Kirjaudu ▼
 

"Kriisi vie euromaita kohti valintaa – liittovaltio tai ero"

EPA
"Kriisi vie euromaita kohti valintaa – liittovaltio tai ero"
Velkakriisi vie euromaita ja euroa kohti tienhaaraa, jossa niillä on edessään kaksi vaikeaa vaihtoehtoa: rahaliiton muuttumien liittovaltioksi tai liiton hajoaminen. Nykyinen välimuoto on vain viivyttelyä. Näin arvioi kautta maailman arvostettu velkakriisien ja rahoituksen asiantuntija, rahoitusprofessori Michael Pettis Taloussanomien haastattelussa.
Jan Hurri
17.4.2011 08:03
145

Latinalaisen Amerikan lukuisissa valtioiden velkakriiseissä ja -järjestelyissä kannuksensa pankkiirina ja neuvonantajana hankkinut Michael Pettis voisi huoleti kehaista, että ainakaan hänelle euroaluetta parhaillaan koetteleva kriisi ei tullut yllätyksenä.

Hän ei kuitenkaan kehuskele aavistuksillaan – ei ainakaan Taloussanomien haastattelussa. Sen sijaan hän käsittelee vakavaa aihetta vakavalla tavalla – eikä vaikuta sen puoleen muutenkaan itsensä kehuskelijalta. Ei, vaikka onkin aloittanut uransa Wall Streetin suurpankeissa.

Sen sijaan Pettisin varhainen epäluulo euroa ja rahaliitto Emua kohtaan käy ilmi hänen kirjoituksistaan. Hän kuvasi rahaliiton rakenteeseen liittyvät keskeiset ongelmat ja niiden aiheuttamat jännitteet seurauksineen hyvissä ajoin ennen kuin finanssi- tai velkakriisistä oli tietoakaan.

Pettis arvioi jo kriisiä edeltäneinä niin sanottuina hyvinä aikoina, etteivät euro ja rahaliitto Emu selviä ehjin nahoin ensimmäisestä tuimasta koitoksestaan – eikä missään tapauksessa kahta vuosikymmentä pidemmälle.

Nyt hän arvioi Taloussanomien haastattelussa, että meneillään oleva velkakriisi voi jo olla se viimeinen tuima koitos, joka pakottaa rahaliiton vaikeisiin valintoihin. Ennen pitkää euromailla on hänen mukaansa edessään oikeastaan vain yksi vaikea valinta – ja nyt tuo hetki lähestyy.

Rahoitusalan etulinjasta
tutkijaksi ja opettajaksi

Professori Pettisin haastattelu perustuu sähköpostikirjeenvaihtoon kolmen viime viikon aikana. Kirjeenvaihtoa ovat katkoneet Pettisin luento- ja työmatkat eri puolille maapalloa sekä matkojen takia aikaerot Helsingin ja milloin New Yorkin, Pekingin ja muiden suurkaupunkien välillä.

Rahoitusalan maailmankansalaisena Pettis on tottunut toimimaan millä mantereella tahansa – ovathan hänen alkuperäistä erikoisalaansa ylivelkaisten valtioiden ja yritysten velkakriisit saattohoitoineen.

Alkuperäisiltä juuriltaan Pettis on kuitenkin eurokansalainen. Siksi euroalueen tilanne on hänelle enemmän kuin vain ammatillisesti kiinnostava pähkinä purtavaksi.

Pettis seuraa euroalueen tapahtumia samaan aikaan sivullisen kuin hieman osallisenkin silmin. Espanjalaissyntyisenä hän sanoo tuntevansa suurta surua ja myötätuntoa oman synnyinmaansa ja muiden euromaiden kohtaamista vaikeuksista.

Samalla hänellä on viileiden analyysien tekemiseen kylliksi etäisyyttä Espanjan ja muiden euromaiden vaikeaan jamaan.

Ensin etäisyyttä kasvatti kansainvälisten rahoitusopintojen jälkeen työskentely finanssimarkkinoiden etulinjassa Wall Streetin suurpankeissa ja kymmenen viime vuotta samojen aiheiden tutkiminen ja opettaminen eri puolilla maapalloa.

