Talousfoorumi yllyttää: Rutosti lisää velkaa

Tänään Sveitsin Davosissa vuosittaisen huippukokouksensa aloittava Maailman talousfoorumi WEF (World Economic Forum) avaa tuoreella tutkimusraportillaan keskustelua luoton ja velan merkityksestä taloudessa.

Yrittämättä kiistää yhä meneillään olevan velkakriisin vakavuutta WEF alustaa velkakeskustelua esittämällä, että kriisistä huolimatta maailmassa on liian vähän eikä suinkaan liian paljon velkaa.

Vastikään ilmestyneen tutkimusraportin nimi More Credit with Fewer Crises (suomeksi Lisää luottoa mutta vähemmän kriisejä) kiteyttää WEF:n sanoman: maailma voi huoleti velkaantua lisää.

Tutkimuksen mukaan velkaa ei pelkästään mahdu maailmaan lisää, vaan sitä on suorastaan pakko kasvattaa. Muuten ei talous pysy toivotussa kasvuvauhdissa.

Entä kuinka paljon WEF arvelee, että maailmantalous tarvitsee lisää velkaa?

Rutkasti – kymmenen vuoden päästä velkaa olisi WEF:n mukaan hyvä olla tuplaten enemmän kuin nyt.

Sata biljoonaa taalaa
lisää velkarahoitusta

WEF katsoo tutkimusraportissaan, että maailmantalous tarvitsee – ja kestää – tämän vuosikymmenen loppuun mennessä 100 000 miljardia dollaria lisää velkaa. Suomalaisin luvuin velassa on kasvunvaraa ja -tarvetta toisin sanoen sata biljoonaa dollaria.

WEF:n yhdessä konsulttiyhtiö McKinseyn kanssa laatima tutkimus katsoo, että velkarahoituksen voimakas kasvu oli välttämätön viime vuosikymmenen talouskasvulle.

Velkarahoituksen voimakas kasvu on tutkimuksen mukaan välttämätöntä myös tämän vuosikymmenen talouskasvulle. Runsaasti lisää velkarahoitusta tarvitaan etenkin nopean kasvun niin sanotuissa kehittyvissä maissa.

Ilman sadan biljoonan dollarin lisävelkaa talouden rattaat eivät rullaa WEF:n mukaan siihen malliin kuin olisi kasvutavoitteiden saavuttamiseksi syytä.

Velka kasvaa
talouden rinnalla

Kymmenen vuotta sitten maailman valtioilla, yrityksillä ja kotitalouksilla oli yhteen laskien velkaa noin 57 000 miljardia dollaria. Viime vuonna velkaa oli WEF:n mukaan 116 000 miljardia dollaria.

Maailman velkamäärä on tutkimuksen mukaan siis kymmenessä vuodessa kasvanut kaksinkertaiseksi – ja voi vaikeuksitta tehdä saman uudestaan. Mukana on 79 maan tiedot, jotka WEF:n mukaan kattavat 99 prosenttia maailman velkamääristä.

WEF povaa, että tämän vuosikymmenen lopussa maailmassa on yhteensä velkaa 213 000 miljardia dollaria.

Tutkimus katsoo, että velkamäärän kasvu on välttämätön osa talouden kasvua. Siksi myös velkamäärän kasvu seuraa pitkälti talouden kasvuvauhtia.

WEF olettaa maailmantalouden kasvavan tämän vuosikymmenen kuluessa keskimäärin 6,3 prosenttia vuodessa. Tutkimuksen perusoletus on, että velan määrä kasvaa täsmälleen samaa vauhtia talouden kanssa.

Jos talous ja velkamäärä kasvavat samaa tahtia, pysyy suhteellinen velkaantumisaste ennallaan. Tämä on WEF:n tutkijoiden perusoletus, joskin he puntaroivat myös supistuvan ja paisuvan suhteellisen velkataakan mahdollisuuksia.

Velka kasvanut
taloutta nopeammin

WEF:n tutkimuksen perusoletuksiin kuuluu, että maailman velkamäärä saati velkaantumisaste eivät olleet finanssikriisin alkaessa liian suuria kuin joissakin osissa talous- ja rahoitusjärjestelmää.

