"EKP ottaa riskiä veronmaksajien piikkiin – valvooko kukaan?"

Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla sunnuntaina, että Euroopan keskuspankin riskejä velkaongelmaisten euromaiden velkakirjojen ostamisessa tulee valvoa tarkemmin.

Hänen mukaansa keskuspankki ei voi omavaltaisesti harjoittaa toimia, joiden riskit tulevat veronmaksajien kannettavaksi vaan se joutuu hakemaan toimivallan kansalliselta parlamentilta.

EKP:ltä kuitenkin puuttuu luontainen vastapuoli – eräänlainen Euroopan valtiovarainministeriö, jonka tulisi hallinnoida veronmaksajilta kerätyistä varoista muodostuvaa pääomaa. Tästä syystä valvonta olisi Niemeläisen mukaan siirrettävä kansalliselle tasolle, jolloin vastapuolina ovat Suomen pankki ja valtiovarainministeriö sekä viime kädessä Suomen eduskunta.

Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) suhtautuu ajatukseen torjuvasti ja katsoo, että vastuujärjestelmä on Suomessa hyvin hoidettu.

Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston osastopäällikkö Tuomas Saarenheimo ei pidä ehdotusta nykyisen lainsäädännön mukaisena.

– Björn Wahlroos on sanonut tästä erinomaisen hienosti, että poliitikot leikkivät liittovaltiota, joka EU ei ole. Vaikuttaa sitä, että Euroopan keskuspankkijärjestelmä toimii ikään kuin vastapuolena olisi olemassa valtiovarainministeriö, Niemeläinen sanoo Taloussanomille.

– Asiaan tietysti yritetään luoda ratkaisua tulenpalavalla kiireellä, niin että Euroopan vakausmekanismit ottaisivat roolin, joka valtiovarainministeriöllä oli. Mutta vieläkään idea ei ole selvästi esillä, hän jatkaa.

Niemeläinen pitää Euroopan keskuspankkijärjestelmää sinänsä toimintakelpoisena ja katsoo, että kriisi on hoidettavissa olemassa olevalla sopimuskehikolla.

Keskuspankkijärjestelmän suojaamisessa riskeiltä pitäisi nöyrästi todeta, että systeemi toimii kansallisten keskuspankkien varassa.

– Tosiasia pitäisi hyväksyä. Meillä ei ole Euroopan valtiovarainministeriötä, olemattoman valtionvarainministeriön kanssa ei voi solmia kuvitteellisia sopimuksia.

Reikä vakuushallinnossa
kannusti ylivelkaantumiseen

Ensimmäinen valuvika syntyi Niemeläisen mukaan oikeastaan jo Euroopan keskuspankkijärjestelmää luotaessa, kun EKP hyväksyi lähtökohtaisesti kaikkien euroalueen valtioiden liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjalainat rahoituksen vakuudeksi riippumatta siitä, mitkä näiden talouksien fundamentit ovat.

Hän katsoo, että vakuushallintoon muodostunut reikä itse asiassa muodosti kannustemekanismin, jossa valtioiden ylivelkaantuminen mahdollistui.

– Kun esimerkiksi Suomen Pankki havaitsee tukevansa ongelmamaiden joukkovelkakirjoja tavalla, johon sen oma riskinkantokyky ei riitä, sen tulisi heti ilmoittaa asiasta valtiovarainministeriölle ja pankkivaltuustolle. Suomen Pankin pitäisi myös hakea viime kädessä eduskunnalta tappiontakaus, joka kattaisi sen mahdolliset riskit, Niemeläinen esitti.

Kyse on keskuspankin rahapoliittisesta mandaatista. Niemeläisen mukaan keskuspankki on jäävi laajentamaan rahapoliittista mandaattiaan omilla tulkinnoillaan.

