Kirjaudu ▼
 

Mikä enää estää euroa murtumasta ruplan tavoin?

Mikä enää estää euroa murtumasta ruplan tavoin?
Yksikään yhteisvaluutta ei ole ennen euroa pysynyt koossa ilman pelkän rahaliiton muuttumista liittovaltioksi. Viimeksi itsenäisten valtioiden yhteisvaluutta murtui 1990-luvun alussa, kun runsas tusina entistä neuvostotasavaltaa hylkäsi ruplan ja otti tilalle omat rahayksikkönsä. Nyt euroaluetta ja euroa repivät osin aivan samat ristipaineet, jotka mursivat yhteisruplan.
Jan Hurri
11.8.2011 07:15
74

Äkkiseltään voi vaikuttaa kehnolta ja ainakin poliittisesti sopimattomalta vitsiltä verrata euromaiden talous- ja rahaliitto Emua ammoiseen Neuvostoliittoon tai yhteisvaluutta euroa entiseen neuvostoruplaan.

Tarkalleen ottaen rinnastukset eivät ole vain heikkoa huumoria, vaan ne ovat myös vääriä. Neuvostoliitto oli liittovaltio ja rupla liittovaltion valuutta. Emu sitä vastoin on itsenäisten valtioiden muodostama talous- ja rahaliitto ja euro itsenäisten valtioiden yhteisvaluutta.

Eurossa ja ruplassa saattaa silti olla enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja – ruplan kohtalo voi jopa olla enne euron tulevaisuudesta.

Oikea vertailuvaluutta eurolle ei kuitenkaan ole Neuvostoliiton rupla, vaan Neuvostoliiton hajoamisessa itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen rupla.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen rupla oli 15 entisen neuvostotasavallan yhteisvaluutta niin kuin euro nyt on itsenäisten euromaiden yhteisvaluutta.

Näin ruplavertaus muuttuu kehnosta huumorista varoittavaksi enteeksi, sillä itsenäisten valtioiden yhteisvaluuttana rupla ei kestänyt edes kahta vuotta. Yhteisrupla murtui pitkälti samanlaisiin ristipaineisiin, jotka nyt osaltaan repivät euroaluetta hajalle.

Rupla-alue rakoili
syntymästään asti

Rupla kesti Viron ja muiden itsenäistyneiden neuvostotasavaltojen yhteisvaluuttana 1990-luvun alussa vain puolisentoista vuotta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja entisen liittovaltion tilalla oli itsenäisten valtioiden talous- ja rahaliitto.

Lyhyen aikaa rupla oli kuin nykyinen euro, itsenäisten valtioiden yhteinen valuutta. Saman lyhyen aikaa rupla-alue oli kuin nykyinen euroalue, rahaliitto ilman liittovaltiota.

Ruplan tarina yhteisvaluuttana katkesi, kun Viro, Latvia ja Liettua sekä kymmenkunta muuta entistä neuvostotasavaltaa havaitsi Moskovan rahapolitiikasta ja yhteisruplasta olevan niille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Samaan johtopäätökseen päätyi hieman myöhemmin myös Venäjä, jonka keskuspankki jatkoi entisen Neuvostoliiton keskuspankin Gosbankin roolia ja määräsi raha- ja valuuttapolitiikasta koko rupla-alueen puolesta.

Aikansa Venäjän keskuspankki yritti pitää rupla-aluetta koossa jopa rahoittamalla heikoimpien ruplavaltioiden ammottavia alijäämiä, mutta vain aikansa.

Vuoden 1992 alussa Neuvostoliiton hajottua syntynyt rupla-alue alkoi rakoilla vain muutamaa kuukautta syntymisensä jälkeen, kun jäsenmaa toisensa perään alkoi paikata rahapulaa laskemalla liikkeeseen omia "korvikerupliaan".

Kokonaan uusiin – ja ennen kaikkea itsenäisiin – valuuttoihin useimmat ruplamaat siirtyivät yksi toisensa perään vuonna 1993.

Yhteinen valuutta
oli rasite kaikille

Useimmat entiset neuvostotasavallat aloittivat itsenäisinä valtioina sekasortoisissa talous- ja rahaoloissa. Kaaoksesta tuskin voi pelkästään syyttää yhteisvaluutta ruplaa tai edes Moskovan määrittelemää yhteistä rahapolitiikkaa.

Ruplamaiden talouskunto samoin kuin niiden julkisen talouden kunto vaihtelu suuresti. Kenties vielä enemmän vaihteli eri ruplamaiden hallinnon ja päättäjien kyky ja halu saattaa julkinen talous edes joten kuten kestävälle tolalle.

