Kolme syytä, miksi Soini pelottaa markkinoita

Kansainvälisten finanssikeskusten ja muun rahamaailman ammattilaiset eivät normaalisti juurikaan piittaa Suomen kaltaisen pienen syrjäisen euromaan eduskuntavaaleista.

Suomen sisäpolitiikan tapahtumat ovat normaalisti pääomamarkkinoille suoranaisia epätapahtumia, joten normaalisti myös meikäläiset vaalitulokset ovat epäuutisia.

Nyt käsillä eivät kuitenkaan ole normaalit ajat sen enempää euroalueella kuin Suomessakaan. Normaalit eivät olleet myöskään sunnuntain eduskuntavaalit.

On siis ollut korkea aika rahamaailmankin hätähousujen katsoa kartasta, missä Suomi sijaitsee – ja selvittää, mistä ilmansuunnasta puhaltavat arvaamattomat uudet tuulet.

Tosisuomalaisten
voitto hämmentää

Sunnuntain eduskuntavaalien päättyminen perussuomalaisten "jytkyvoittoon" on ollut pitkästä aikaa kansainvälisesti tärkein suomalainen uutinen. Se on ollut alkuviikon markkinakatsausten pakollisia aiheita.

Ainakaan euroalueen velkakirja- ja rahamarkkinoita on ollut vaikea käsitellä puntaroimatta Suomen vaalitulosta – ja ennen kaikkea vaalituloksen mahdollisia seurauksia.

Rahoitusmarkkinoiden suurpankkien ja suursijoittajia palvelevien analyysiyhtiöiden markkinakatsaukset ovat ilmentäneet pelonsekaista hämmennystä "tosisuomalaisten" huikeasta vaalivoitosta – ja sen ilmentämästä muutoksesta.

Perussuomalaisten englanninkielinen nimi True Finns (takaisin suomeksi käännettynä tosisuomalaiset) riittää jo sinänsä monen kommentaattorin mielestä ilmentämään ilmapiirin muuttumista – eikä pelkästään rohkaisevaan suuntaan.

Mutta perussuomalaisten nimi sen enempää kuin puheenjohtaja Timo Soinin hämmentävät omena-meloni-lippalakki -lausunnotkaan eivät sellaisenaan aiheuta pelkoa.

"Jytkyvoitossa" ja sen mahdollisissa seurauksissa on kolme pelottavampaakin piirrettä kuin pelkästään suomalaisen sisäpolitiikan uudet haasteet ja hallitustyöskentelyn hankaluudet.

Vaaleilla vaihteeksi
kansainvälistä väliä

Tuoreeltaan vaaleja puntaroineet markkinakatsaukset lähestyvät perussuomalaisten voittoa hieman eri kulmista, ja niinpä myös johtopäätökset vaihtelevat.

Useiden katsausten yhteiseksi johtopäätökseksi voinee kuitenkin yleistää, että "jytkyvoitto" ei pelkästään sekoittanut suomalaisen sisäpolitiikan värikarttaa, vaan samalla jysäyksellä muuttuivat myös euroalueen rahoitus- ja talousnäkymät entistä epävarmemmiksi.

Tällainen käsitys syntyy katsauksista, joita sunnuntaina ja maanantaina julkaisivat esimerkiksi Euroopan velkakirjamarkkinoiden suuriin välittäjäpankkeihin kuuluvat ranskalainen Societe Generale, saksalainen Deutsche Bank, brittiläinen Barclays Capital ja japanilainen Nomura sekä analyysiyhtiöt Lombard Street Research ja GaveKal Research.

Yksikään markkinakatsaus ei sanallakaan arvioi, oliko perussuomalaisten suurvoitto tai Suomen vaalitulos muiltakaan osin sisäpoliittisesti hyvä tai huono uutinen. Sen sijaan katsaukset pyrkivät viileästi puntaroimaan vaalituloksen mahdollisia vaikutuksia euroalueen talous- ja rahoitusnäkymiin.

Vaalituloksen vaikutukset – tai ainakin mahdolliset vaikutukset – ovat tuoreiden markkinakatsausten perusteella kolmella tavoin huolestuttavat, ja osin jopa pelottavat.

Jokainen huolenaihe liittyy Eurooppaan ja euroalueen rahoitusmarkkinoihin ennemmin kuin Suomeen.

Kolmesta kenties keskeisestä uhkakuvasta ja pelosta kaksi liittyy eurovaltioiden rahoituskriisin juuri nyt päälle kaatuviin käytännön kysymyksiin. Kolmas huoli voi kauaskantoisempana tällä haavaa herkästi jäädä taka-alalle, vaikka juuri se saattaa olla se kaikkein pelottavin.

Portugalin tuki
uuteen puntariin

Markkinoiden ensimmäinen vaalihuoli liittyy Portugalin rahoitustilanteeseen, ja on oikeastaan kaksiosainen.