– Jos katsotaan Suomen Pankkia koskevaa lainsäädäntöä Suomessa, rahapolitiikka koskee hintavakautta ja maksujärjestelmän kunnossapitoa. Tässä ei millään älyllisellä aasinsillalla päästä siihen, että ongelmamaiden joukkovelkakirjalainojen markkinakorkojen alentaminen kuuluisi keskuspankin mandaattiin, Niemeläinen sanoo.

Näin ollen keskuspankilla ei olisi oikeutta päättää itsenäisesti velkakirjojen ostosta?

– Periaatteessa sillä ei olisi. Tästähän tietysti voi olla montaa mieltä. Mutta jos katsotaan klassista keskuspankkikirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä, niin tällaista mandaattia ei voisi olla, Niemeläinen sanoo.

"Ei ole mandaatti-
ongelmaa"

Suomen Pankin osastopäällikkö Tuomas Saarenheimo ei pidä velkakirjojen ostoa mandaatin kannalta ongelmallisena.

– EKP:n arvopaperiostoilla pyritään turvaamaan rahoitusmarkkinoiden toiminta ja sitä kautta rahapolitiikan välittyminen. Keskuspankin mandaatin kannalta niihin ei sisälly ongelmia.

Saarenheimo huomauttaa, että velkakirjojen osto ja myynti on lähtökohtaisesti keskuspankkien normaalia toimintaa.

– Yhdysvalloissa se on perinteisesti ollut pääasiallinen rahapolitiikan toimintamalli, ja myös Englannin ja Japanin keskuspankit ostaneet runsaasti valtionpapereita. EKP:n arvopaperiohjelma on ollut näihin verrattuna mittakaavaltaan pieni, hän sanoo.

Niemeläinen ei ota kantaa, onko keskuspankin riskinsietokyvyssä ongelmia.

– Kirjoitukseni koskee vain hallintomenettelyä. Keskuspankki voi todeta, että heillä on itsellään varaa hallita tämä tilanne, jos siitä jotain tappiota tulee.

Hän kuitenkin vahvistaa, että riski on olemassa ja että veronmaksajien rahoihin kohdistuvan riskin hallitseminen on ensisijaisesti keskuspankin vastuulla.

– Toissijaisesti se on kansanvallan toimielimillä, erityisesti eduskunnalla. Ei voida voi lähteä siitä, että on olemassa vapaa toimintaoikeus, jos eduskunta ei huomaa valvoa. Riskinsietokyky on viime kädessä pankkivaltuuston ja Suomen Pankin välinen asia.

Niemeläinen kiinnittää huomiota myös Saksan Karlsruhen perustuslakituomioistuimen taannoiseen päätökseen, joka linjasi, että budjettivalta Euroopassa on kansallisvaltioiden parlamenteilla.

– Tässä on kysymys pohjimmiltaan ihan samasta tematiikasta eli siitä kuka käyttää budjettivaltaa. Ongelmallista on kuitenkin se, että puutteellisen kriisisimulaation vuoksi päätöksentekojärjestelmä joutuu kriisissä yhtäkkiä sellaiseen tilanteeseen, että päätöksiä pitää tehdä operatiivisella tasolla.

Ristiriidassa EU:n
lainsäädännön kanssa

Suomen Pankin Saarenheimo muistuttaa, että liittyessään EU:hun ja euroalueeseen Suomi sitoutui tiettyihin pelisääntöihin. Näihin kuuluu EKP:n perussääntö.

– EKP:n perussäännössä todetaan, että kansalliset keskuspankit toimivat EKP:n suuntaviivojen ja ohjeiden mukaisesti. Sama lause toistuu myös laissa Suomen Pankista. Tämä tarkoittaa, että Suomen Pankilla ei ole riippumatonta harkintavaltaa rahapoliittiseen päätöksentekoon kuuluvissa asioissa. Suomen Pankin pääjohtaja osallistuu EKP:n päätöksentekoon, mutta kun päätökset on tehty, Suomen Pankin velvollisuus on osallistua niiden toimeenpanoon. Perustamissääntö kieltää myös kansallista keskuspankkia pyytämästä tai ottamasta ohjeita jäsenvaltioiden hallitukselta tai miltään muulta taholta.

