Joko halpa ruoka loppui?

Ruoan loppumista on povattu siitä lähtien, kun väestö- ja taloustieteilijä Thomas Malthus 1700-luvun lopulla ennusti maailman väkimäärän räjähdysmäisen kasvun – ja sen, että ruokaa ei riitä kaikille.

Malthusin ennuste ruoan loppumisesta on alusta asti osoittautunut pääpiirteissään vääräksi – tai ainakin ennenaikaiseksi.

Nälänhätää on podettu aika ajoin eri maanosissa ja köyhimmissä maissa lähes alituisesti, mutta maailmanlaajuisesta ja lisäksi pysyvästä ruokapulasta ei ole vielä näkynyt merkkejä.

Ruokaa on riittänyt vieläpä laskevin reaalihinnoin, vaikka maapallon väestönkasvu ampaisi toden teolla vauhtiin vasta Malthusin alkuperäisen nälkäennusteen jälkeen.

Esimerkiksi vehnän reaalinen maailmanmarkkinahinta on 200 vuodessa laskenut karkein luvuin jopa kymmenesosaan. Siitä huolimatta, että ruokittavaa väkeä on nyt kuusi kertaa 1800-luvun alun verran.

Oliko Malthus
edellä aikaansa?

Maapallon väkimäärä alkoi kasvaa voimakkaasti reilut 200 vuotta sitten suunnilleen samoihin aikoihin länsimaiden teollistumisen kanssa. Tuolloin väkeä oli noin miljardi, nyt yli kuusi miljardia.

Ruoka on silti riittänyt, sillä jokseenkin samaan aikaan – 1800-luvun alussa – alkoi maatalouden ilmiömäinen tuotannon ja ennen kaikkea tuottavuuden kasvu.

Malthusilla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka paljon maataloustuotanto voikaan kasvaa, kun vehmasta mustan mullan maata valjastetaan Pohjois-Amerikassa preeriakaupalla viljelymaaksi. Samoin suurin osa Australian ja Etelä-Amerikan antoisista viljavainioista odotti vielä valtaajiaan.

Vielä vähemmän Malthus oli jyvällä siitä tuottavuuden huikeasta kasvusta, jolla teollistuminen lukuisine laitekeksintöineen vauhdittaisi maataloustuotantoa.

Teollistumisen alkuajoista lähtien maapallo on kyennyt ruokkimaan nopeasti kasvavan väkimäärän, sillä maataloustuotanto on kasvanut vielä nopeammin.

Näin ainakin oli asian laita suurin piirtein vuosina 1800–2000.

Sen koommin maataloustuotanto ei ole enää kyennyt kasvamaan samaa tahtia kuin maapallon väkimäärä. Viljelyala on monin paikoin jopa kutistunut, ja tuottavuus on laskenut. Vielä viime vuosisadan loppupuolella yli äyräidensä pursunneet viljavarastot ovat nopeasti huvenneet.

Siitä lähtien ruoka on enimmän aikaa kallistunut – ja rutkasti.

Maailman köyhät
kärsivät eniten

Maailmanpankki arvioi tuoreessa raportissaan, että ruoka maksaa nyt melkein yhtä paljon kuin vuoden 2008 ruokakriisin aikaan. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi ruoan karanneen kalleimmilleen vuosikymmeniin.

Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat hipovat nimellisesti kaikkien aikojen ennätyksiä tai ovat jo rikkoneet ne. Ilman inflaation vaikutusta lasketut reaalihinnatkin ovat korkeimmillaan sitten 1970-luvun kovien inflaatiovuosien.

FAO:n kaikkiaan 55:n eri elintarvikeraaka-aineen hintakehityksestä laskema ruokaindeksi on viime kesäkuun jälkeen kohonnut lähes 40 prosenttia. Tämä on ankara isku maailman köyhimmille kansoille, joiden tuloista suurin osa hupeni ruokamenoihin jo ennen ruoan rajua kallistumista.