Kukaan ei vielä tiedä, saako Suomi uuden hallituksen kesäkuuhun mennessä, eikä senkään vertaa, mitä Suomen seuraava hallitus tuumaa edellisen hallituksen lupaamista Portugali-tukiaisista.

Se on sitä vastoin seikkaperäisesti markkinoiden tiedossa, että Portugali tuskin selviytyy kesäkuussa maksuun lankeavista yli viiden miljardin euron lainakuoletuksistaan, ja että Portugalilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa rahoitusta markkinoilta.

Sekään ei ole salaisuus, että Portugali on itse ilman hallitusta kesäkuun ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin asti, ja että maan tilapäinen hallitus on esittänyt muille euromaille ja EU:lle hätäluottopyyntönsä.

Portugalin hätäluotot tuskin kaatuvat perussuomalaisten "jytkyvoittoon" vaikka Timo Soini on moneen otteeseen toistanut vastustavansa Suomen aiempia ja valmisteilla olevia uusia tukitoimia.

Myös sosialidemokraatit ovat suhtautuneet liian hölläkätisinä pitämiinsä tukiehtoihin penseästi. Ainoastaan hallitustunnustelut käynnistävä kokoomus on selkeästi ilmaissut jo edellisessä hallituksessa puoltavansa Suomen Portugali-tukea.

Markkinat näyttävät veikkaavan, että Suomen vaalitulos todennäköisesti viivyttää Portugalin tukipäätöksiä ja saattaa jopa vaatia Suomelle annettavia myönnytyksiä tukiehtoihin.

Sen sijaan Suomi tuskin yksin saa Portugali-tukia nurin, vaikka haluaisi ja päättäisi hypätä kokonaan kelkasta. Tiukan paikan tullen Saksa ja muut suuret euromaat pitävät siitä huolen.

Tiedossa voi siis olla hermoilua ja korkoerojen leviämistä mutta tuskin kaaosta.

Suomella suuret
lupaukset pelissä

Toinen huoli on samaa lajia kuin Portugali-pakettiin liittyvä epävarmuus, mutta selvästi suurempaa sorttia. Kyse on Suomen seuraavan eduskunnan ja hallituksen kannasta Euroopan kriisirahastojen rahoittamiseen ja Suomen vastuiden mitoitukseen.

Uuden eduskunnan ja seuraavan hallituksen pitäisi juhannukseen mennessä kyetä päättämään, minkälaisin summin ja sitoumuksin Suomi osallistuu Euroopan tilapäisen vakausrahaston EFSF:n vahvistamiseen.

Kesäkuussa on määrä lyödä lukkoon myös tilapäisen vakausrahaston jatkajan, pysyvän vakausmekanismin ESM:n pääomittaminen maakohtaisine maksu- ja sitoumusosuuksineen.

Suomen laskennallinen osuus Portugalin kaipaamista 80 miljardin euron hätäluotoista lienee Kreikka-lainojen jako-osuuden mukaan noin 1,4–1,5 miljardia euroa.

Tilapäisen EFSF-vakausrahaston vahvistamiseen Suomen pitäisi luvata eri arvioiden mukaan lisää takauksia kuuden ja kymmenen miljardin euron väliltä. Pysyvälle ESM-vakausmekanismille pitäisi luvat pääomaa, pääomasitoumuksia ja takauksia pitkälti toistakymmentä miljardia euroa määrättömäksi ajaksi.

Mitä jos Suomi
vaatii alennusta?

Euroalueen tilapäisen tai varsinkaan pysyväksi aiotun vakausrahaston pääomakysymykset eivät ole yhtä kiireellisiä kuin Portugalin äkisti kärjistyvä rahoituskriisi.

Ne liittyvät kuitenkin toisiinsa – ja kummassakin Suomella on kokoaan tärkeämpi rooli.

Suomi on yksi euroalueen pienistä maista, mutta velkakriisin ratkomisessa sillä on selvästi kokoaan suurempi ja tärkeämpi rooli. Suomi on yksi vain kuudesta eurovaltiosta, joilla yhä on paras mahdollinen luottokelpoisuusluokitus.

Suomi nauttii toistaiseksi rahoitusmarkkinoilla suunnilleen niin vahvaa luottamusta kuin asiaa ilmentävien mittareiden ja asteikkojen perusteella voi nauttia. Tämä tarkoittaa, että Suomi osallistuu euroalueen yhteisiin hätätoimiin tukien maksajana ja rahoittajana eikä suinkaan tukien saajana.

Pienenkin maksajamaan jättäytyminen pois vakausrahastojen rahoittajien ja takaajien ringistä voi vaarantaa vakausrahastojen rahoituksen. Etenkin, jos ringistä jäisi pois yksikin Suomen kaltainen vahvan luottokelpoisuuden maa.

Suomen esimerkki saattaisi kannustaa muita maita samanlaisiin ratkaisuihin.

Saksan johto
hermostuttaa

Euroopan vakausrahastoihin liittyvä epävarmuus ei ole kohonnut pelkästään Suomen vaalien takia. Ehkä vielä enemmän samaa epävarmuutta ovat kasvattaneet Saksan keskeisten talouspolitiikan päättäjien viimeviikkoiset puheenvuorot Kreikan mahdollisista velkajärjestelyistä.

Jos Suomi jää pois maksajien ringistä tai saa edes helpotuksia omien maksujensa ehtoihin ja samaan aikaan Saksa alkaa kiirehtiä kriisimaiden velkasaneerauksia, voi euroalueen velkasoppa hyvin herkästi kiehua yli äyräidensä.

Saksan johdon lausunnot saattoivat aiheuttaa markkinoilla jopa muutaman ylimääräisen välilyönnin kuin Suomen vaalitulos. Käänteinä ne ovat kuitenkin siltä osin samaa maata, että kumpikin enteilee mahdollisia katkoja tai äkkikäänteitä alituisesti vuolaana soljuvien tukiluottojen virtaan.

Suomeksi sanottuna luottohäiriöiden riski on markkinoiden mielestä nyt suurempi kuin vielä esimerkiksi viikko sitten tuntui olevan. Riskit alkoivat kasvaa jo ennen perussuomalaisten "jytkyvoittoa" – joka osaltaan kasvatti niitä lisää.

Ärtymys lisääntyy
kaikissa euromaissa

Se kolmas – ja mahdollisesti kauaskantoisin ja pahin – pelko ei liity senkään vertaa suoraan Perussuomalaisiin tai muihinkaan suomalaisiin. Siinä "jytkyvoitto" on itsessään yhtä pelottava kuin on voimakkaasta matalapaineesta varoittava ilmapuntari.

Tämän tulkinnan mukaan perussuomalaisten yksin tai edes yhdessä sosialidemokraattien kanssa mahdollisesti aikaan saamat muutos Suomen hätäluottolinjauksissa ei ole kovinkaan merkittävä asia.

Suomi on lopulta niin pieni maa, että Saksa pystyisi yksin vaikeuksitta kattamaan vaikka Suomen koko osuuden yhteisistä hätärahoista.

Mutta "jytkyvoitto" on vakava varoitusmerkki niistä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti arvaamattomista muutosvoimista, jotka ovat eri puolilla Eurooppaa lähteneet talous- ja velkakriisin aikana liikkeelle.

Perussuomalaisten suosio on merkki siitä ärtymyksestä, joka parhaillaan kasvaa eri puolilla euro- ja EU-maita. Sama ärtymys kasvaa yhtä aikaa kriisimaissa ja Suomen kaltaisissa maksajamaissa. 

Mahdotonta
politiikkaa

Viimeistään Suomen vaalien jälkeen rahoitusmarkkinoiden toimijat alkavat ottaa kautta Euroopan kasvavan ärtymyksen vakavasti.

Tästä havahtumisesta kertoo esimerkiksi Societe Generalen strategin Dylan Gricen tuore raportti. Hän kirjoittaa Euroopan henkisestä ja poliittisesta muutoksesta perin huolestuneeseen sävyyn.

Eurooppa on Gricen mukaan vaarassa ottaa äkkikäänteen arvaamattomalle suvaitsemattomuuden, syyttelyn ja lopulta jopa kostamisen tielle.

Hän ei kuitenkaan syytä tästä käänteestä Suomen perussuomalaisia sen enempää kuin muidenkaan euromaiden protestipuolueita. Protestit ja äänestäjien ärtymys eivät hänen mukaansa ole suinkaan aiheuttaneet niitä ilmiöitä, joita vastaan ärtynyt kansa yhä näkyvämmin protestoi.

Sen sijaan Grice katsoo, että suuret euromaat ja EU syyllistyvät erittäin vaarallisiin ja lisäksi raskaan sarjan virheisiin, kun ne jääräpäisesti jatkavat velkakriisin ratkomista poliittisesti mahdottomin keinoin.

Vaalijysäys
varoitusmerkki

Gricen mukaan perussuomaistenkin suosio on varteen otettava varoitusmerkki lähestyvästä poliittisesta myrskystä.

Pahinta tilanteessa eivät hänen mielestään kuitenkaan ole myrskyn merkit, vaan se, että EU ei näytä millään tavoin havahtuneen niihin.

Grice pelkää, että tätä menoa velkakriisi on vasta alkanut, ei suinkaan loppumaisillaan.

Vaalijysäyksetkin alkavat hänen mukaansa toden teolla vasta muutaman vuoden kuluttua, kun euromaiden julkisen talouden kattamattomat vastuut alkavat muutaman vuoden kuluttua kaatua valtioiden – ja jo valmiiksi ärtyneiden veronmaksajien – syliin.