Viipuri takaisin pikkurahalla

– Investoinnit Karjalaan maksaisivat Suomen valtion budjetin verran (noin 50 miljardia euroa). Lasku jakautuisi kymmenen vuoden ajalle. Investoinneista kolmasosa olisi julkisia ja kaksi kolmasosaa yksityisiä. Investoinnit johtaisivat verotuottoihin alv:n ja työn verotuksen kautta ja maksaisivat kaikki itsensä takaisin.

Näin laskee Pro Karelia ry:n pääsihteeri, kauppatieteen maisteri Veikko Saksi.

Vertailun vuoksi: Reilussa kymmenessä vuodessa puhelinvalmistaja Nokia Oyj:n markkina-arvosta on sulanut pois yli 200 miljardia euroa. Se on 4–20 kertaa suurempi summa kuin Karjalan palautuksen kustannukset eri laskelmien mukaan. (Katso laskelmat  jutun lopusta.)

Saksi muistuttaa, että Venäjä ja venäläinen Viipuri ei ole yhtä kiinnostava sijoituskohde kuin EU-Karjala olisi.

– Pietarin läheisyys vetää suuryritykset. Yritykset vetävät uusia asukkaita. Viipurista tulee jälleen koko Itä-Suomen veturi, Saksin ajatus kulkee.

Hän ei tyydy vain Viipurin ja sen Suomeen yhdistävien rajapitäjien palautukseen, vaan puhuu koko Karjalasta.

Kriitikkonsa Saksi tyrmää sanomalla, että venäläiset yritykset olisivat vain tyytyväisiä saadessaan öljysatamansa ja kaasuputkensa turvalliseen EU-maahan, jossa on yksityisen omaisuuden suoja.

Venäjä voittaa
enemmän kuin me!

Saksin mukaan palautus pitää suunnitella ja toteuttaa win–win-pohjalta, jottei siitä tule epärationaalista arvovaltakysymystä.

– Kun Venäjä palauttaa vapaaehtoisesti Karjalan, se voittaa jopa enemmän kuin Suomi.

Karjalaa hän ei suostu ostamaan takaisin.

– Ei varastetusta omaisuudesta tarvitse mitään maksaa. Päinvastoin. He ovat saaneet käyttää sitä korvauksetta vuosikymmenet, Saksi sanoo.

Monet karjalaiset
toppuuttelevat itse

Kaikki Karjalan ystävät eivät ole yhtä riemurinnoin suunnittelemassa Karjalan – saati edes Viipurin – palautusta.
Pankkikonserni SYP:n entinen pääjohtaja Ahti Hirvonen joutui lähtemään kahdesti evakkoon Viipurista. Toinen kerta oli helmikuussa, kun kaupungin oppikoulut suljettiin Helsingin suurpommitusten säikäyttämänä. Nyt Hirvonen arvelee, ettei palautus ole enää realistinen.

Kauppaseura Pamauksen puheenjohtaja, varatuomari Pekka Pinomaa sanoo, ettei tunne itse tunne palautuksen hinnan laskukaavoja. Pinomaa kuitenkin muistuttaa, että on olemassa valistuneita ja vähemmän valistuneita arvioita.

Pinomaa muistuttaa muun muassa vuorineuvos Yrjö Pessin laskelmasta. Se on nykyrahassa vain runsas 10 miljardia euroa.

– Ottavatko kaikki laskelmat huomioon esimerkiksi saastuneen maaperän puhdistamisen, Pinomaa pohtii ja neuvoo kysymään Hypoteekkiyhdistyksen entiseltä toimitusjohtajalta Risto Piepposelta.

Kaasuputki
sinetöi kohtalon

Piepponen on vaikuttanut muun muassa Karjala-lehdessä ja Karjalan Kulttuurisäätiössä.

– Kyynistä puhetta, mutta Karjalan palautusta haihattelevat ihmiset, joille äiti ei ole kertonut ennen armeijaa, että joulupukkia ei ole olemassa.