Viro ja muut Baltian maat lähtivät itsenäisyyden alusta asti päättäväisesti kohti kurinalaista taloudenpitoa, kun taas moni muu entinen neuvostotasavalta lähti entistäkin löysemmin rantein tuhlailun ja paisuvien alijäämien tielle.

Pian yhteensopivuusongelmat alkoivat repiä ruplaliittoa hajalle, kun maasta ja tulkinnasta riippuen ruplia oli liikkeessä liikaa tai liian vähän. Yhden koon rahapolitiikka oli joko liian tiukkaa tai liian löysää, eikä kohdallaan edes Moskovassa.

Lopulta Venäjän keskuspankki vihelsi kaoottisen ruplapelin poikki kesällä 1993 toteuttamalla mittavan raharemontin. Moskova veti vanhat ruplat pois liikkeestä, laski uusia tilalle. Uusien ruplien lisäksi ruplamaat joutuivat hyväksymään entistä tiukemmat raha- ja taloussäännöt – tai eroamaan.

Useimmat erosivat.

Liika valtionvelka
kaataa rahaliittoja

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Virolle ja muille Baltian maille ruplasta luopuminen merkitsi pelastuskeinoa rupla-alueen yhä holtittomammaksi karkaavan rahapolitiikan seurauksilta. Esimerkiksi Viron uusi kruunu alkoi vahvistua suhteessa Venäjän ruplaan ja maan korkotaso laskea suunnilleen samaa tahtia, kun sen julkinen talous hivutti ylijäämää suuremmaksi ja maan inflaatiovauhti talttui yksinumeroiseksi.

Monelle muulle maalle oma uusi valuutta tarjosi keinon entistä railakkaampaan talous- ja rahahurjasteluun setelirahoituksineen. Suruton rahan tarjonta karautti inflaatiovauhdin esimerkiksi Valko-Venäjällä yli 2 000 prosenttiin ja Ukrainassa jopa yli 10 000 prosenttiin.

Alijäämillä tai velkamäärillä ei tuntunut olevan väliä, kunhan maalla oli oma valuutta, oma keskuspankki ja setelipainoissa riitti painomustetta ja paperia.

Liian suuret julkisen talouden alijäämät ja valtioiden painuminen liian raskaisiin velkoihin ja lopulta noiden alijäämien ja velkojen kattaminen keskuspankin setelirahoituksella on ennen yhteisruplaa koitunut muidenkin eurooppalaisten rahaliittojen kohtaloksi.

Näin kävi Latinalaiselle rahaliitolle, jonka Ranska, Belgia, Italia, Kreikka, Bulgaria ja Sveitsi perustivat vuonna 1865 ja ajoivat karille vuonna 1914. Näin kävi myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan vuosien 1872–1924 Skandinaaviselle rahaliitolle.

Nyt euroa ja euromaiden rahaliittoa Emua koettelevat pohjimmiltaan aivan samat liian suurten velkamäärien ja liian raskaiden alijäämien ristipaineet, jotka ovat aiemmin repineet rahaliittoja hajalle.

Ottivatko europäättäjät
yhteisruplasta opikseen?

Yhteisruplan ja vanhempien eurooppalaisten epäonnisten rahaliittojen kohtalo on sakeassa velkaliemessa kiehuvalle eurolle aito ja vakava uhka.

Raskaimmin ylivelkaisten euromaiden velat ja niiden maksamisesta muita uhkaavat kustannukset voivat milloin tahansa alkaa repiä euromaita erilleen – ja mahdollisesti takaisin omiin valuuttoihin.

Näin arvelee Euroopan suurpankkien terävimpiin ekonomisteihin kuuluva brittipankki HSBC:n pääekonomisti Stephen King.

Hän puntaroi 1990-luvun alun väliaikaisen yhteisruplan ja euron useita yhtäläisyyksiä laajassa analyysiraportissaan Fixing the Eurozone (Euroalueen korjaus), jonka pankki on tällä viikolla jakanut suurasiakkailleen.

King käsitteli samaa rupla-euro-vertausta suppeammin talouslehti Financial Timesin keskiviikkona julkaisemassa kirjoituksessa.

Vielä laajemmin lyhytikäisen rupla-alueen kohtaloa ja opetuksia käsitteli yhdysvaltalainen talousprofessori Patrick Conway jo vuonna 1995 laatimassaan tutkimuksessa Currency Proliferation – The Monetary Legacy of the Soviet Union (Valuutan jakautuminen – Neuvostoliiton rahaperintö).