– Niemeläisen ehdotus on siten ilmeisellä tavalla ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa, Saarenheimo toteaa.

Keskuspankkien itsenäisyydestä
pidettävä huolta

Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi huomauttaa, että Suomen Pankin valvonta tapahtuu jo nyt pankkivaltuuston kautta.

– Pitää muistaa, että Suomen Pankki ja Euroopan keskuspankki ovat itsenäisiä ja on välttämätöntä pitää huoli siitä, että ne voivat toimia itsenäisesti ilman parlamenttien tai hallitusten sekaantumista niiden toimintaan, Sasi sanoo.

– Se, että Suomen Pankki tai EKP pyytäisi Suomen parlamentilta lupaa joihinkin markkinaoperaatioihin on mielestäni täysin poissuljettu ja olisi vahingollista markkinoiden vakauden kannalta, hän jatkaa.

Ensisijainen vastuu on EKP:llä ja niillä henkilöillä, jotka tekevät keskuspankissa päätöksiä.

– Heidän pitää arvioida riskit. Kuten kaikessa pankkitoiminnassa, lähtökohta on se, että täytyy pitää huolta siitä, että pankin vakavaraisuus riittää pankin toimintojen hoitamiseen niin, ettei jouduta kääntymään omistajien puoleen.

Etukäteisrajojen asettamisen Sasi torjuu.

– Jos laitetaan jotkut etukäteisrajat sille, missä laajuudessa EKP voi toimia markkinoilla, se vahingoittaisi olennaisesti pankin toimintamahdollisuuksia, koska silloin markkinat tietäisivät mihin rajaan asti ne voivat pelata keskuspankkia vastaan, Sasi sanoo.

Hänen mukaansa vastuujärjestelmä on Suomessa hyvin hoidettu. Pankkivaltuuskunta saa kaiken tarvitsemansa informaation ja voi valvovana elimenä puuttua Suomen Pankin kautta myös Euroopan keskuspankin toimintaan.

– Tietysti tällaisessa tilanteessa, kun kaikkien maiden joukkovelkakirjalainat ovat riskipitoisia, pankkivaltuustolla pitää olla erittäin hyvä käsitys siitä, mitä riskejä on otettu. Ja jos katsotaan, että EKP ottaa liiallisia riskejä, niin EKP:n neuvostoon kuuluvan Suomen Pankin pääjohtajan tehtävä on tuoda esiin ne huolet, jotka meillä on.

Eduskunnan tiedonsaanti
pankkivaltuuskunnan varassa

Suomen kansaa edustavan eduskunnan mahdollisuuksia valvoa keskuspankkien toimintaa määrittävät tiedonsaantimahdollisuudet.

– Suuren valiokunnan jäsenenä minun täytyy sanoa, että emme ole kovin hyvin informoituja siitä, mitä EKP tekee. Olemme ensisijaisesti lehtitietojen varassa ja myös asiantuntijat voivat jonkin verran informoida meitä, mutta mitään kovin tarkkaa kuvaa meillä ei ole. Tässä suhteessa joudumme luottamaan pankkivaltuustoon.

– Minulla on täysi luottamus Ben Zyskowicziin (kok.), että hän osaa pankkivaltuuston puheenjohtajana hoitaa nämä asiat.

Suomen Pankin Saarenheimon mukaan Suomen Pankki suhtautuu vakavasti asemaansa eduskunnan pankkina.

– Suomen Pankki pitää pankkivaltuuston jatkuvasti informoituna toimintansa riskeistä sekä rahapoliittisten toimien että sen oman sijoitustoiminnan osalta. Myös eduskunnan nimeämät tilintarkastajat saavat kattavat tiedot Suomen Pankin toiminnasta ja riskeistä, hän sanoo.

Eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja Ben Zyskowicz ei halunnut kommentoida asiaa Taloussanomille.