Velkatilastot vahvistavat: Nyt Suomea rahastetaan
Kuvankäsittely Taloussanomat
Tuoreet luottotilastot vahvistavat, että EU tivaa Suomelta velkakriisin taltuttamiseen kymmenen kertaa suurempia summia kuin Suomen omilla pankeilla on luottoriskejä kriisimaissa. Suomea uhkaa kriisimaiden kaikista rahoittajamaista railakkaimmin ylimitoitettu tukitaakka. Moni suuri maa pääsee vähemmällä, vaikka niiden pankkeja Suomikin pelastaa.
8.5.2011 07:03
316
Keskuspankkien keskuspankiksi kutsuttu Kansainvälinen järjestelypankki BIS (Bank for International Setlements) kokoaa, ylläpitää ja julkaisee todennäköisesti maailman kattavimpia ja luotettavimpia tilastotietoja kansainvälisistä pääomavirroista ja kansainvälisten pankkien luottoriskeistä.
Juuri BIS:n julkaisemat luottotilastot ovat useimmiten keskeinen tietolähde, kun rahoitustutkijat ja ekonomistit yrittävät saada selkoa eri maiden pankkien kansainvälisistä luottoriskeistä tai eri maiden kansainvälisistä velkavastuista.
Näistä kansainvälisten pankkien luottoriskeistä ja ylivelkaisten kriisimaiden velkavastuista on Euroopan viimeaikaisessa velkakriisissäkin ollut pohjimmiltaan kyse.
Kriisin keskeisiä kysymyksiä on, mikä maa on minkäkin maan pankeille velkaa ja kuinka paljon – tai sama toisinpäin, minkä maan pankeilla on missäkin kriisimaassa kuinkakin runsaasti epävarmoja saatavia.
Vastaus kumpaankin kysymykseen löytyy BIS:n luottotilastoista.
Samojen tilastojen avulla selviää, miten kriisimaiden kaikki ulkomaiset luottoriskit jakautuvat kriisimaita rahoittaneiden pankkien kotimaiden kesken.
Tämä tieto luottoriskien jakautumisesta eri maiden välillä on Suomen ajankohtaisen ja poliittisesti tulenaran tukikeskustelun todellinen kuuma peruna, ellei jopa tabu.
EU sulkee silmät
velkakriisin syiltä
Euroopan ylivelkaisten kriisimaiden luottoriskien jakautuminen eri maiden pankkien välillä on ratkaisevan tärkeä tieto, jotta olisi mahdollista mielekkäällä tavalla arvioida velkakriisin ratkomisesta koituvien kustannusten jakoa eri maiden kesken.
Mikään muu jakoperuste ei suhteuta velkakriisin taltuttamisen taakkaa eri maiden pankkien ottamiin riskeihin – eikä missään muussa suhteutuksessa ole välttämättä pienintäkään itua.
Näin on asian laita siitä riippumatta, että tämä tarkastelutapa asettaa EU:n ja euromaiden tähänastiset kriisitoimet tältä osin kyseenalaiseen valoon.
EU sälyttää kriisitoimista koituvat kulut ja vastuut pääosin euromaiden kannettaviksi ja jyvittää taakan euromaiden kesken niin sanotun EKP:n pääoma-avaimen perusteella.
Suomenkin osuus velkakriisin taltuttamisen kuluista määräytyy sen mukaan, mikä on Suomen Pankin osuus EKP:n pääomasta.
Tällä jakoperusteella ei ole mitään tekemistä Suomen tai sen puoleen minkään muunkaan maan pankkien luottoriskien tai vakavaraisuusongelmien kanssa.
Suomella pienet riskit
mutta suuret vastuut
BIS on juuri julkaissut luottotilastoistaan tuoreen painoksen, joka nyt kuvaa alustavin luvuin kansainvälisten vastuiden ja saatavien tilannetta viime vuoden lopussa. Edelliset luvut olivat viime syyskuun lopulta.
Jo aiemmat luottotilastot ovat kertoneet, että Suomen pankkien ottamat riskit kriisimaissa ovat häviävän pieni murto-osa kaikkien ulkomaisten pankkien riskeistä.
