"Kriisi hirveää sotkua – lopulta euro pelastuu"

Eurojohtajat ovat sekoittaneet eurosta ja eurokriisistä "hirveän sotkun", jonka selvittämiseksi he ovat jo toista vuotta etsineet keinoja kuumeisesti mutta tuloksetta. Lopulta nuo keinot löytyvät vaikka väkisin, sillä yhteisvaluutta on eurojohtajille liian tärkeä päästettäväksi nurin.

Euron pelastaminen kuitenkin maksaa rutosti ja kestää kauan – eikä lopulta tepsivistä keinoistakaan vielä ole tietoa.

Näin arvioi maailman suurimman varainhoitoyrityksen BlackRockin korkosijoituksista vastaava johtaja Peter Fisher. Hän kertoi näkemyksensä analyysiyhtiö BCA Researchin järjestämässä kansainvälisten suursijoittajien huippuseminaarissa maanantaina New Yorkissa.

BlackRockilla on hoidossaan lähemmäs 3 000 miljardin euron sijoitusvarallisuus, jota yhtiö sijoittajaa parhaansa mukaan asiakkaidensa, kuten eläkevakuutusrahastojen ja henkivakuutusyhtiöiden, puolesta maailman arvoperimarkkinoille.

BlackRock ja suurin osa sen instituutioasiakkaista ovat juuri niitä markkinavoimia, jotka sijoittavat tai ovat sijoittamatta varojaan esimerkiksi eurovaltioiden velkakirjoihin – ja joiden rauhoittamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi eurojohtajat ovat pitäneet kriisikokouksiaan.

Ainakaan toistaiseksi kriisikokoukset ja niiden esittelemät keinot kriisin ratkaisemiseksi eivät ole tepsineet, vaan suursijoittajat ovat ennemmin karttaneet eurovaltioiden velkakirjamarkkinoita kuin olisivat sijoittaneet niille lisää rahaa.

Niinpä kriisi yhä jatkuu. Ja näin voi BlackRockin Fisherin mukaan jatkua vielä hyvän aikaa.

Kolme "perisyntiä"
yhä korjaamatta

Euron ja euroalueen kolme keskeistä "perisyntiä" ovat hänen mukaansa kaikki yhä korjaamatta.

– Europäättäjät pitävät yhä kiinni siitä käsityksestään, että kaikille eurovaltioille kuuluu sama korko kuin Saksalle, ja että markkinat ovat väärässä vaatiessaan eri eurovaltioilta toinen toistaan korkeampia korkoja.

Tämä rahoitusmarkkinoiden arkitodellisuuden kiistäminen on Fisherin mukaan euron ensimmäinen "perisynti".

– Saksan keskuspankki on ymmärtänyt euroajan alusta asti, että euro on ainoa keino varmistaa Saksan kilpailukyky ja vientimenestys 'lukitsemalla' lähimmät kilpailijamaat yhteiseen valuuttaan. Mutta Saksan johto ei ole vieläkään oivaltanut tai osannut selostaa tätä taktiikkaa Saksan omille kansalaisille.

Tämä poliittinen ylimielisyys ja kansan unohtaminen on Fisherin mielestä toinen yhä korjaamaton "perisynti". Kolmas on:

– Europäättäjät uskoivat valuuttakurssiriskin mukana päässeensä muistakin maiden väliseen rahoitukseen liittyvistä riskeistä, ja jättivät rajat ylittävien suurpankkiensa valvonnan ja koko pankkijärjestelmän kansallisten ratkaisujen varaan.

Fisherillä ei ole ratkaisuja euroalueen kiperimpiin kysymyksiin, mutta ei ole viranomaisillakaan. Hänen mukaansa europäättäjät eivät ole korjanneet yhtäkään "perisyntiä".

Poliitikkojen eripuraisuus
viivyttää ratkaisua

Ratkaisua viivyttää hänen mukaansa keskenään hyvin eripuraisten ja monin osin keskenään ristiriitaisia tavoitteita ajavien poliitikkojen kyvyttömyys päästä yhteisymmärrykseen kriisin luonteesta ja kriisin ratkaisemiseksi tarvittavista toimista.

Vaikka kuulostaa lähes toivonsa menettäneeltä, Fisher sanoo sittenkin uskovansa europäättäjien lopulta saavan euron pelastettua ennen kuin on liian myöhäistä.

– Todennäköisesti eurojohtajat saavat lopulta hirveän sotkunsa selvitettyä ja euron pidettyä koossa. He tekevät kaikkensa, maksoi mitä maksoi.

Fisherin mukaan kaikkensa antaminen tarkoittaa, että ennemmin päättäjät uhraavat euron puolustamiseen vaikka kokonaisen sukupolven talouskasvun kuin antavat euron mennä.

Tällä perusteella hän uskoo, että tavalla tai toisella:

– Euro pysyy koossa, Kreikka pysyy eurossa ja Euroopan pankit pysyvät pystyssä. Siitä huolimatta, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vielä monen eurovaltion luottoluokitus heikkenee ja talous painuu taantumaan. Niin paljon on kiinni eurossa.

Usko euron selviämiseen ei suinkaan tarkoita, että Fisher suosittelisi kenellekään omien varojensa uhraamista pelastusoperaation tukemiseen. Hänen mielestään esimerkiksi euromaiden vakausväline ERVV ei ole houkutteleva sijoituskohde, vaikka euromaat vivuttaisivat sen kuinka suureksi.

– ERVV ei ole edes yhtä uskottava ja yhtä luotettava sijoituskohde kuin Italian valtio, sillä ERVV:n velanhoitokyky ei perustu aitoon verotusoikeuteen vaan keinotekoiseen ja epävakaaseen takausrakennelmaan, Fisher arvioi.

Tosin edes verotusoikeus ei riitä Fisherin mielestä tekemään Italiasta sen houkuttelevampaa sijoituskohdetta kuin ERVV niin kauan kuin eurokriisi on meneillään. Pitkäaikainen sijoitusraha odottaa kriisin ratkaisua mieluummin rauhallisemmissa kohteissa.