Tätä nykyä Pettis on rahoituksen professori Pekingin yliopistossa ja senior-tutkija Carnegie-säätiössä.

Pettisin tunnetuin kirja, The Volatility Machine, kuvaa monipuolisesti kehittyvien valtioiden velkakriisejä ratkaisuineen, mutta soveltuu erinomaisesti myös ylivelkaisten eurovaltioiden kriisin syiden ja mahdollisten ratkaisujen ja seurausten arviointiin.

Liittovaltio
tai ero

Professori Pettis arvioi euromaiden ennen pitkää päätyvän sen valinnan eteen, haluatko ja suostuvatko ne muuttamaan rahaliittonsa liittovaltioksi vai eivät. Tuon valinnan hetkellä se ainoa toinen vaihtoehto on hänen arvionsa mukaan ero.

– En osaa Suomen tai muidenkaan euromaiden puolesta sanoa, mikä ratkaisu on itse kullekin maalle tai kansalaiselle mieluisin saati paras, mutta ennen pitkää tuo valinta on edessä. Oma arvioni on, että tämä kriisi ei hellitä ennen kuin tuo valinta on tehty.

Pettis korostaa, ettei hänen olisi oikeastaan edes asiallista alkaa neuvoa Suomea tai muitakaan euromaita – ei edes synnyinmaataan Espanjaa – olisiko parempi jatkaa nykyistä tiiviimpään liittoon vai olisiko sittenkin parempi kasvattaa etäisyyttä erolla.

Tuo valinta kuuluu hänen mielestään kunkin euromaan kansalaisille. Ei sivullisille, kuten hänen kaltaiselleen asiantuntijalle, mutta ei myöskään yksin euromaiden tai varsinkaan EU:n päättäjille.

– En usko rahaliiton selviävän velkakriisistä niin, että kaikki jäsenet pysyvät kyydissä, elleivät lopulta kaikki jäsenmaat suostu luovuttamaan talouspolitiikan itsemääräämisoikeuttaan yhteiselle unionille, kiteyttää Pettis kynnyskysymyksen.

Hänen mukaansa talouspolitiikan itsenäisyydestä luopuminen olisi yhtä kuin rahaliiton vieminen liittovaltioksi asti. Tämä on hänen arvionsa, ei suinkaan itse tulenarkaan kysymykseen kantaa ottava neuvo tai suositus.

Kriisimaat taipuvat
liittovaltioon ensin

Kysymys talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden siirtämisestä jonkinlaiselle liittovaltiolle tuskin on aivan vielä kypsä käsiteltäväksi, mutta juuri siitä on Pettisin mukaan pohjimmiltaan ollut alun perin kyse koko "EU-projektissa".

– On perin vaikea ennakoida, tulevatko kaikki jäsenmaat milloinkaan taipumaan siihen viimeiseen askeleeseen. Sitäkään on vaikea arvioida, menevätkö vahvimmat jäsenmaat loppuun asti vain sillä ehdolla, että heikoimmat karistetaan kyydistä, pohtii Pettis.

Hän arvioi heikoimpien euromaiden luultavasti kypsyvän liittovaltioajatukseen vahvoja nopeammin – sitä helpommin ja nopeammin mitä pidemmäksi ja pahemmaksi kriisi kärjistyy.

– Jos kriisi pahenee pahenemistaan ja heikoimpien maiden tilanne käy oikein hankalaksi, alkavat Kreikka, Irlanti, Portugali – ja pahoin pelkään myös Espanja – olla valmiita jopa luovuttamaan talouspoliittisen itsenäisyytensä muille, arvioi Pettis.

Konstikkaampi ja arvaamattomampi kysymys on hänen mielestään, missä oloissa ja millä ehdoin Suomen kaltaiset vahvemmat maat olisivat valmiita samaan, vai olisivatko lainkaan.

Missä viipyy avoin
keskustelu kriisistä?

