Rahapulaan paras lääke on velkaraha. Keynes keksi jo 1930-luvulla, että velkarahalla voidaan kulutus elvyttää ja juhlia jatkaa ilman musiikkiakin. Syömävelkaelvytys on siitäkin näppärää, että se saa inflaation laukkaamaan ja velkaa ei lopulta tarvitse koskaan maksaa takaisin, vrt. Tohtori K:n kuuluisa lausunto.
Tämä on yleinen uskomus. Vuosikymmenien varrella on tapahtunut kuitenkin paljon kaikenlaista, ja ainakin pari asiaa tulee mieleen, toinen on globalisaatio ja toinen on luotonlaajennus.
Globalisaatiolla viittaan siihen, että velkarahalla kuluttaminen nakertaa viennin mahdollisuuksia, eli velaksi eläjät syövät lopulta mahdollisuudet kaikilta. Sinällään ihan kannattavaa omahyväistä toimintaa, eli kulutetaan velkarahat itse, mutta ylitse varojen elämisen seurauksena tulevat vahingot jaetaan kaikkien kesken.
Inflaatiohan on kustannusten nosto, jolla nostetaan ruoan hintaa, jotta köyhä maksaisi enemmän ja rikkaampi tienaisi enemmän.
Inflaatiolla on aika vähän tekemistä esim. ansaitsemisen kanssa, eli miten raha
ansaitaan sen sijaan että se vain sosialisoidaan.
Jos työn tekemisellä pitäisi olla jokin yhteys taloudelliseen pärjäämiseen, inflaatio ei ainakaan sitä yhteyttä vahvista.
Luotonlaajennuksella viittaan siihen, että jo 1930-luvulta lähtien on (ainakin länsimaissa) rahajärjestelmässä luotonlaajennusta kasvatettu järjettömästi, eli esim. pankkien omavaraisuusastetta on alennettu aivan olemattomaksi. Pankki saa siis luoda rahaa lähestulkoon tyhjästä, kun joskus aiemmin on tarvinnut olla sentään edes kohtuullinen murto-osa luotua uutta pääomaa vastaan omia varantoja.
Sillä on melko iso ero taloudellisen uskottavuuden kannalta, että onko se oma varanto 50%, 20%, 10%, 2% vai 0%.
Maailma on täynnänsä velkaa, jota kukaan ei aio koskaan maksaaTämä on se oikea syy taustalla. Velkoja ei vain aiota maksaa tai vähintäänkin se lasketaan yhdeksi vaihtoehdoksi neuvottelutilanteessa. Sen seuraukset voivat olla täysin arvaamattomat.
Velkaa käytetään jonkinlaisena kiristysvälineenä niin, että joko rahaa luodaan velaksi lisää tai sitten aiempiakaan velkoja ei makseta.
Ja kolikon toiselta puolelta katsoen homma menee niin että luotottaja realisoi velallisensa omaisuutta kohtuuttomalla alehinnalla maksamatonta velkaa vastaan. Mikäli siihen pystyy. Ääripäässään kyse voi olla sotilaallisista toimista kun velkoja lähdetään hakemaan velalliselta (joskin monen mutkan kautta).
Siinä vaiheessa kun ystäviä ja sukulaisia laitetaan hautaan siksi, että yhteisiä talousasioita ei ole hoidettu kunnolla, on varmasti hirttäjäisiä luvassa.