Tämän tietävät ne lähes 70 miljoonaa ihmistä maailman köyhimmissä maissa, jotka ovat Maailmanpankin mukaan viime kesän jälkeen suistuneet ruoan kallistumisen takia äärimmäiseen köyhyyteen ja suoranaisen nälänhädän partaalle.

Ruoan kallistuminen ei ole aiheuttanut pelkkää kärsimystä, sillä Maailmanpankin mukaan samoissa köyhissä maissa ruoan kallistuminen on auttanut hieman yli 20 miljoonaa pienviljelijää eroon äärimmäisestä köyhyydestä.

Hyötyjen ja haittojen erotus on joka tapauksessa synkkä: maailmassa on nyt yli 40 miljoonaa rutiköyhää ihmistä enemmän kuin viime kesänä, ja pelkästään ruoan kallistumisen takia.

YK on arvioinut, että meneillään oleva ruokakriisi nostaa maailman nälkää näkevien ihmisten määrän miljardiin.

Hinta ei ole vielä
nostanut tuotantoa

Miksi ruoka oikein on kallistunut – ja miksi Malthusin ennuste vieläkään pitäisi kutinsa?

Kysymykset ovat helpompia kuin vastaukset, eikä etenkään varmoja vastauksia kannattane edelleenkään arpoa. Malthus on ollut 200 vuotta väärässä ja voi olla väärässä seuraavatkin 200 vuotta. Yhtä hyvin hänen ennusteensa voivat parasta aikaa olla toteutumassa.

Normaalisti maataloustuottajat lisäävät niiden lajikkeiden tuotantoa, joiden hinnat ovat eniten nousseet. Afganistanissa jopa hamppupeltoja pantiin vehnälle, kun vehnän hinta viimeksi kipusi korkeuksiin.

Satokauden pituudesta riippuen tuotanto on yleensä vastannut hintamuutoksiin suunnilleen vuoden kuluessa.

Nyt tätä tuotannon lisäystä ei ole kuulunut. Ei ainakaan niin nopeasti tai niin suurena, että se olisi riittänyt vastaamaan kysynnän kasvuun ja hintojen nousuun.

Satoja tuhonneet sääkoettelemukset useilla tärkeillä viljelyalueilla ovat pahentaneet asiaa entisestään.

Monimutkainen
ruokayhtälö

Japanilaispankki Nomuran ekonomistit laativat viime syksynä maailman ruokahuoltoa, sen haasteita – ja ruoan kallistumista – laajasti tutkailevan tutkimuksen.

Ekonomistit Rob Subbaraman ja Sonal Varma arvioivat, että maailman elintarvikemarkkinat ovat äärimmäisen monimutkainen monen samaan aikaan liikkuvan muuttujan kokonaisuus.

He pitivät mahdollisena, että meneillään on tärkeä ja suuri muutos. Tähän viittaa juuri se, että tuotanto ei ole vastannut hintojen voimakkaaseen nousuun. Tämä voi kertoa, että tuotanto on ainakin tällä haavaa saavuttanut rajansa.

Samaan aikaan kysyntää ovat voimakkaasti kasvattaneet Kiinan ja useiden muiden nopeasti kasvavien maiden nouseminen köyhyydestä. Kansa kaipaa sitä enemmän ja sitä ravitsevampaa ruokaa mitä runsaampaan ruokailuun tulot antavat myöden.

Nomuran tutkijoiden mukaan maapallon ruokahuoltoa ovat järkyttäneet kysynnän kasvun kanssa samaan aikaan tarjontaa rajoittaneet ilmiöt.

Tarjontaa ovat heidän mukaansa häirinneet esimerkiksi epätavalliset ja lisäksi epäsuotuisat sääilmiöt ilmaston lämpenemisestä El Niño -ilmiöön sekä energian kallistuminen, pula puhtaasta vedestä ja viljelykelpoisen maan hupeneminen kaupunkirakentamiseen.