– Karjalan kohtalo sinetöitiin 1944 ja viimeistään silloin, kun kaasuputki rakennettiin.

Piepposen mukaan palautusta vaativat ovat muuten ihan kelpo ihmisiä, mutta heidän realistinen ajattelunsa ei yllä siihen, että joitakin tosiasioita on olemassa.

Laillisuusperiaatteista hän toteaa, että Moskova ei ole käräjäoikeus, eikä kansainvälinen oikeus pure siellä.

– Muuten kaikki kunnia kaikille muistelijoille, hän kuittaa.

Syrjäinen Viipuri
lähtisi uuteen nousuun

Sopua näiden näkemysten väliin rakentaa Yrittäjien Eläkekassa Oman toiminnanjohtaja Pekka Kantanen. Hän julkaisi valokuvaaja Mikko Mäntyniemen kanssa Aikamatka Viipuriin -kirjan vuonna 2010.

– Uuraaseen (Viipurin ulkosatama) ja Koivistolle meillä ei ole enää mitään asiaa, hän sanoo ja viittaa öljyterminaaleihin ja kaasuputkeen.

Kantasen näkemyksen mukaan Viipurin venäläiset hyötyisivät uudesta rajanvedosta ja aloitteentekijänä tulisikin olla Viipurin kaupungin.

– Nyt se on syrjäinen maaseutukaupunki – jopa silmiinpistävän hiljainen. Viikonloppuna siellä käy korkeintaan 3–4 suomalaista bussia.

– Jos Viipuri olisi Suomen puolella, se olisi ensimmäinen EU-kaupunki Pietarista katsottuna.

Kantanen muistuttaa että rajan pinnassa köyhempi hyötyy aina rikkaasta naapurista. Rikkaaksi hän siis laskee Venäjän ja jättää mainitsematta, että Viipurin vilkastuminen voisi olla pois Lappeenrannan–Imatran, Kotkan–Haminan ja Helsingin talouselämältä.

Kyllähän siitä
voisi maksaakin

Venäläisen väestön hän ottaisi vastaan ja antaisi kaksoiskansalaisuuden.

– Kun suomalaisia muuttaisi Viipuriin, ei menisi aikaakaan ja kaupunki olisi jälleen sujuvasti vähintään kaksikielinen.

Myös Kantanen uskoo investointien maksavan itsensä takaisin ja hän voisi jopa hellittää vähän kukkaron nyörejäkin.

– Kyllähän siitä voisi jotain maksaakin, Kantanen sanoo Viipurin palauttamisesta.

Näin on laskettu
hintaa kertyvän

Ilta-Sanomien toimittajat Heikki Haapavaara ja Sakari Nupponen laskivat eri lähteistä syyskuussa 1991, että Karjalan perusremonttiin uppoaisi 105 miljardia markkaa (nykyrahassa 24,6 miljardia euroa). Neuvostoliitto oli käytännössä jo hajonnut. Juttu luettiin tarkkaan, mutta vaiettiin.

Vuorineuvos Yrjö Pessi arvioi Karjala takaisin -tilaisuudessa maaliskuussa 1997, että palauttaminen aiheuttaisi Suomelle 47 miljardin markan (nykyrahassa 10,1 miljardin euron) kustannukset kymmenessä vuodessa.

Arkkitehti Esa Paaso arveli Ilta-Sanomissa 5.9.1998, että pelkästään Viipurin kunnostus maksaisi 30 miljardia markkaa (nykyrahassa 6,4 miljardia euroa).

Kauppatieteen maisteri Veikko Saksi laski koko Karjalan palautuksen kustannukset Karjalan palautus -kirjassa vuonna 2005. Hänen mukaansa kymmenessä vuodessa menisi 8–10 miljardia euroa julkisiin investointeihin ja 20 miljardia euroa yksityisiin investointeihin (nykyrahassa yhteensä 34,1 miljardia euroa).