Samoin jo aiemmin on käynyt selväksi, että Suomen osuus kriisitoimien kuluista ja niihin liittyvistä vastuista on moninkertaisesti suurempi kuin suomalaisten pankkien ottamien luottoriskien perusteella olisi aiheellista.
Suomen ja muiden rahoittajamaiden luottoriskejä kuvaavat tuoreet luvut vahvistavat, että tilanne on keskeisiltä osin ennallaan – ja suomalaisittain perin ristiriitainen.
Kaikkien ulkomaisten pankkien kriisimaissa ottamista riskeistä on vain häviävän pieni murto-osa Suomen pankkien taseissa.
Suomalaispankkien luottoriskit erottuvat BIS:n tilastotaulukoissa nollaa suuremmin luvuin vain, jos riskejä tarkastellaan desimaalien tarkkuudella eikä täysinä miljardilukuina.
Suomen pankkien lohdullisen riskiaseman vastapainoksi Suomen valtion osuus tähän mennessä aloitetuista ja kaavailluista kriisitoimista on räikeästi yläkantissa.
Suomen pankeilla alle
0,2 prosenttia riskeistä
Suomi mahtuu niukin naukin mukaan, jos BIS:n luottotilastoista kaivetaan esiin ne 20 ulkomaata, joiden pankeilla on suurimmat luottoriskit Euroopan ylivelkaisissa kriisimaissa.
Riskinottajina Suomen pankit jäävät sijaluvulle 19, ja kantavat yhteen laskien vain niukasti suurempia luottoriskejä kuin sijaluvulle 20 jäävän Brasilian pankit. Suomalaispankkeja runsaammin riskejä ovat ottaneet esimerkiksi Taiwanin, Australian ja Kanadan pankit.
Euroopan ulkopuolisten maiden pankeista jopa monikymmenkertaisesti suomalaispankkeja suurempia riskejä ovat ottaneet maailmantalouden kahden mahtimaan, Yhdysvaltain ja Japanin, pankit.
Luottoriskien määrä vaihtelee sen mukaan, tarkastellaanko ulkomaisten pankkien luottoriskejä pelkästään kolmessa varsinaisessa kriisimaassa Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa, vai lasketaanko epävarmoihin saataviin mukaan Espanjaan ja Italiaan myönnetyt luotot.
Siihen kriisimaiden rajaus tai ryhmittely eivät sen sijaan vaikuta vähääkään, että Suomen pankit ovat olleet ennemmin riskin karttajia kuin riskin ottajia.
Kriisimaiden ryhmittelystä riippuen Suomen pankeilla on taseissaan 0,8–2,5 miljardin euron riskisaatavat. Kaikkien ulkomaisten pankkien saatavista Suomen pankkien osuus on 0,14–0,18 prosenttia.
Silti Suomen osuus EU:n, euromaiden, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n jo toteuttamien ja kaavailemien kriisitoimien kuluista ja vastuista on noin 1,5 prosenttia – suurin piirtein kymmenen kertaa Suomen luottoriskien verran.
Suomen taakka
eniten ylimitoitettu
BIS:n luottotilastojen ja kriisitoimien taakanjaon vertailulla löytyy Suomen lisäksi muitakin maita, joiden osuus kriisitoimien kuluista on vinksallaan jompaankumpaan suuntaan.
Mutta tilastoista ei löydy ainuttakaan toista maata, jonka taakka kriisitoimista olisi likimainkaan yhtä railakkaasti ylimitoitettu kuin Suomen.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Italian tukiosuus näyttää sekin paljon maan pankkien luottoriskejä suuremmalta, mutta tämä on BIS:n tilastoinnista johtuva näköharha. Tilastoissa ei ole mukana pankkien kotimaisia saatavia, joten tilastossa eivät näy Italian pankkien erittäin mittavat saatavat Italiasta. Jos kriisi leimahtaa Italiaan, ovat Italian pankit liemessä.
Sitä vastoin BIS:n luottotilastoista löytyy montakin maata, joiden osuus kriisitoimien kuluista jää kymmenesosaan tai vielä vähäisemmäksi maan omien pankkien riskeistä.
Näin on asian laita useimmilla niillä mailla, joiden valuutta on mikä tahansa muu kuin euro. Ne pääsevät kaikki kriisin kuluista suhteellisesti Suomea pienemmällä taakalla.
Kriisitoimien sälyttäminen suurimmaksi osaksi euromaiden kontolle johtuu siitä, että EU katsoo velkakriisin koskevan pelkästään euromaita. Tämä tulkinta edellyttää silmien sulkemista BIS:n luottotilastoilta – ja siltä, minkä maiden pankkien liian suurista luottoriskeistä on koko kriisissä kyse.
Suurten maiden
valvonta petti
Velkakriisin määritteleminen etupäässä euromaiden keskinäiseksi ongelmaksi ei ole jyrkässä ristiriidassa vain BIS:n velkatilastojen kanssa.
Määrittely on jyrkässä ristiriidassa myös EU:n jo yli kymmenen vuotta noudattaman ja valvontadirektiivien avulla vahvistaman periaatteen kanssa, jonka mukaan kukin jäsenmaa valvoo ja vastaa kotimaisten pankkiensa toimista niin kotimaassa kuin muissakin jäsenmaissa.
Tämän periaatteen piti helpottaa pääoman liikkuvuutta unionin alueella ja selkeyttää jäsenmaiden keskinäisiä valvontavastuita. Alun perin tarkoitus oli mahdollisissa kriisitilanteissa välttää juuri sellaista sotkua, johon Suomikin on nyt sotkeutunut.
Juuri tähän pankkien kotimaan ensisijaisen valvontavastuun periaatteeseen on perustunut esimerkiksi se, että yhdessä jäsenmaassa toimiluvan saanut pankki tai muu rahoitusalan yritys on voinut suhteellisen vapaasti toimia muissakin EU-maissa.
Sivullisten jäsenmaiden, kuten Suomen, valvontaviranomaiset, eivät ole voineet puuttua yhdenkään EU-maan pankkien toimiin muissa jäsenmaissa, vaikka olisivat halunneet.
Niinpä esimerkiksi Suomen Finanssivalvonnalla ei ole ollut nokan koputtamista saksalais-, ranskalais- tai brittipankkien Kreikassa, Irlannissa tai Portugalissa ottamiin riskeihin saati noiden riskien vastapainoksi koottujen vakavaraisuuspääomien mitoitukseen.
Valvonta on ollut tykkänään liian suuria riskejä ottaneiden pankkien kotimaisten valvontaviranomaisten tehtävä – jossa ne ovat surkeasti epäonnistuneet.
Taakanjako suosii
eniten Britanniaa
Velkakriisin määritteleminen lähinnä euromaiden keskinäiseksi ongelmaksi suosii eniten niitä suuria rahoittajamaita, joiden valuutta on mikä tahansa muu kuin euro. Niiden osuus kriisitoimien taakasta koostuu vapaaehtoisista tukiluotoista ja kunkin maan IMF-rahoitusosuudesta.
Eniten euroon perustuva taakanjako suosii Britanniaa.
Brittipankeilla on kriisimaissa saatavia maiden ryhmittelystä riippuen 124–248 miljardia euroa ja kaikista ulkomaisten pankkien riskeistä 15–21 prosenttia. Tukitoimista maan osuus on 1,8 prosenttia eli pyörein luvuin kymmenesosa siitä, mikä sen pitäisi luottoriskien perusteella olla.
Suhteellisesti yhtä paljon alakantissa on Sveitsin ja Tanskan osuus tukitoimista, mutta näiden maiden "säästö" ei ole rahasummana likimainkaan Britannian edun veroinen. Myös Ruotsi pääsee paljon maan pankkien luottoriskejä pienemmällä taakalla.
Luottoriskejä paljon keveämmillä tukitoimilla pääsevät myös Yhdysvallat ja Japani, jotka tosin kumpikin kuuluvat IMF:n suurimpiin rahoittajiin. Euromaat maksavat IMF:n viuluista yli viidesosan.
Yli tuhannen miljardin
euron velkatalkoot
BIS tilastoi kansainvälisiä luottotietoja monin eri tavoin, joista tässä on kyse ulkomaisten pankkien kokonaisriskistä euroalueen kriisimaissa. Pankit on ryhmitelty pankkien kotimaan mukaan. Pankkien kotimaiset saatavat eivät ole mukana.