Biopolttoaineiden nopeasti lisääntynyt tuotanto on nostanut ruoan hintaa sekä polttoaineeksi soveltuvien viljakasvien kysyntää kasvattamalla että ruoaksi päätyvää tuotantoa supistamalla.

Elintarvikeraaka-aineiden voimakkaasti kasvanut sijoituskysyntä sai Nomuran ekonomisteilta niskoilleen osasyyn ruoan kallistumisesta. Syitä olivat myös joidenkin viejämaiden viennin rajoitukset ja joidenkin tuojamaiden ylimääräisten varmuusvarastojen haaliminen.

Pulaa ruoan lisäksi
vedestä ja energiasta

Analyysiyhtiö Lombard Street Researchin ekonomisti Leigh Skene on kirjoittanut maapallon ruoka-, vesi- ja energiahuollon kasvavista haasteista useissa katsauksissaan.

Halvan ruoan, halvan puhtaan veden ja halvan energian loppuminen on yksi pääteemoista Skenen vuonna 2009 kirjoittamassa kirjassa The Impoverishment of Nations (Kansojen köyhtyminen).

Hänen tulkintansa on tyly: käsillä eivät ole pelkästään halvan ruoan viime ajat, vaan myös halpa puhdas vesi ja halpa energia hupenevat kovaa vauhtia. Uutta ei ole tiedossa tilalle.

Skene arvioi, että edes väestökasvun hidastuminen ei riittävästi helpota kasvavaa ruoka- ja vesipulaa. Hän varoittaakin, että edessä on kallistuvan ruoan, veden ja energian aikakausi.

Tämä yhdistelmä tietää Skenen mukaan suurimmalle osalle maapallon väestöstä elintason laskua – ja isolle osalle suoranaista nälänhätää.

Ruokakriisi voi
myös hellittää

Ennen hätääntymistä lienee hyvä muistaa, että vaikka Maailmanpankki, FAO, Nomuran ekonomistit ja Leigh Skene voivat aivan hyvin olla oikeassa, heidän ennusteensa eivät toteudu yhtään sen varmemmin kuin Malthusin ennusteet.

Ranskalaispankki Societe Generalen strategisen sijoitustutkimuksenstrategi Dylan Grice pitää mahdollisena, että Malthusin ennuste saa yhä odottaa toteutumistaan.

Hän ei vähättele ruokakriisin vakavuutta, mutta ei silti suostu pitämään ruoan loppumista tai edes loputonta kallistumista itsestään selvänä seikkana. Grice kirjoitti ruokaraporttinsa ennen ruoan viimeaikaista jyrkkää kallistumista.

Grice on suositellut sijoittaja-asiakkailleen ennemmin sijoituksia maatalouden tuottavuutta kohentavien yritysten osakkeisiin kuin itse maataloustuotteisiin, kuten elintarvikeraaka-aineisiin.

Grice muistuttaa esimerkiksi Venäjän, Ukrainan ja Afrikan erittäin laajoista viljelykelpoisista alueista, joita syystä tai toisesta ei tällä haavaa viljellä. Koko maailman viljelykelpoisen maan alaksi arvioidaan noin kaksi miljardia hehtaaria, josta joutilaana on noin neljännes.

Gricen mukaan viljelyalan lisäys ei ole edes ainoa mahdollisuus kohentaa maapallon ruokahuoltoa. Hän uskoo ihmisen luontaiseen kykyyn ratkoa jopa mahdottoman tuntuisia ongelmia – kuten kykyyn kehittää yhä uusia viljelymenetelmiä.

Edes toiveikkaat ennusteet eivät muuksi muuta sitä, että juuri nyt maailmalla riehuu ankara ruokakriisi. Mutta ne muistuttavat, ettei Malthusin ennusteesta ehkä vieläkään ole varmuutta.