Kokonaisuutena velkojen määrä oli tutkijoiden mukaan sopusoinnussa talouden kantokyvyn kanssa. Niinpä tutkimusraportti ei näe aihetta talouden velkakuorman kevennyksiin.

Ongelmia ei tutkijoiden mukaan koitunut siitäkään, että maailman velkamäärien kasvu oli koko viime vuosikymmenen ajan nopeampaa kuin talouden kasvu.

Maailman suhteellinen velkaantumisaste kasvoi keskimäärin kaksi prosenttiyksikköä vuodessa.

Talouskasvua nopeammasta velan kasvusta koitui tutkimuksen mukaan vakavaa häiriötä ainoastaan joillekin poikkeusmaille, kuten Kreikalle, Irlannille ja Espanjalle, mutta ei koko maailmalle.

Nyt velkaa on WEF:n arvion mukaan hieman yli 180 prosenttia maailman yhden vuoden bruttokansantuotteen verran.

Tiedossa vilkas
velkakeskustelu

Velkatutkimuksen teettänyt WEF:n työryhmä arvelee tutkimusraportin saatesanoissa onnistuneensa työssään, jos tutkimus herättää kysymyksiä ja keskustelua.

Tältä osin työryhmän voinee jo nyt sanoa onnistuneen. Tutkimus on herättänyt laajaa mielenkiintoa, vilkasta keskustelua – ja osin pöyristynyttä kritiikkiä.

Toivorikas ja velkavetoisen talouskasvun etuja tai jopa välttämättömyyttä korostava tutkimus jättääkin runsaasti aihetta arvostelulle ja kysymyksille tutkimuksen teettäneen WEF:n työryhmän riippumattomuudesta alkaen.

Suurin osa työryhmän jäsenistä edustaa maailman suurimpia rahoitusalan yrityksiä.

Maailmantalouden velkaantumisesta talouden yleiskunnolle koituvat edut ovat tutkimuksen keskeinen mutta epävarma ja kiistanalainen oletus. Varmaa sen sijaan on, että velan kasvu edistää rahoitusalan maailmanlaajuisten suuryritysten etua.

Talouskriitikon
täystyrmäys

Taloustutkimuksen maailmankuulu "toisinajattelija", australialainen talousprofessori Steve Keen, on ennättänyt tyrmätä WEF:n velkatutkimuksen keskeisiltä osin omassa keskustelupuheenvuorossaan.

Keen on vuosia tutkinut velan vaikutuksia talouteen, ja hän varoitti velkamäärän liiallisesta kasvusta hyvissä ajoin ennen finanssikriisin puhkeamista. Hänen mukaansa talouden liian suuri velkamäärä oli keskeisiä finanssikriisiin johtaneita syitä, ei suinkaan talouden yleiskuntoa kohentanut eliksiiri.

WEF tekee johtopäätöksiään Keenin mukaan aivan liian niukan tutkimusaineiston perusteella. Laajemmalla aineistolla kokonaiskuva muuttuisi tyystin toiseksi.

WEF:n johtopäätökset perustuvat kymmenen viime vuoden tapahtumiin eivätkä esimerkiksi 50 saati sadan vuoden kehitykseen lukuisine eri suhdannevaiheineen niin kuin Keenin mukaan olisi aihetta.

Sitäkään hän ei hyväksy, että WEF on jättänyt kokonaan tutkimuksensa ulkopuolelle rahoitusalan oman velkaantumisen.

Keenin mukaan rahoitusalan omien velkojen sivuuttaminen merkitsee silmien sulkemista niin sanotun varjopankkijärjestelmän talouden vakautta järkyttäneiltä vaikutuksilta.

Kohtuullisesti velkaa
viimeksi 1960-luvulla

Pankit ja muut rahoitusalan yritykset eivät ole Keenin mukaan vuosiin toimineet pelkästään rahoituksen välittäjinä, vaan yhä suuremmassa määrin itsekin yhä mittavamman velkarahoituksen käyttäjinä.

Saman ilmiön toinen ulottuvuus on velkarahoituksen käyttäminen finanssikeinotteluun eikä suinkaan pelkästään tuotannollisiin investointeihin.