Kokonaisriskissä ovat mukana pankkien luotot ja muut saatavat valtioille ja muille julkisen talouden yksiköille, rahoitusalan yrityksille sekä muille yksityisille laina-asiakkaille. Saatavista on vähennetty mahdollisten takausten ja muiden riskiä pienentävien seikkojen vaikutus.
Luottoriskien rinnalla tarkasteltu kunkin maan osuus kriisitoimien kustannuksista perustuu EU:n ja IMF:n ilmoittamiin rahoitusosuuksiin. Tukitoimien määräksi on tässä arvioitu EU:n, euromaiden ja EKP:n yhteensä käyttämät ja kaavailemat noin tuhat miljardia euroa sekä IMF:n 250 miljardia euroa.
| Suomella kriisimaissa moninkertaisesti luottoriskejä suuremmat tukivastuut | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Suurimpien rahoittajamaiden luottoriskit kriisimaissa sekä osuus EU:n ja IMF:n kriisitoimista. PIG=Portugali, Irlanti ja Kreikka, PIGS=lisäksi Espanja, PIIGS=lisäksi Italia. *=ei sisällä kotimaisia saatavia. BIS:n dollarit muutettu euroiksi kurssilla 1,40 | |||||||
| PIG- | PIGS- | PIIGS- | %-osuus | %-osuus | %-osuus | %- | |
| Pankkien | luotot, | luotot, | luotot, | PIG- | PIGS- | PIIGS- | osuus |
| kotimaa | mrd eur | mrd eur | mrd eur | luotoista | luotoista | luotoista | tuista |
| Saksa | 134,6 | 264,6 | 380,5 | 23,3 | 24,2 | 22,3 | 22,8 |
| Britannia | 124,0 | 200,6 | 248,0 | 21,4 | 18,3 | 14,5 | 1,8 |
| Ranska | 80,9 | 181,3 | 461,7 | 14,0 | 16,6 | 27,1 | 17,2 |
| Yhdysvallat | 45,4 | 79,1 | 105,3 | 7,8 | 7,2 | 6,2 | 3,4 |
| Hollanti | 20,1 | 75,1 | 107,4 | 3,5 | 6,9 | 6,3 | 4,9 |
| Espanja* | 68,3 | 68,3 | 90,6 | 11,8 | 6,2 | 5,3 | 9,9 |
| Belgia | 22,0 | 37,4 | 55,8 | 3,8 | 3,4 | 3,3 | 3,1 |
| Italia* | 15,5 | 36,7 | 36,7 | 2,7 | 3,4 | 2,2 | 15,0 |
| Japani | 17,5 | 34,3 | 63,3 | 3,0 | 3,1 | 3,7 | 1,3 |
| Portugali* | 11,1 | 30,1 | 32,3 | 1,9 | 2,8 | 1,9 | 2,1 |
| Sveitsi | 14,2 | 27,1 | 40,2 | 2,5 | 2,5 | 2,4 | 0,2 |
| Tanska | 12,3 | 13,7 | 14,0 | 2,1 | 1,3 | 0,8 | 0,2 |
| Irlanti* | 2,5 | 13,2 | 22,6 | 0,4 | 1,2 | 1,3 | 1,4 |
| Itävalta | 5,6 | 10,4 | 26,3 | 1,0 | 1,0 | 1,5 | 2,4 |
| Ruotsi | 3,4 | 6,0 | 6,8 | 0,6 | 0,5 | 0,4 | 0,2 |
| Kanada | 3,0 | 5,3 | 7,8 | 0,5 | 0,5 | 0,5 | 0,5 |
| Australia | 2,7 | 4,0 | 4,9 | 0,5 | 0,4 | 0,3 | 0,3 |
| Taiwan | 3,5 | 3,6 | 3,8 | 0,6 | 0,3 | 0,2 | 0,0 |
| Suomi | 0,8 | 2,0 | 2,5 | 0,1 | 0,2 | 0,1 | 1,5 |
| Brasilia | 0,6 | 1,6 | 2,1 | 0,1 | 0,1 | 0,1 | 0,5 |
| Yhteensä | 588,1 | 1094,3 | 1712,6 | ||||
| Lähde: BIS, EU, IMF, Taloussanomat | |||||||
