Tätä europäättäjät pelkäävät kuin ruttoa

Velkakirjamarkkinat pitävät Kreikan vararikkoa tai jonkinlaista luotto-onnettomuutta yhä varmempana asiana. Markkinanoteerausten perusteella sama odottaa mahdollisesti myös Irlantia ja Portugalia ennen kuin velkakriisi lopulta hellittää.

Euroopan talousviranomaiset ovat eri mieltä ja yrittävät viimeiseen asti väistellä velkasaneerausten kaltaisia voimatoimia.

Moni talouden kriittinen tarkkailija kysyy, miksi viranomaiset pitkittävät ja samalla jopa pahentavat kriisiä sen sijaan, että puuttuisivat kriisin todellisiin syihin ja ryhtyisivät välttämättömiin korjaustoimiin.

Päättäjiä on kriisin pitkittyessä moitittu saamattomiksi, taitamattomiksi ja jopa typeriksi. Kaikki nuo moitteet voivat olla ainakin osittain aiheellisia – mutta tuskin ne ovat koko totuus.

Päättäjien "syntilistaan" on ehkä lisättävä myös pelko. Ehkä talouspäättäjät pitkittävät velkakriisiä kalliilla mutta tehottomilla tukitoimilla – koska eivät muuta uskalla.

Velkakriisin
riskit kasvavat

Talouspäättäjät – ja koko Eurooppa siinä sivussa – ovat ajautuneet velkakriisissä eräänlaiseen kauhun tasapainoiluun, jossa harha-askel mihin suuntaan tahansa on pienestä kiinni ja seuraukset arvaamattomia tai jopa kaameita.

Kauhun tasapainoa huojuttaa samaan aikaan ja vuoron perään eri suunnista puhaltavat puuskat, joista voimakkaimpia on ainakin neljä:

♦ Poliittiset ja yhteiskunnalliset jännitteet kiristyvät kriisimaissa, joissa äkkipikaisten käänteiden vaara kasvaa ja voi suistaa velkakriisin tyystin hallinnasta.

♦ Poliittiset jännitteet kiristyvät nyt myös kriisitoimia kustantavissa maissa, joissa kriisitoimien ja niitä ohjailevan EU:n vastustus voi johtaa yllättäviin äkkikäänteisiin.

♦ Rahoitusmarkkinoiden luottamus kriisimaihin on äärimmäisen heikko ja ennen pitkää alkaa heiketä myös luottamus tehottomia kriisitoimia oman velkaantumisensa uhalla kustantaviin muihin euromaihin.

♦ Keskeisten talousviranomaisten välit alkavat kiristyä, kun esimerkiksi euromaat ja niiden yhteinen keskuspankki EKP alkavat kiistellä kriisitoimien kustannusten ja väistämättömien tappioiden kantamisesta.

Mikä tahansa noista puuskista voi horjauttaa kriisitoimet tasapainosta. Tätä kohtalokasta horjahdusta arvaamattomine seurauksineen viranomaiset pelkäävät kuin ruttoa.

Turhaa pelottelua
vai aiheellista pelkoa?

Kriisin eri vaiheissa talouspäättäjät ovat perustelleet toimiaan mitä pelottavimmilla uhkakuvilla totaalikatastrofista ja painajaisesta aina euron ja EU:n tuhoutumiseen.

Talousviranomaiset sen paremmin kuin markkinatoimijat tai sivullisetkaan eivät voi kuitenkaan varmuudella tietää, miten velkakriisi aikanaan päättyy – tai mitä tapahtuu, jos kriisi riistäytyy omille teilleen täysin viranomaisten hallinnasta.

Niinpä kukaan ei tiedä sitäkään varmasti, onko viranomaisten pelko aiheellista vai onko se sittenkin turhaa pelottelua. Kumpi tahansa on mahdollista ja kumpaa tahansa tulkintaa voi perustella.

Aiemmin keväällä saksalaispankki Deutsche Bankin pääekonomisti Thomas Mayer luonnehti Taloussanomien haastattelussa viranomaisten maalailemia kauhukuvia turhaksi pelotteluksi.

Edes rahoitusmarkkinoilla kaikki eivät ole asiasta yhtä mieltä.

Taloussanomat on saanut haltuunsa kolme kansainvälisten suursijoittajien käyttöön vastikään laadittua analyysiraporttia, joiden perusteella viranomaisilla on täysi syy pelkoonsa.

Velkakriisin ja kriisitoimien riskejä puntaroivat tuoreissa raporteissaan ranskalaispankki Societe Generalen osakeanalyytikot sekä kahden analyysiyhtiön, BCA Researchin ja GaveKal Researchin, ekonomistit.

Raporttien näkökulmat ovat hyvinkin erilaisia, mutta aihe ja osa johtopäätöksistä ovat yhteisiä. Aihe on Euroopan velkakriisi ja etenkin, mitkä ovat kriisin "pahimmassa tapauksessa" -riskit. Johtopäätösten perusteella kriisi on ehkä vasta alkanut.

"Osakemarkkinoiden
arvosta puolet pois"

Societe Generalen toukokuun lopussa laatima analyysi koskee Euroopan osakemarkkinoita ja tarkemmin sanottuna sitä, miten euroalueen kriisivaltioiden velkasaneeraukset tai muut luotto-onnettomuudet vaikuttaisivat osakemarkkinoihin.

Pankin osakestrategit ja -analyytikot eivät siis pyri ennustamaan saati muutoin arvioimaan, miten velkakriisi ratkeaa tai katkeaa. Siinä he tukeutuvat saman pankin ekonomistien ja velkakirjamarkkinoihin erikoistuneiden analyytikoiden arvioihin sekä velkakirjamarkkinoiden noteerauksiin.

Tutkimus nostaa esiin kaksi tärkeätä, yllättävää ja koleaa havaintoa:

♦ Osakemarkkinat ovat toistaiseksi vähätelleet velkakriisin riskejä eivätkä osakekurssit ainakaan vielä ilmennä likimainkaan samanlaista myllerrystä kuin velkakirjamarkkinoiden noteeraukset.

♦ Jos velkakriisi kärjistyy sellaisiin maasta toiseen laajeneviin velkasaneerauksiin tai -onnettomuuksiin kuin luottojohdannaisten markkinat pahimmillaan povaavat, on tämä osakemarkkinoille kaamea yllätys ja kurssiseuraukset sen mukaiset.

Tutkimuksessaan SocGenin analyytikot Claudia Panseri, Charlotte Lize ja Alain Galene arvioivat, että viiden velkaisimman eurovaltion "täysi velkasaneeraus" puhaltaisi puolet pois euroalueen osakemarkkinoiden arvosta.

Raskaimmat iskut koskisivat analyytikoiden mukaan pörssien velkaisimpia toimialoja ja yrityksiä, kuten pankkeja.

"Epätodennäköinen
mutta vakava riski"

Euroalueen osakemarkkinat ovat jopa nauttineet lievästä kurssinoususta sen jälkeen, kun ylivelkaisten eurovaltioiden kriisi leimahti liekkeihin viime kevään Kreikka-paniikissa. Jopa pankkiosakkeet ovat keskimäärin säilyttäneet kurssitasonsa. Siitä huolimatta, että juuri pankkien liian suurista luottoriskeistä pohjimmiltaan on koko kriisissä kyse.

SocGenin analyytikot kiinnittävät huomiota yllättävän suureen ristiriitaan velkakirja- ja osakemarkkinoiden odotusten välillä.

Velkakirjamarkkinat ja luottojohdannaisten markkinat pitävät jonkinlaista tappioita aiheuttavaa luotto-onnettomuutta Kreikassa likipitäen varmana asiana ja Irlannissa ja Portugalissakin perin todennäköisenä.

Pankin analyytikot huomauttavat, että ainakin lieviä luottotappioita aiheuttava tapahtuma on varteen otettava riski myös Espanjassa ja Italiassa.

Kriisin laajeneminen Espanjaan ja Italiaan olisi merkittävä ja lisäksi kelju käänne, sillä nämä ovat kumpikin euroalueen suurimpia ja absoluuttisin velkamäärin mitaten velkaisimpia maita. Ne ovat molemmat suurempia kuin alkuperäiset kriisimaat, Kreikka, Irlanti ja Portugali, yhteensä.

Kriisin tai varsinkaan luotto-onnettomuuksien laajeneminen Espanjaan ja Italiaan ei ole SocGenin analyytikoiden ennuste, vaan heidän yhä epätodennäköisenä pitämänsä riski – jota osakemarkkinat eivät ota vielä laisinkaan lukuun.

Riski on heidän mielestään kuitenkin syytä ottaa vakavasti, sillä sen toteutuminen aiheuttaisi erittäin suurta vahinkoa.

"Espanjan ja Italian kriisi
olisi euron painajainen"

Velkakriisin laajeneminen Espanjaan ja Italiaan on  "painajainen, jonka todennäköisyys on toistaiseksi suhteellisen pieni mutta jonka seuraukset olisivat erittäin voimakkaat".

Näin tiivistää kanadalaisen analyysiyhtiö BCA Researchin tunnetuimpiin ekonomisteihin kuuluva Chen Zhao viime viikolla ilmestyneessä erikoisraportissa.

Hän vastaa yhtiön viikoittain julkaisemasta Global Investment Strategy -analyysijulkaisusta, jonka keskeistä lukijakuntaa ovat kansainväliset suursijoittajat, kuten eläkerahastojen sijoitusammattilaiset.

Chen pitää Kreikan velkasaneerausta väistämättömänä mutta ei vielä painajaisena. Hänen mukaansa BCA:n laskelmat osoittavat, etteivät edes kaikkien kolmen kriisimaan saneeraukset vaarantaisi muiden euromaiden, kuten Saksan, talouden vakautta.

Tilanne muuttuu hänen mukaansa tyystin toiseksi, jos kriisi ja saneeraukset  leviävät Espanjaan ja Italiaan.

– Jos Espanja ja Italia suistuvat hätärahoituksen varaan, eivät mitkään kriisirahastot tai muut hätätoimet riitä pitämään niitä pystyssä, Chen kirjoittaa.

Hänen mukaansa Espanjan ja Italian kaatuminen "aiheuttaisi dramaattista finanssikaaosta, massiivista talouden epäjärjestystä ja hajottaisi euron".

"Ensin pankkikriisi,
sitten euron loppu"

Hongkongissa päämajaansa pitävä analyysiyhtiö GaveKal Research lähestyy Euroopan velkakriisiä hieman toisenlaisella näkökulmalla – ja päätyy osin radikaalimpiin johtopäätöksiin kuin SocGen tai BCA.

GaveKalin raportit kuuluvat samaan kansainvälisten suursijoittajien "pakko lukea" -sarjaan kuin BCA:n julkaisut. Yhtiön ekonomistit kyseenalaistavat rohkeasti niin "virallisen totuuden" kuin markkinoiden uskomukset ja itsestäänselvyydet.

Toukokuun lopussa laatimassaan raportissa yhtiön perustajiin kuuluva ranskalaisekonomisti Charles Gave väittää eurokriisin lähestyvän kiihtyvällä vauhdilla loppuaan – ja päätyvän ratkaisuyritysten laadusta riippumatta pankkikriisiksi.

Valtioiden velkakriisi on hänen mukaansa jo sellainen sotku, ettei Eurooppa säästy raskailta tappioilta, vaikka päättäjät kuinka viivyttelisivät ja venyttäisivät kriisin ratkaisua. Sotkua ja seurauksia pahentaa hänen mielestään se, että "kriisiä ratkovat samat poliitikot, jotka sotkun alun perin aiheuttivat".

Sille talouspäättäjät eivät mahda Gaven mukaan enää mitään, että "ilman talousihmettä eurovaltioiden velkakriisi kärjistyy pankkikriisiksi – ja lopulta myös rahaliiton ja euron hajoamiseen".

Lopputulos on hänen mukaansa yhä varmempi siitä riippumatta, painuvatko kriisimaat Saksan ja muiden "pelastajiensa" painostuksesta ensin yhä syvemmälle deflatoriseen lamaan vai irtisanovatko ne saman tien velkojaan – ja euron.

Vaikka Gave myöntää itsekin kuvauksensa perin masentavaksi, hän näkee kriisissä myös enteitä Euroopan valoisammasta tulevaisuudesta.

Lohduttavasti hän rinnastaa euron hajoamisen Neuvostoliiton hajoamiseen ja Berliinin muurin murtumiseen ja muistuttaa, että nuokin dramaattiset käänteet katkoivat kahleita ja osoittautuivat sittemmin erinomaisiksi talousuutisiksi.