Keen katsoo finanssikriisin riittävän todisteeksi velkavetoisen keinottelun merkityksestä ja seurauksista. WEF olettaa sitä vastoin tutkimuksessaan, että velkarahoitusta käytetään pääosin järkeviin ja tuottoisiin tuotannollisiin investointeihin.

Omissa tutkimuksissaan Keen on arvioinut esimerkiksi maailman suurimman kansantalouden, Yhdysvaltain, velkamäärän kasvaneen sietämättömän suureksi.

Yhdysvaltain talous oli pelkästään yksityisen talouden velkataakan perusteella Keenin mukaan kestävällä ja vakaalla tolalla viimeksi 1960-luvun lopulla. Tuolloin maalla oli yksityistä velkaa saman verran kuin vuodessa syntyi bruttokansantuotetta, mutta nyt velkaa on suhteessa talouteen 2,75-kertainen määrä.

Rajansa
velallakin

WEF:n velkatutkimus saa Keeniltäkin kiitosta siitä, että se suosittelee talouspäättäjille entistä tarkkaavaisempaa velkamäärien ja ennen kaikkea niiden muutosten seuraamista.

Tutkimuksessaan WEF suosittelee talouspolitiikan ohjaamiseen laajaa velkamittareiden patteria, joka on Keenin mukaan muuten asiallinen, mutta jättää asteikkonsa suotavista velkamääristä ja muista velkamittareista turhan väljiksi.

Velkamäärät pysyvät WEF:n mukaan hallinnassa niin kauan kuin velkaa ei ole liikaa tai se ei kasva liian nopeasti. Tutkimus esittää suuntaa antavia peukalosääntöjä sen arvioimiseen, kuinka paljon on liikaa.

Velkaa saisi olla korkeintaan kotitalouksilla 75 prosenttia, yrityksillä 80 prosenttia ja julkisella taloudella 90 prosenttia maan vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Velanhoitokuluihin saisi mennä kotitalouksilta 20 prosenttia, yrityksiltä 25 prosenttia ja julkiselta taloudelta 30 prosenttia yhden vuoden bkt:sta.

Sitä WEF ei kiistä, että moni länsimaa on päästänyt velkamääränsä kasvamaan yli suositeltavien mittojen. Useimmissa tapauksessa se arvioi talouskasvun korjaavan asian.

WEF muistuttaa
myös riskeistä

Talousfoorumia olisi kohtuutonta moittia pelkästään velkalietsonnasta. Samainen WEF on ennen tämänviikkoista kokoustaan julkaissut laajan velkatutkimuksen lisäksi erillisen raportin maailmantalouden keskeisistä riskeistä.

Global Risks 2011 -raportti (suomeksi Maailman riskit 2011) ei millään tavoin peittele saati vähättele yhä meneillään olevan finanssikriisin mittoja saati monipuolisesti haitallisia talousvaikutuksia.

Päin vastoin riskiraportissaan WEF muistuttaa koko kehittyneen maailman erittäin raskaasta velkataakasta. Raportti korostaa etenkin läntisen maailman julkisen talouden kestämättömästä kehityksestä kohti julkisen talouden vastuiden ja maksukyvyn yhä jyrkempää ristiriitaa.

WEF toistaa riskiraportissaan Kansainvälisen valuuttarahaston aiemmissa tutkimuksissaan esittämän varoituksen läntisten maiden ikääntymiseen liittyvistä julkisen talouden kattamattomista vastuista.

Valtioiden näkyvät velat samoin kuin finanssikriisin kustannukset ovat pieniä sen rinnalla, kuinka paljon ikääntymisen kustannuksia kaatuu valtioiden vastuulle. Tiedossa on riskiraportin mukaan keskimäärin viiden vuoden bkt:ta vastaava lasku.

Julkisen talouden kattamattomat vastuut eivät olleet mukana velkatutkimuksessa.

Kukaties WEF:n raporteista syntyy tasapainoinen kokonaiskuva, jos toivorikasta velkaraporttia lukee rinnakkain selvästi varovaisemman riskiraportin kanssa.