Conway neuvoi jo ennen euroaikaa laatimansa tutkimuksen perusteella, että Euroopan talouspäättäjät ottavat rupla-alueen virheistä opikseen ennen kuin käynnistävät omia valuuttakokeitaan.

Onnettoman ruplakokeen tärkein läksy niin Conwayn kuin HSBC:n Kingin mukaan on, että rahaliitto ja yhteisvaluutta vaativat tuekseen myös talouspolitiikan keskittävän "fiskaalisen liiton".

King tosin muistuttaa, ettei rahaliiton tiivistäminen liittovaltioksi ole ainoa keino taltuttaa velkakriisi tai pitää euroalue koossa.

Sama voi hänen mukaansa vielä onnistua ainakin muodollisesti ilman liittovaltiotakin, kunhan maksukykyiset euromaat kasvattavat rutkasti velkaisimpien kriisimaiden tukemista ja kuittaavat kiltisti kulut, kertyivätpä ne sitten euroalueen keskuspankin tai vakausrahastojen kautta.

Rupla ei kestänyt yhteisvaluuttana kahtakaan vuotta
Entisten neuvostotasavaltojen siirtyminen yhteisestä ruplasta omiin valuuttoihin Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa. * Viro vaihtanut kroonin euroon.
Valtio Yhteinen rupla Korvikerupla Irti ruplasta Uusi raha
Armenia 1/1992 - 11/1993 Dram
Azerbaidzan 1/1992 8/1992 6/1993 Manat
Valko-Venäjä 1/1992 5/1992 11/1993 Rupla
Viro 1/1992 - 6/1992 Kroon*
Georgia 1/1992 4/1993 8/1993 Menati
Kazakstan 1/1992 - 11/1993 Tenge
Kirgisia 1/1992 - 5/1993 Som
Latvia 1/1992 5/1992 6/1993 Lats
Liettua 1/1992 5/1992 6/1993 Litas
Moldova 1/1992 7/1992 11/1993 Leu
Venäjä 1/1992 - - -
Tadzikistan 1/1992 - - -
Turkmenistan 1/1992 - 11/1993 Manat
Ukraina 1/1992 1/1992 11/1993 Karbovanets
Uzbekistan 1/1992 11/1993 1/1994 Som
Lähde: Conway (1995): Currency Proliferation

Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (74)


Anonyymi
Euron loppu on käsillä, kun meidät veronmaksajat on ensin imetty kuiviin. Moral hsardi on menossa.
SF 11.8.2011 8:50

Anonyymi
Tämä rupla-analogia olikin uusi näkökulma Eurohölmöilyyn. On aika noloa kaatua samoihin emämunauksiin kuin mihin talousasioissa kovin taitamattomat itäblokin serkkumme kompastuivat.

Muistathan, että päättäjät on valittu kansanvaaleilla, ei pätevyyden perusteella.

Ei missään miljardifirmassa ole alakoulun opettajaa talousjohtajana eikä lyhyen matikan kutosen oppilasta toimitusjohtajana.


Millä tavoin EU:n johtajat (ns. parlamentti, ns. komissio (mikä naurettava nimi..)) olisivat osoittautuneet olevansa jollain tavalla "parempia" taloudellisia osaajia kuin vanhan Neuvostoliiton talousoppineet?

Tuloshan on nähtävissä:

- koko Euroopan talous on tuhottu
- osakemarkkinat romahtaneet
- romahdus asuntomarkkinoilla alkanut
- EU on ylivelkaantunut yksitäisistä EU-maista puhumattakaan
- työttömyys on korkea
- inflaatio on korkea
- kansalaisten säästöt menettävät arvoaan
- mellakoita kaduilla
- jännitteet EU:n sisällä ja maiden välillä kasvavat
- EU on rajoittanut demokratiaa ja vähentänyt kansalaisten mahdollisuutta vaikutta äänestyslipun kautta
- yhä suurempi osa kansallisista laista säädetään EU:n elimissä, joita ei ole kansallisissa vaaleissa valittu !

EU on lähes täydellisesti tuhonnut kokonaisen mantereen ja alistanut sen kansalaiset pankkien ja poliittisen eliitin ryöstötaloudelle.

Tarvitsemmeko enää lisää todisteita siitä että tämä ei toimi? Vastuulliset on saatava oikeuden eteen! Maissa, joissa on pidetty kansanäänestykset liittymisistä, voi kansa itse syyttää itseään. Maissa, joissa ei ole kansanäänestyksiä järjestetty, tulee liittymistä helpottaneet poliitikot itsestäänselvästi saattaa henkilökohtaiseen vastuuseen.
EU on tuhonnut elämä 11.8.2011 9:03

Anonyymi
Nyt jos olisi tilillä säästöjä niin kylmäisi. Sijoittaisin nopeasti johonkin kiinteään vielä kun euroilla jotain saa ennen niiden arvon romahdusta. Asunto, klassikkoauto, purjevene jne. jotain mikä säilyttää arvonsa aina.