Professori Pettis pelkää viimeaikaisen keskustelun harhautuneen Suomessa ja muissa euromaissa liiaksi juuri nyt päälle kaatuvan kriisin yksittäisiin vaiheisiin ja niiden hoitamiseen.

Hän varoittaa, että kauaskantoisemmat kysymykset saattavat turhan herkästi jäädä päivänpolttavien kysymysten varjoon.

Rahaliiton sen enempää kuin euronkaan tulevaisuus ei riipu hänen mielestään niistä yksittäisten kriisitoimien yksityiskohdista, joihin keskustelu on viime aikoina keskittynyt monessa euromaassa.

– Pelkäänpä, että keskustelu milloin mistäkin "pelastuspaketista" on saattanut hieman viedä euromaiden kansalaisia harhaan kriisin ja sen seurausten hahmottamisessa.

Hakoteille päätymisessä voi Pettisin mukaan olla aimo annos politiikkaa. Suurten kysymysten hautautuminen ajankohtaisten tapahtumien taakse ei ole edes välttämättä pelkkää sattumaa, arvioi hän.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Nyt pelastetaan Saksan
ja Ranskan pankkeja

Velkakriisin ja kriisin voittamiseksi toteutettujen, professori Pettisin mukaan toinen toistaan toivottomampien, "pelastuspakettien" poliittinen puoli on hänestä ammatillisesti kiehtova ja kiinnostava, mutta muilta osin omituinen.

Lainausmerkit pelastus-sanan ympärillä ovat Pettisin ratkaisu, joka kuvannee osaltaan hänen tilannearviotaan.

Kriisiaikaisen EU-politiikan samaan aikaan kiinnostava ja omituinen luonne johtuu hänen tulkintansa mukaan kriisin pohjimmaisista syistä ja seurauksista.

– Minun nähdäkseni euroalueen velkakriisissä on pohjimmiltaan kyse lähinnä Saksan ja Ranskan pankkien liian suurista luottoriskeistä, ja siitä, kuka noiden pankkien pääomittamisen lopulta maksaa, kiteyttää Pettis.

Siitä ei ole hänen mukaansa ollut enää pitkään aikaan epäselvyyttä, päätyvätkö ainakin heikoimpien kriisivaltioiden velat tavalla tai toisella saneeraukseen tai muihin järjestelyihin.

– Luottotappioita on tiedossa runsaasti, siitä ei ole epäilyä. Epäselvää on vain, miten pitkän aikaa tappioiden tunnustamista viivytellään. Siitä taas riippuu, kenen maksettaviksi tappiot lopulta koituvat, kuvaa Pettis.

Äänestäjien tehtävä
vaikeat valinnat

Kriisimaiden "pelastaminen" muiden euro- ja EU-maiden hätäluotoin on Pettisin mukaan ainoastaan tappioiden ja velkajärjestelyjen viivyttelyä.

Tähänastiset kriisitoimet eivät hänen mukaansa ole ratkaisseet ainuttakaan ongelmaa, vaan ainoastaan lykänneet ongelmien ratkaisemista ja synnyttäneet lisää ongelmia.

– Kysymys on pitkälti politikoinnista ja taktikoinnista. Jos velkajärjestelyt toteutettaisiin saman tien eikä vasta kahden vuoden kuluttua, päätyisivät luottotappiot seurauksineen etupäässä Saksan ja Ranskan kannettaviksi.

– Nyt kriisimaiden "pelastuspaketeilla" Saksan ja Ranskan pankkeja uhkaavat luottotappiot käytännössä jaetaan kaikkien euromaiden kesken. Yhdenkään kriisimaan aidosta pelastamisesta ei ole kysymys.

Siihen Pettis ei millään muotoa halua sekaantua omilla arvioillaan, onko euromaiden ja EU:n tähänastinen kriisinhallinta euromaiden keskinäisine taakanjakoineen Euroopan ja euromaiden tulevaisuudelle eduksi vai haitaksi.

Sen pohtiminen ja puntaroiminen kuuluu hänen mielestään euromaiden parlamenteille ja kansalaisille.

– Mutta suomalaisten ja muiden euromaiden kansalaisten olisi ainakin hyvä ymmärtää, mistä velkakriisissä ja sen hoidossa on kysymys ja mistä ei.

Velkajärjestelyillä
alkaa olla kiire

Euromaiden ja EU:n tähänastisissa kriisitoimissa on professori Pettisin mukaan erittäin suuri riski, että tätä menoa kriisi karkaa tyystin hallinnasta. Kriisin ratkaisemista "sivistynein" keinoin ei voi hänen mukaansa viivytellä kuinka kauan tahansa.

– Jos välttämättömät velkasaneeraukset toteutetaan pian, voi niillä vielä olla onnistumisen mahdollisuus. Tällä tarkoitan enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia järjestelyjä, joilla kriisimaiden velkavastuita leikataan ilman uutta pankkikriisiä, tähdentää Pettis.

Hän muistuttaa Latinalaisen Amerikan onnistuneista ja onnettomista esimerkeistä, joiden perusteella euromaidenkin olisi syytä ottaa viivyttelyn vaarat vakavasti.

– Kriisin pitkittyessä kansalaisten ärtymys ja vastarinta kasvavat yhtä aikaa vahvoissa ja heikoissa maissa, kun maksajamaiden kansalaiset ärtyvät kriisin kohtuuttomina pitämiinsä kustannuksiin ja "pelastettavien" maiden kansalaiset ärtyvät kohtuuttomina pitämiinsä talouskuureihin.

– Velkajärjestelyjen lykkääminen ei säästä euromaita velkajärjestelyiltä. Sen sijaan viivyttely heikentää "sivistyneiden" järjestelyjen mahdollisuutta. Tämä kasvattaa koko ajan radikaalien ja seurauksiltaan vaarallisten vararikkojen vaaraa.

Vakausrahastot
uusi velkaloukku

Suomen kaltaisille maksajamaille velkakriisin pitkittäminen ei ole professori Pettisin arvion mukaan harmiton riski, vaikka Suomen omilla pankeilla ei olisi merkittäviä luottoriskejä kriisimaissa.

Suomenkin arvaamattomat riskit liittyvät hänen mukaansa euromaiden ja EU:n kokoamiin ja kaavailemiin vakausrahastoihin, ensin väliaikaiseen EFSF-vakausvälineeseen ja sen jälkeen vuonna 2013 aloittavaan ESM-vakausmekanismiin.

Kummankin vakausrahaston oma rakenne ja toteutustapa ovat Pettisin suorasukaisen varoituksen mukaan Suomelle ja muille parhaan luottoluokituksen euromaille jopa vaarallinen.

– Vakausrahastoihin liittyvät vastuut ja sitoumukset ovat erittäin suuria, ja lisäksi niiden toteutustapaan liittyy arvaamattomia piirteitä. Euromaat ovat saattaneet virittää itselleen varsinaisen velkaloukun, Suomi muiden mukana.

Pettis varoittaa vahvan luottoluokituksen maita pysyvästi matalien korkojen uskossaan liian huolettomasti lupailemasta mittavia lainalupauksia, takauksia ja vielä suurempia pääomasitoumuksia.

– Loukku laukeaa, jos lupauksiin on vastattava. Silloin viimeistään paljastuu, että vakausrahastot eivät suinkaan lisänneet euroalueen vakautta ja vakavaraisuutta, vaan päin vastoin vaaransivat vahvimpienkin maiden vakavaraisuuden.

Ihmiset Michael Pettis
Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (145)

Sivut: 1 2 3 4 5 6 ... 15
EdellinenSeuraava

Anonyymi
Jo EUn isänä tunnettu Jean Monnet viitoitti "pienten askelten politiikan, jolle integraatio vuosikymmenten ajan rakentui tavoitteena liittovaltio.

"Jean Monnetin mielestä liittovaltiota pitäisi rakentaa niin hitaasti ja varovaisesti, etteivät Euroopan maiden kansalaiset oikeastaan edes huomaisi mitä on tapahtumassa, ennen kuin liittovaltio olisi jo tapahtunut tosiasia?. (Kohti Vuotta 1929? Risto Isomäki Like 2000 sivu 174). "
milka 17.4.2011 8:10

Anonyymi
nytimes.com/2011/04/17/business/17view.html?ref=europe

Ainahan voi olla tekemättä mitään, saneerata tai hajoittaa koko touhu. Mutta tuon artikkelin pääomapaon leviäminen ympäri Eurooppaa tekisi niin jäätävää pankkiremonttia, ettei ihan hetkeen olla nähtykään.

Siksi potkupallo-Rehn on sitä mieltä, ettei velkasaneeraukset tule kuuloonkaan. On pakko koittaa pitää kulissit pystyssä ja toivoa ettei kukaan huomaa alastonta keisaria. Muutoin Irlannin pankkien pääomapaot ovat kohta joka puolella.

Väistämättä tässä jonkinlainen ratkaisu tehdään, vaikkei minkäänlaista tahtoa varsinaiseen ongelmanratkontaan tunnu olevankaan.
Sähköasentaja 17.4.2011 8:12

Anonyymi
"Ennen pitkää euromailla on hänen mukaansa edessään oikeastaan vain yksi vaikea valinta - ja nyt tuo hetki lähestyy."

Niinpä niin, edessä on YKSI vaikea valinta eli luopuminen demokratiasta. Eihän tämä ole uusi ilmiö historiassa.
valitaan yhden tahdo 17.4.2011 8:13

Anonyymi
Erotaan vähäksi aikaa ja liitytään sitten myöhemmin takas jos se toimii.
Erotaan ja katsotaan 17.4.2011 8:15

Anonyymi
Euromaiden ja EU:n tähänastisissa kriisitoimissa on professori Pettisin mukaan erittäin suuri riski, että tätä menoa kriisi karkaa tyystin hallinnasta. Kriisin ratkaisemista "sivistynein" keinoin ei voi hänen mukaansa viivytellä kuinka kauan tahansa.

Kriisi tulee karkaamaan näpeistä joka tapauksessa. Nyt tehtävät temput ovat vain ajanpeluut, jolla yritetään pelastaa poliittisten syiden vuoksi perustetun rahaliiton arvokkuuden rippeet.

Suomelle olisi eduksi hypätä kyydistä vielä kun sen voi tehdä kohtalaisin vaurioin.
Nimetön 17.4.2011 8:15

Anonyymi
Hatunnosto Taloussanomille Prof. Pettis'n haastattelusta.

Viivyttely seis ja velkajärjestely käyntiin.
mpettis.com 17.4.2011 8:16

Anonyymi
Luottamus paperirahaan alkaa järkkymään...

www.bloomberg.com/news/2011-04-16/texas-university-takes-cue-from-kyle-bass-to-hold-1-billion-in-gold-bars.html

Mutta sitähän ei siis voi syödä, se ei kasva korkoa, se ei yski osinkoa, ja sitä ei myöskään ilmesty maailmaan keskuspankkipäätteeltä.
Näin vaalitulosta od 17.4.2011 8:17

Anonyymi
Oho, oikeaa journalismia talsassa. Seuraavaksi varmaan jäkiksen MM.
O tempora, o mores 17.4.2011 8:19

Anonyymi
Niinpä niin, argentiinan pelasti veloista naapuri venezuela.
Eu alueella koitetaan samaa.
Suomen pelastaa usa:n mc kinsey jonka EX. pm vanhainen tilasi ja puavo liipponen kutsui järjen vastaiseksi toimeksi.
Liitovaltio ei pelasta mitään, katsokaa usa:a vain 44% työväestä enää työssä ja aavekaupunkeja tulee lisää joka kk. DETROITIN, POHJOIS-DAKOTAN JNE nähtävyydet you tubessa.
Jälkiteollinen jouto 17.4.2011 8:19

Anonyymi
Luulen että liittovaltio tarkoittaa lähinnä sitä että kaikki Suomen varat mukaanlukien eläkevarat kipataan muihin Eu-maihin.
Liittovaltio 17.4.2011 8:21
Sivut: 1 2 3 4 5 6 ... 15
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä