Näin Suomikin voi upota Euroopan velkasuohon

Virallisesti Suomen osuus eurovaltioiden velkakriisin ratkomiseksi tähän mennessä sovituista hätäluotoista ja -sitoumuksista on yhä noin kymmenen miljardia euroa. Tuolla summalla Suomi ei kuitenkaan selviä tästä kriisistä.

Kriisivastuita on Suomellekin odotettavissa roimasti lisää. Vastuiden kasvaminen on jo tiedossa, mutta uuden taakan tarkka määrä ja toteutustapa eivät ole.

Euromaiden ja EU:n piti sopia viime viikon huippukokouksessaan Brysselissä ensin euromaiden väliaikaisen vakausrahaston vahvistamisesta ja lisäksi pysyvän kriisirahaston perustamisesta ja toteutustavasta.

Ilmeisesti Suomen lähestyvien eduskuntavaalien takia huippukokous päätti lykätä vaikeat päätökset poliittisesti kiusallisine yksityiskohtineen kesäkuuhun.

Paremman tiedon puutteessa Suomellekin mahdollisesti koituvia vastuita ja sitoumuksiin liittyviä riskejä on pakko hahmottaa käytettävissä olevien vanhojen tietojen ja markkina-arvioiden avulla.

Tiukan paikan tullen
lupaukset on täytettävä

Ajankohtaisten stressitestien hengessä Taloussanomat laski, kuinka paljon Suomelle todennäköisesti koituu muutaman lähivuoden kuluessa jo sovittujen ja valmisteilla olevien kriisijärjestelyjen perusteella rahoitus- ja takausvastuita.

Todennäköisen perusvaihtoehdon rinnalle Taloussanomat laski, kuinka paljon Suomi voi jo tehtyjen ja valmisteilla olevien sopimusten perusteella saada erilaisia kriisivastuita kantaakseen.

Kumpikaan laskelma ei siis ole ennuste eikä edes yritä olla pilkuntarkka tilitys, vaan pelkästään hahmotelma Suomea mahdollisesti odottavista uusista rahoitus- ja takausvastuista.

Hyvässä lykyssä Suomen ei tarvitse milloinkaan täyttää velvoitteitaan täysimääräisesti, mutta tiukan paikan tullen ne on täytettävä. Näin käytännössä Suomikin on vaarassa lipsua yhä syvemmälle siihen samaan ylivelkaisten euromaiden velkasuohon, josta tukitoimien oli tarkoitus nostaa kriisimaat kuiville. 

Suomella jo nyt 30
miljardin euron riskit

Suomen vastuulla olevat noin kymmenen miljardin euron luotto- ja takauslupaukset voivat paisua jo nyt tehtyjen sopimusten perusteella laskutavasta riippuen kolmin- tai viisinkertaisiksi.

Noin kymmenen miljardin euron sitoumuksiin päästään, jos lasketaan yhteen:

♦ Suomen osuus euromaiden Kreikalle lupaamista 80 miljardin euron hätäluotoista, noin 1,5 miljardia euroa,

♦ Suomen osuus euromaiden väliaikaiselle vakausrahastolle EFSF:lle (European Financial Stability Facility) luvatuista yhteensä 440 miljardin euron pääomista ja takauksista, runsaat kahdeksan miljardia euroa, ja

♦ Suomen osuus EU:n 60 miljardin euron kriisirahastosta EFSM:stä (European Financial Stability Mechanism), noin miljardi euroa.

Suomen vastuulla oleva summa kasvaa jo nyt yli 30 miljardiin euroon, Jos Kreikka-lainan ja EFSF-sitoumusten päälle lasketaan:

♦ Suomen osuus valmisteilla olevasta Euroopan 700 miljardin euron pysyvästä vakausmekanismista ESM:stä, noin 13 miljardia euroa,

♦ Suomen Pankin osuus euroalueen keskuspankin EKP:n kriisimaihin liittyvistä noin 500 miljardin euron epätavallisista riskeistä, noin kymmenen miljardia euroa, ja

♦ Suomen osuus Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n noin 400 miljardin euron uusista valmiusluotoista, noin 2,5 miljardia euroa.

Suomen vastuut on arvioitu samalla 1,85 prosentin osuudella, jolla Suomen osuus määriteltiin jo sovituista Kreikka-luotoista ja EFSF:n takauksista.

Suomen osuus IMF:n viime syksynä vahvistamista valmiusluottositoumuksista on IMF:n julkaisema tieto. Kyseiset valmiusluotot koskevat muitakin kriisimaita kuin pulaan joutuneita euromaita.

Uusi hätärahasto
vanhan rinnalle 

Suomen poikkeukselliset kriisivastuut paisuvat kerta heitolla 30 miljardista eurosta noin 40 miljardiin euroon, jos väliaikaisen vakausrahaston EFSF:n takauksia kasvatetaan kaksinkertaisiksi ja päälle lasketaan uuden ESM:n vastuu.

Toistaiseksi euromaat tai EU eivät ole tarkalleen kertoneet, miten väliaikaisen rahaston luotonantovara kasvatetaan täyteen 440 miljardiin euroon, mutta parhaan mahdollisen luottoluokituksen säilyttämiseksi se tehtäneen jäsenmaiden takausvastuita kasvattamalla.

Jos takausvastuiden kasvattaminen jakautuu alkuperäisten takaussitoumusten suhteessa, olisi takauksia kasvatettava esimerkiksi japanilaispankki Nomuran Euroopan velkakirjamarkkinoihin erikoistuneiden analyytikoiden mukaan noin 75 prosenttia.

Jos takausvastuiden kasvattaminen jää enimmäkseen parhaan luottoluokituksen saaneiden jäsenvaltioiden kontolle, kasvavat Suomenkin vastuut yli kaksinkertaisiksi.

Tässä oletus on, että Suomen vastuut EFSF:ssä kaksinkertaistuvat noin 16 miljardiin euroon.

Ilmeisesti väliaikaiselle vakausrahastolle annettu rahoitus ja takaus eivät siirry pysyvälle vakausmekanismille, vaan ne on rinnakkaisina laskettava erikseen. 

Väliaikaiseen vakausrahastoon liittyvät sitoumukset purkautunevat vasta, kun rahaston myöntämät hätäluotot on aikanaan saatu takaisin ja rahasto lopettaa toimintansa.

Ei ennusteita, vaan
mitä jos -riskilaskelmia

Varsinaiset stressilaskelmat perustuvat kahteen vaihtoehtoiseen oletukseen velkakriisin jatkumisesta. Lievemmässä tapauksessa Suomen rahoitus- ja takausvastuut kasvaisivat lähes 50 miljardiin, ankarammassa jopa 70 miljardiin euroon.

Lievempi vaihtoehto on, että kolmen riskipitoisimman eurovaltion, Kreikan, Irlannin ja Portugalin, rahoituskriisi jatkuu, ja maat jäävät pois tilapäisen vakausrahaston ja pysyvän vakausmekanismin rahoittajien joukosta.

Ankarammassa vaihtoehdossa rahoituskriisi leimahtaa uudestaan ja suistaa kolmen pienen kriisimaan lisäksi hätärahoituksen hakuun myös kolme seuraavaksi riskipitoisinta eurovaltiota, Espanjan, Italian ja Belgian. Nämäkin jäisivät pois hätärahoittajien ja -takaajien joukosta.

Suomen ja muiden maksajamaiden taakka vastaavasti kasvaisi.

Nämäkään oletukset eivät ole ennusteita, vaan viileitä mitä jos -riskilaskelmia.

Onko Suomella takausriskejä
enemmän kuin omaa velkaa?

Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat kaikki euroalueen pienimpiä maita, eikä niiden yhteenlaskettu osuus alueen taloudesta nouse juuri kuutta prosenttia suuremmaksi.

Siksi niiden rahoituskriisin pitkittyminen tuskin olennaisesti kasvattaisi Suomenkaan jo kontolleen ottamaa rahoitus- ja takaustaakkaa.

Kriisin leviäminen Espanjaan, Italiaan ja Belgiaan muuttaisi tilanteen tyystin toiseksi.

Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, ja Italian valtiolla on kaikista eurovaltioista eniten velkaa. Espanja on euroalueen neljänneksi suurin talous ja euromäärin laskien neljänneksi velkaisin eurovaltio.

Yhdessä Espanja, Italia ja Belgia ovat noin kolmannes eurotaloudesta ja ne vastaavat noin kolmasosasta euroalueen kriisirahastojen ja -toimien kustannuksista.

Jos tämä varsinaisia kriisimaita seuraavaksi riskipitoisin kolmikko suistuisi tuen varaan, katoaisi samalla hetkellä tuon tuen rahoituksesta kolmasosa.

Jos jäljelle jäävät euromaat jakaisivat lupaamansa hätärahoituksen keskenään, paukahtaisivat Suomen erityyppiset kriisivastuut karkeasti laskien jopa 70 miljardiin euroon.

Suomen valtion velka oli helmikuun lopussa noin 73 miljardia euroa ja noin 50 prosenttia maan vuotuisesta bruttokansantuotteesta.

Hätärahaa ja -lupauksia yhtä
paljon kuin riskisaatavia

Eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla tai muillakaan rahoitusmarkkinoiden osa-alueilla ei näy enteitä Espanjan, Italian tai Belgian kaatumisesta.

Kyse on silti selvästi riskipitoisista maista. Esimerkiksi luottojohdannaisten hinnoittelu kertoo, että rahoitusmarkkinat varautuvat näissäkin maissa tuntuviin luottotappioihin.

Kaikilla kuudella riskipitoisella tai erittäin riskipitoisella euromaalla on erityyppisiä velkavastuita muiden EU-maiden pankeille yhteensä noin 2 000 miljardia euroa.

Sattumoisin summa on jokseenkin saman suuruinen kuin kaikki euromaiden, EU:n, EKP:n ja IMF:n kriisintorjuntaan varaamat tai jo käyttämät hätärahat yhteensä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kriisi olisi ratkaistavissa saati jo ratkaistu ja onnellisesti ohi.

Ovatko lupaukset
liian rohkeita?

EKP:n hätätoimia lukuun ottamatta kaikissa euromaiden, EU:n ja IMF:n tähänastisissa luotto- ja takauslupauksissa on yksi ratkaiseva heikkous – johon suuret lupaukset voivat tiukan paikan tullen jopa kaatua.

Suomen ja muiden euromaiden velkakriisin ratkomiseen lupaamat suuret summat ovat vain suuria lupauksia. Hätärahastoihin luvattuja rahasummia ei ole Suomella sen enempää kuin muillakaan euromailla kassassa.

Jos tarvetta ilmenee, on tarvittavat varat lainattava rahoitusmarkkinoilta.

Käytännössä Suomi joutuisi kasvattamaan omaa lainarahoituksen hankintaansa myymällä kansainvälisille suurpankeille ja -sijoittajille rutkasti runsaammin uusia velkakirjoja kuin olisi pelkästään Suomen oman budjetin tilkkeiksi ollut tarve.

Ja jos se on tehtävä ESM:lle annettujen rahoitus- ja takausvastuiden takia, on Suomi pahassa pinteessä. Tämä tarkoittaisi, että eurovaltioiden velkakriisi olisi kärjistynyt uudestaan ja joku suurista euromaista olisi kaatunut hätätoimien varaan.

Moisissa oloissa olisi turha luulla, että rahoitusmarkkinat enää katsoisivat läpi sormiensa edes euromaiden valioluokan arvaamattomasti kasvavia vastuita.

Jutusta ja jutun taulukosta on julkaisun jälkeen korjattu ESM-vakausmekanismia ja Suomen ESM-sitoumuksia koskevat luvut.