Hyödyttääkö euro Suomen vientiä?

– Valuuttakurssiriskin poistuminen on itsessään tärkeä kustannussäästö. Kustannusten aleneminen kansainvälisessä vaihdannassa ja tästä koituva taloudellisen toiminnan tehostuminen sekä mahdollisuudet voimavarojen entistä tehokkaampaan käyttöön ovat rahaliiton kiistattomia etuja.

Eurokriisi

Eurokriisi kärjistyy päivä päivältä. Taloussanomat seuraa tilannetta.

Helmikuun lopussa vuonna 1998 hallitus perusteli tiedonannossaan Suomen liittymistä euroalueeseen muiden muassa ulkomaankaupalle koituvilla eduilla. Vientivetoisen Suomen nähtiin hyötyvän taloudellisesti yhteisvaluutasta.

Tiedonannossa korostettiin erikseen metsäteollisuudelle koituvia etuja, sillä viime vuosituhannen lopussa metsäsektori vei tuotteistaan yli puolet Euroopan unionin (EU) silloisiin jäsenmaihin.

Tutkimusyhtiön Capital Economicsin mukaan eurojäsenyyden tuomat taloudelliset hyödyt ovat kuitenkin nykyisin Suomelle muita euromaita selvästi vähäisempiä.

Konsulttiyhtiö perustelee näkemystään sillä, että euroalueen osuus Suomen viennistä on vain kolmannes. Siis saman verran kuin Ruotsin ja Venäjän yhteensä.

Esimerkiksi Portugalin ja Hollannin viennistä yli 60 prosenttia suuntautuu muihin euromaihin. Saksankin viennistä yli 40 prosenttia tulee muista euromaista, Capital Economics laskee.

Pellervon taloustutkimus PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm kertoo, että vienti EU-maihin on vähentynyt sitä mukaa kun Aasian merkitys on noussut. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja Markku Kotilaisen mukaan globalisaatio on tuonut uusia kauppakumppaneita, eikä yhteisvaluutta näillä alueilla tuo Suomelle vastaavia hyötyjä kuin euroalueella.

– Voi kyllä edelleen argumentoida sillä, että yhteisvaluutta vähentää Suomen pienuuden tuomia haittoja ulkomaankaupassa. Eurolla on Suomen viennille myös välillisiä hyötyjä investointien houkuttelevuuden kautta, Kotilainen näkee.

Holmin mielestä vienti- ja valuuttakurssinäkökulma on eurojäsenyyden kannattamisen pohtimiseen liian kapea.

– Se yksinkertaistaa asioita liikaa kun mietitään asioita vakauden ja yrityselämän näkökulmasta. Kysymys on ennen kaikkea poliittinen.

Euroeron poliittisuuden huomioi raportissaan myös Capital Economicsin ekonomisti Ben May. Hänen mukaansa kuitenkin myös eron poliittiset kustannukset olisivat Suomelle muita maita pienemmät.

May viittaa Yle uutisten teettämään selvitykseen, jonka mukaan jo kaksi kolmesta suomalaisesta vastustaa lisätukien antamista kriisimaille. Myös poliitikkojen joukosta löytyy yhä enemmän soraääniä.

– Toisin kuin Saksa, Ranska, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg, Suomi ei ole vuosikymmeniä pyrkinyt läheisempään Euroopan integraatioon EU:n avulla, May huomauttaa.

Eurosta on
vielä iloa

Yhteisvaluutta-aluetta luotaessa suurimpana riskinä pidettiin euroon liittyvien maiden liian erilaista tuotantorakennetta. Sen pelättiin aiheuttavan talouteen epäsymmetrisenä šokkina tunnetun häiriötilan.

Jos jäsenmaalle merkittävän toimialan tuotanto-olosuhteet heikkenisivät äkisti, vähenisi myös aluetalouden kokonaiskysyntä.
Yhteisen raha- ja valuuttapolitiikan vuoksi jäsenmaan ei ole mahdollista korjata tilannetta painamalla rahaa tai muuttamalla valuuttansa arvoa. Sen takia talousongelmat kroonistuvat helposti, ja rahaliitossa yhden maan ongelmat vaikuttavat myös muihin.

Eurokriisin syvenemisen myötä on käynyt ilmi, että pelot euron valuvian realisoitumisesta ovat toteutuneet.

– Kyllähän jo silloin tiedettiin, että euroon liittyi liian erilaisia maita liian vahvoilla valuutoilla, mutta poliittisista syistä haluttiin uskoa, ettei asiasta synny ongelmaa, Kotilainen sanoo.

Epäsymmetristen häiriöiden riski tiedostettiin myös valtioneuvoston selontekoa kommentoivassa talousvaliokunnan lausunnossa. Ongelma kuitenkin kuitataan kesäkuun 5. päivälle 1997 päivätyssä tekstissä toteamalla, että Suomi kärsi jo 1980- ja 1990-luvuilla voimakkaista epäsymmetrisistä häiriöistä.

– Jo se tosiasia, että suhdannevaihtelut ovat meillä olleet suurempia kuin muualla todistaa, ettei meillä itsenäisesti harjoitettu raha- ja valuuttakurssipolitiikka ole toiminut hyvin tähänkään mennessä. EMU-ratkaisussa ei talousvaliokunnan mielestä tule ottaa lähtökohdaksi kansantalouden tuotantorakenteen lukkiutuneisuutta, talousvaliokunnan lausunnossa todetaan.

Epäsymmetristen šokkien uskottiin tuotantorakenteen monipuolistumisen myötä keskittyvän tietyille toimialoille, jolloin ei enää olisi tarvetta vakauttaa koko kansantaloutta.

PTT:n Pasi Holmin mukaan jo aiemmin ennakoitu kuilu euroalueen eteläisten ja pohjoisten jäsenmaiden välillä on repeytynyt yhä syvemmäksi, ja hän arvioi sen kasvavan myös tulevina vuosina.

– Euro vaikeuttaa eteläisten euromaiden asemaa, koska valuutta on heille liian vahva. Pohjoisten euromaiden taas pitää jatkuvasti olla tukemassa heikompia etelän maita, mikä on pois muusta, Holm sanoo.

Holmin mukaan Suomen kannattaa ilman muuta edelleen pysyä eurossa.

– Vientinäkökulmasta heikentynyt euro on Suomelle erittäin hyvä asia etenkin kun Ruotsin kruunu vahvistuu.

Myös Etlan Markku Kotilainen katsoisi tilanteen kehittymistä vielä.

– Yksipuolisen eron haitat korostuisivat alussa. Näkisin, että makrotaloudelliset tehokkuushyödyt ovat vielä todellisia, ja ulkomaankauppa hyötyy eurosta vähentyneen valuuttakurssiriskin, matalampien korkojen ja investointien vuoksi.

Kotilaisen mukaan tilanne saattaa kuitenkin muuttua, mikäli Suomi joutuu jatkuvasti kasvattamaan vastuutaan ongelmamaiden auttamisesta.

Capital Economicsin raportin mukaan juuri tästä syystä on hyvinkin mahdollista, että Suomi toimii katalysaattorina euroalueen hajoamiselle.

– Se on sitten hyvä kysymys, mitä euro on tulevaisuudessa. Jos euro alkaa selvästi hajota, joudutaan miettimään, mikä olisi Suomelle optimaalinen vaihtoehto. Olisiko se itsenäisen valuutan kelluttaminen, Saksan ympärille muodostuva rahaunioni vai jonkinlainen pohjoinen valuutta-alue, Kotilainen pohtii.