Ei kannata näihin sijoittaa, vaan arvometaleihin. Nille on aina menekkiä, mutta muulle materiaalille ei löydy sitten globaalin laman keskellä ostajia jos tarvii realisoida. Eli noista ei saa tiukan paikan tullen läheskään omiaan pois ja myyntiajat ovat pitkiä.
SLaikkari 11.8.2011 9:04

Anonyymi
EUvostoliitto=Neuvostoliitto

Neuvostoliittolaiset: "Olemme eläneet euroopan tulevaisuudessa, se ei toiminut."
Jos virhe toistamall 11.8.2011 9:04

Anonyymi
Jan

Kirjoitapa seuraavaksi, mikä ero tällä järjestelmällä on Yhdysvaltoihin ja miksi järjestelmä siellä toimii.

USA on liittovaltio, mutta miten siellä on tosiasiassa ja faktisesti suitsittu osavaltioiden varainkäyttöä. Käsitykseni kun on, että siellä osavaltiota voivat velkaantua ihan niin kuin haluavat, ja mm. Kalifornia on todella valkaantunut paikka. Miksi dollari ei repeä siitä, että osavaltiot törsäävät?
Henri 11.8.2011 9:05

Anonyymi
Emu sitä vastoin on itsenäisten valtioiden muodostama talous- ja rahaliitto ja euro itsenäisten valtioiden yhteisvaluutta.

Missä mielessä ITSENÄISET VALTIOT?

JOS yhteisvastuullinen velkainhoito pakollinen+

Suomen VAATIMAT vastuut EI mitään paina.
Nimetön 11.8.2011 9:06

Anonyymi
Tämä rupla-analogia olikin uusi näkökulma Eurohölmöilyyn. On aika noloa kaatua samoihin emämunauksiin kuin mihin talousasioissa kovin taitamattomat itäblokin serkkumme kompastuivat.


Mitäs otettiin noita rupla-leirin maita (itä ja välimeri) mukaan. Olisi vain rakennettu Pohjois-ja Keski-Euroopan oma rahaliitto ja jätetty berlus-konit sun muut huijarit omaansa.
Konille kyytiä 11.8.2011 9:06

Anonyymi
Voisit Hurri kirjoittaa joskus jotain rahajärjestelmästä, rahan syntymismekanismista, kuka rahaa tekee jne.

Jos englanti sujuu, niin tuolta voi katsoa animaation

www.youtube.com/watch?v=Dc3sKwwAaCU


Kyllä, onhan näistä luettu ja onhan näitä katsottu. Mutta miksei Talsa koskaan kirjoita tästä asiasta?

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Talsan mielipide.
Tämä on Suomen paras 11.8.2011 9:08

Anonyymi
Minuakin oksettaa tämä homma. Valitettavasti nyt on Käddeinen ja Urpolaenen hallituksen ja eduskunnan tuella panneet nimensä tukipapereihin joten se siitä.

Itsenäisyydestä voidaan kuitenkin todellakin keskustella koska yhä suurempi osa Suomen kansallisista laeista säädetään Suomen kansalaisten ulottumattomissa EU:n elimissä. SIIS: ihmiset, joita Suomen äänestäjät EIVÄT ole valinneet, säätävät Suomen kansalaisille lakeja.

Se siitä itsenäisyydestä...

Suomi (Hölmölandia) ei osaa olla itsenäinen.
Tässä vähän historiaa:
- jääkausi --> 1000-luku: heimo(yhteiskunta)
- 1000-luku --> 1809: Ruotsin alla (voi kun olis vieläkin niin olisi paljon parempi...)
- 1809 --> 1917: Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta
- 1917 --> 1945: itsenäinen valtio (28 vuotta)
- 1945 --> 1990: epävirallinen Neuvostoliiton autonominen jäsenvaltio
- 1990 --> 1995: itsenäinen valtio (5 vuotta)
- 1995 --> ? : EU:n ja pankkien vasallivaltio

Suomi on ts. ollut "itsenäinen" ja itse päättänyt asioistaan 33 vuoden ajan vuodesta 1917 lähtien.
Näin Hölmölandiassa. 11.8.2011 9:23

Anonyymi
Jyrki. Jutta. Te voittekin lopettaa kaivamisen nyt. Huhuu? LOPETTAKAA KAIVAMINEN NYT!
ei 11.8.2011 9:24
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä