Tätä olisi arki ilman euroa – eron kannattajat kertovat

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kritisoi sunnuntaina Savon Sanomien kolumnissaan eurosta eroamisen puolustajia. Katainen sanoi irtautumisen puolustajien tehneen eurokriisin hoitoon turhautumisestaan väärät johtopäätökset, ja penäsi heiltä analyysia eron vaikutuksista tavallisten suomalaisten elämään.

Siinä missä Kataisen mukaan rahaliitosta irtautuminen merkitsisi leikkauksia hyvinvointibudjettiin ja veronkorotuksia, uskoo Eufex Pankin sijoitusjohtaja ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston rahoituksen dosentti Anders Ekholm muuta.

– Suomen valuutan vahvistuminen johtaisi oletettavasti kuluttajahintojen laskuun tuontihyödykkeiden halventuessa. Tämä mahdollistaisi erittäin alhaisen ohjauskoron ylläpitämisen, mikä myös ehkäisisi valuutan liiallisen vahvistumisen. Suomen viennille vahvistuva valuutta olisi tietenkin haaste, johon valtiovallan tulisi suunnata erityistä huomiota, eteläeurooppalaisen pankkisektorin sijaan.

Helsingin Sanomat uutisoi maanantaina, että 18 taloustieteilijää 23:sta kannattaa Suomen pysymistä euroalueen jäsenenä ainakin toistaiseksi.

Taloussanomien haastattelemat vastarannankiisket taas näkevät, että Suomen tulisi erota eurosta. Ekholm, Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniainen ja IT-konsultointiyhtiö CD Financial Technology Ltd:n toimitusjohtaja Urho Lempinen perustelevat näkemystään Suomen talouden terveellä perustalla.

– Jos Suomen tilanteessa ei tapahdu mitään olennaista talouspoliittista muutosta, en näe, että siirtymäaika markkaan muodostuisi kovin pitkäksi. Jonkin aikaahan osakemarkkinat hakisivat toimintamallejaan ja se aiheuttaisi tietysti jonkinlaista epävarmuutta kotitalouksille ja yrityksille. Ymmärtäisin kuitenkin niin, että eurosta eroaminen tulkittaisiin markkinoilla samoin kuin Financial Times arvioi jokin aika sitten. Siis, että Suomi on euroalueen vahvimpia maita, Lempinen sanoo.

Kanniainen on jo aiemmin vedonnut Suomen kansantalouden hyvään kuntoon, ja huomauttanut, että oman rahan turvin elävät maat pärjäävät hyvin.

Lempisen mukaan eurosta irtautuminen ei uhkaisi suomalaisten työpaikkoja.

– Hyvin helposti kaikki talousasiat koroista alkaen kytketään euroon, vaikka minkäänlaista vaikutusta ei olisi.

Ekholmin mukaan työllisyyskysymys on euroalueen ongelmien ytimessä, koska alueen työvoimamarkkinat ovat niin voimakkaassa epätasapainossa.

– Vapaasti kelluva kansallinen valuutta säätelee työvoiman hintaa suhteessa muihin maihin niin, että työvoima pysyy kilpailukykyisenä. Se siis edistää tasapainoa työvoimamarkkinoilla.

Ekholmin mukaan kriisimaiden ongelmat ovat sikäli samankaltaisia kuin Suomen ennen 1990-luvun lamaa, ettei valuutan arvo määräydy markkinoilla ja siten heijasta maan kilpailukykyä.

Miten oman rahan
kävisi markkinoilla?

Eurossa pysymistä on perusteltu vakaudella ja sillä, että irtautuminen merkitsisi hyppyä tuntemattomaan.

– Ei pidä lainkaan paikkaansa, että markka-aikana Suomen valuutan arvo olisi vaihdellut ja euroaikana tilanne olisi ollut vakaa, sanoo Lempinen.

Hän perustaa näkemyksensä tekemiinsä valuuttavertailuihin.

– Olen tutkinut seikkaperäisesti Suomen valuutan arvon vaihtelua. Euroa edeltävänä aikana Suomen markan vaihtelu sille keskeisiin valuuttoihin, eli Saksan markkaan, dollariin, puntaan ja jeniin on ollut käytännössä täysin samaa luokkaa kuin se on ollut euron osalta suhteessa näihin samoihin valuuttoihin.

Hänestä ainut olennainen muutos johtuisi euron sisäisistä valuuttakursseista.

– Euron sisäiset valuuttakurssit ovat jäädytettyjä, mutta niiden vastapainona on tullut koko tämä sotku pankkisektoreiden ongelmista ja velkaongelmista. Niistä syntyy paljon suurempi kuormitus kuin valuuttavolatiliteetista.

Minne menisi
Suomen vienti?

Suomen pysymistä rahaliitossa on perusteltu myös sillä, että Suomen talouden vahvuuden vuoksi oman valuutan arvo muodostuisi todennäköisesti vahvaksi. Se taas tekisi hallaa Suomelle tärkeälle viennille.

– Vientisektorin näennäinen hyötyminen eurosta on peräisin siitä, että euroon on alun perin liittynyt heikosti pärjääviä maita liian vahvoilla valuutoilla. Nämä maat eivät ole kyenneet parantamaan kilpailukykyään samassa tahdissa kuin esimerkiksi Saksa ja Suomi, Lempinen sanoo.

Ekholmin mukaan Suomen vienti olisi jo aiemmin hyötynyt markkinoita mukailevasta kelluvasta valuutasta.

Lempinen ei usko omaan valuuttaan palaamisen merkitsevän kovinkaan suurta muutosta kuluttajahintoihin. Hän huomauttaa paljon puhuttujen sisämarkkinoiden varjopuolesta.

– Sisämarkkinathan tarkoittavat jonkinasteista protektionismia suhteessa ulkopuolisiin tahoihin. Protektionismi taas on sellainen asia, joka perinteisesti nähdään talouden hyvinvointimenetykseksi.

Perjantaina euroja,
maanantaina markkoja?

Nordean pääekonomisti Roger Wessman ja Sampo Pankin johtava neuvonantaja Lauri Uotila arvioivat viime viikolla Taloussanomien haastattelussa, että Suomen ero valuuttaunionista edellyttäisi todennäköisesti eduskunnan säätämää poikkeuslakia.

Uotilan mukaan ylimenokausi vaatisi julkisen sektorin ja pankkisektorin yhteistyötä, jotta maksujärjestelmä toimisi. Toisin kuin brittiekonomisti Roger Bootle on esittänyt, Wessmanin ja Uotilan mukaan valuutanvaihdos tuskin olisi yhden viikonlopun asia.

Sekä Lempinen että Ekholm uskovat, että valuutan vaihdoksen siirtymäaika saataisiin hoidettua varsin nopeasti.

– Siirtymisen kansalliseen valuuttaan voisi toteuttaa hyvin tehokkaasti määräämällä, että sähköinen raha muunnetaan Suomen euroksi suhteessa 1:1 tietyllä päivämäärällä. Samalla päivämäärällä Suomen maatunnuksin varustetut eurosetelit ja -kolikot muuttuisivat ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi Suomessa. Myöhemmässä vaiheessa voitaisiin pohtia esimerkiksi uuden markan käyttöön ottamista, mutta valuutan nimellä on kuitenkin vain symbolinen merkitys, Ekholm sanoo.

Wessmanin mukaan poikkeuslaki aiheuttaisi kuitenkin uuden suuren ongelman.

– Jos esimerkiksi saksalainen eläkesäätiö on antanut euromääräisen lainan suomalaiselle pankille, ja pankki joutuisi muuttamaan lainansa markkamääräisiksi, lainoittaja ei välttämättä suostuisi lainan muuttamiseen markkamääräiseksi. Jos sitten suomalainen pankki on välittänyt saamansa lainan eteenpäin suomalaiselle asuntovelalliselle markkamääräisenä, olisi pankilla valuuttakurssiriski.

Lempinen huomauttaa, että pankit voivat suojautua kurssiriskiltä. Hänen mukaansa valuuttakurssiepävarmuudesta aiheutuva riski on ylipäätään hyvin pieni.

– Valuuttariski on pienempi kuin tavalliselle kansalaiselle aiheutuva riski asuntovelan ottamisesta, Lempinen vertaa.

Eufex Pankin sijoitusjohtaja Ekholm ei usko, että yksikään suomalainen rahoituslaitos kaatuisi valuutan vaihdoksen takia valtion syliin.

– Suomen eroilmoitus käynnistäisi luultavasti voimakkaan pääomavirran suomalaisiin rahoituslaitoksiin, Suomen euron oletettavasti vahvistuessa suhteessa "vanhaan" euroon. Tästä syystä pääomapaon riski suomalaisille rahoituslaitoksille vaikuttaisi hyvin pieneltä nykyisessä tilanteessa. Mikäli esimerkiksi Saksa ehtisi erota euroalueesta ensin, saattaisi tilanne muuttua ikävällä tavalla.

Mitä tästä kaikesta
nyt pitäisi ajatella?

Eurokriisi on toistaiseksi opettanut ainakin sen, että aiemmin mahdottomana pidetystä voidaan joskus joutua puhumaan vakavissaan. Eurosta eroamisen tabu on viimeisten viikkojen aikana murtunut myös Suomessa, vaikka muiden muassa talouskomissaari Olli Rehnin mielestä olisi parempi pitää kynttilää vakan alla.

Oman lisänsä eurokriisiä koskevaan sekametelisoppaan tuovat taloustieteilijät, joilta epävarmassa tilanteessa toivottaisiin valistunutta näkemystä yhteisvaluutta-alueen tulevaisuudesta. Roger Wessman antaa arvionsa siitä, miksei vastausta kuitenkaan tunnu löytyvän.

– Pitää muistaa, että jokaisessa eurokriisiä koskevassa kommentissa talousasiantuntija kykenee valaisemaan vain ilmiön yhtä puolta. Tulee mieleen tarina vanhasta viisaasta miehestä, joka yritti pimeässä huoneessa kuvailla tunnustelemalla norsua. Ei siis ole kyse siitä, etteivätkö asiantuntijat näkisi sitä norsua eli eurokriisin kokonaiskuvaa, vaan siitä, että kussakin tiedotusvälineille annetussa kommentissa kykenee kertomaan vain asian yhdestä puolesta.