Tätä stressitestiä ei Suomikaan läpäise

Euroopan unioni aikoo kevään kuluessa mitata alueen suurimpien pankkien kuntoa, riskejä ja kykyä riskien kantamiseen. Mittausten taustalla on huoli pankkijärjestelmän kunnosta.

Rasituskokeiksi tai stressitesteiksi kutsutut analyysit ovat pikauusinta viime vuodelta. EU koetteli alueen 90 suurimman pankin kuntoa ja totesi ne seitsemää ryhmän pienimpiin kuulunutta pankkia lukuun ottamatta kyllin vakavaraisiksi kestämään kaikki testien olettamat rasitukset.

Viimevuotisista testeistä pääsivät puhtain paperein läpi Irlannin suurimmat pankit, joiden pelastaminen muutamaa kuukautta myöhemmin ajoi Irlannin valtion itsensä hätärahoituksen varaan.

EU:n talouskomissaari Olli Rehn on ilmoittanut, että uudet stressitestit toteutetaan viimevuotisia ankarammin oletuksin ja periaattein. Ankaruuden aste tai laatu eivät vielä ole tiedossa.

Sen sijaan tiedossa on jo valmiiksi, että EU:n voi olla käytännössä lähes mahdoton toteuttaa niin ankaria testejä kuin ehkä olisi syytä. Tähän on syynsä – joista yksikään ei haittaa riippumattomia sivustaseuraajia, kuten Taloussanomia.

Niinpä Taloussanomat päätti toteuttaa toisenlaiset stressitestit, joissa ei ole pelkoa pehmoilusta tai keskeisten havaintojen hukkumisesta liian monimutkaisiin laskelmiin.

Toisenlaiset
stessitestit

Taloussanomien stressitestit poikkeavat useimmilta osin EU:n virallisista rasituskokeista. Tärkeimpiä eroja on neljä:

1) EU:n stressitestit koskevat kaikkia EU-maita jättäen Suomen suhteellisen pienenä maana taka-alalle, mutta Taloussanomien testit koskevat pelkästään Suomea.

2) EU:n testit yrittävät selvittää suurimpien pankkien riskejä ja pankkien kykyä kantaa riskinsä, mutta Taloussanomien testit arvioivat Suomen kansantalouden pankkiriskiä ja Suomen pankkien kokonaisriskiä sekä Suomen kykyä kantaa pankkiriskinsä.

3) EU:n testit tukeutuvat voimassa olevaan pankkisääntelyyn vakavaraisuusvaatimuksineen, mutta Taloussanomien testit kyseenalaistavat sääntelyn keskeisiltä osin.

4) EU:n viimevuotisista testeistä pääsivät läpi melkein kaikki, mutta Taloussanomien testeissä toisenlaisia ovat myös tulokset.

Yksinkertaisin
periaattein

Yksinkertaisten rasituslaskelmien raaka-aine on peräisin Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin julkaisemista pankkien taseita koskevista tilastoista sekä Tilastokeskuksen julkaisemista Suomen kansantalouden tunnusluvuista. Mukana ovat kaikki kotimaiset talletuspankit ja niiden vastuulla olevat ulkomaiset yksiköt.

Testien keskeiset kysymykset ovat:

1) Kuinka suuri oli suomalaisten pankkien lainasaatavien ja muiden saatavien yhteismäärä viime vuonna ja kuinka suuri se oli kymmenen vuotta sitten.

2) Kuinka paljon suomalaisilla pankeilla oli omaa pääomaa viime vuonna ja kymmenen vuotta sitten, ja kuinka suuri oli oman pääoman määrä suhteessa kaikkien saatavien määrään.

3) Kuinka runsaat olivat Suomen kansantalouden yhden vuoden tulot (bruttokansantuote) viime vuonna ja kymmenen vuotta sitten, ja miten kansantalouden tulojen ja pankkien saatavien välinen suhde on kehittynyt.

Näiden testien mielivaltaiset mutta yksinkertaiset vaatimukset ovat:

1) Pankeilla on oltava omaa pääomaa ainakin kymmenen prosenttia kaikkien saataviensa määrästä, ja

2) Suomella saa olla pankkiriskiä eli suomalaisilla pankeilla yhteen laskettuja saatavia korkeintaan yhden vuoden bruttokansantuotteen verran.

Liian vähän
pääomaa

Tilastokeskuksen mukaan kaikilla suomalaisilla talletuspankeilla oli vuoden 2000 lopussa kotimaassa ja ulkomailla yhteensä saatavia noin 130 miljardia euroa. Tuon verran pankit olivat myöntäneet asiakkailleen lainoja ja tehneet muunlaisia sijoituksia.

Luku on suuri, mutta se ei sinänsä kerro mitään pankkien tai Suomen riskeistä. Riskin arvioimiseen tarvitaan vertailulukuja.

Pankkien riskejä voidaan suhteuttaa lukuisin eri tavoin, joista tässä saatavien kokonaismäärä suhteutetaan pankkien oman pääoman kokonaismäärään.

Suomen talletuspankeilla oli vuoden 2000 lopussa omaa pääomaa, kuten osake- tai osuuspääomaa ja muita oman pääoman eriä, yhteensä seitsemän miljardia euroa.

Kun oman pääoman seitsemän miljardia euroa suhteutetaan kaikkien saatavien kokonaismäärään, saadaan omavaraisuuden suhdeluvuksi 5,5 prosenttia.

Tästä seuraa näiden testien ensimmäinen hylkäävä testitulos. Kymmenen prosentin vähimmäisvaatimuksen saavuttamiseksi olisi pankeilla pitänyt kymmenen vuotta sitten olla kaksin verroin enemmän omaa pääomaa.

Vaatimukset
liian lepsuja

Voimassa olevien vakavaraisuusvaatimusten mukaan pankeilla pitää olla omaa pääomaa ainakin kahdeksan prosenttia saatavien laskennallisesta arvosta, ja virallisella tavalla laskettu suhdeluku on keskimäärin kymmenen prosenttia.

Virallisia vakavaraisuuden tunnuslukuja kohentavat kuitenkin olennaisesti sääntelyn sallimat useiden keskeisten saatavaluokkien alennetut oman pääoman vaatimukset.

Vasta valmistellut niin sanotut Basel III -vakavaraisuussäännöt määrittelevät esimerkiksi OECD- ja ETA-maiden valtioiden velat edelleen täysin riskittömiksi saataviksi, joita vastaan pankeilta vaadittava oman pääoman vaatimus on nolla prosenttia.

Samojen Basel-sääntöjen aiempien versioiden sallimat, pankkien omiin riskiarvioihin perustuvat, oman pääoman mitoitukset ovat nekin osaltaan johtaneet yhä heikompiin oman pääoman ja saatavien suhdelukuihin.

Finanssikriisin tapahtumien perusteella Taloussanomat jättää huomiotta oman pääoman vaatimusten kaavamaiset tai harkinnanvaraiset kevennykset.

Niinpä myös toinen testitulos on hylkäävä:

Pankeilla oli viime vuoden lopussa saatavia arviolta 410 miljardia euroa, mutta omaa pääomaa vain 20 miljardia euroa. Näiden lukujen suhdeluku on viisi eikä suinkaan testien edellyttämä kymmenen prosenttia.

Pankkiriskiä nyt
tuplasti enemmän

Suomen vuoden 2000 bruttokansantuote oli hieman yli 130 miljardia euroa. Näin paljon kaikista vuoden aikana Suomessa myydyistä tuotteista ja palveluista kertyi yhteensä tuloja.

Sattumoisin kansantalouden tulot olivat tuona teknohuuman lopun vuotena suurin piirtein yhtä suuret kuin pankeilla oli kaikkiaan saatavia.

Vuoden 2000 kokemusten rohkaiseman pelkistyksen hengessä näiden stressitestien oletuksiin kuuluu, että Suomen pankkiriski oli kymmenen vuotta sitten siedettävä.

Suomi oli juuri kokenut erittäin rajun pörssi- ja talouskuplan lukuisine lieveilmiöineen, raaka pörssiromahdus oli juuri aluillaan, mutta pankkikriisistä saati laajoista luottohäiriöistä ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä.

Tuosta vielä siedettävien pankkiriskien verrokkivuodesta Suomen pankkiriski on paisunut yli kaksin verroin suuremmaksi.

Tästä koituu näiden testien kolmas hylkäävä tulos: Suomen pankkiriski on nyt liian suuri.

Luotonanto kasvanut
taloutta nopeammin

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten pankkien saatavat ovat kymmenessä vuodessa paisuneet yli kolminkertaisiksi 410 miljardiin euroon. Samaan aikaan bkt ei ole edes puolitoistakertaistunut, vaan on vasta noin 180 miljardia euroa.

Pankkien saatavien määrä oli viime vuoden lopun luvuin yli kaksi kertaa vuoden bruttokansantuotetta suurempi.

Mistä tuo pankkiriskin paisuminen sitten kertoo?

Kotimaisten pankkien saatavat ovat suurimmaksi osaksi kotimaisille laina-asiakkaille, kuten kotitalouksille, yrityksille ja julkisen talouden yksiköille myönnettyjä luottoja ja muita kotimaisia saatavia.

Pankkien saatavien paisuminen kymmenessä vuodessa yli kolminkertaisiksi kertoo asuntoluottojen kovan kasvun kaltaisista ilmiöistä.

Suomalaisilla on pelkästään asuntoluottoja nyt noin neljä kertaa vuoden 1990 lainojen verran. Talous on tuskin kaksinkertaistunut samaan aikaan.

Luotonannon selvästi talouskasvua nopeampi kasvu on tämän stressitestin yksinkertaisin oletuksin yhtä kuin Suomen pankkiriskin kasvua, ja testin mukaan riski on kasvanut liikaa.

Lisää pääomia tai
vähemmän riskejä

Testilaskelmista ilmenee, kuinka paljon Suomen pankeilla on liikaa saatavia. Toisin päin testiä tulkiten selviää, kuinka paljon pankeilla pitäisi olla enemmän omaa pääomaa ja Suomella tuloja pankkiriskin palauttamiseksi siedettäväksi.

Suomen pankkien saatavat ja maan bruttokansantuote olisivat taas samassa suhteessa keskenään kuin kymmenen vuotta sitten, jos joko saatavia olisi puolet nykyistä vähemmän tai bruttokansantuotetta kaksin verroin nykyistä enemmän.

Nämä vaatimukset täyttyisivät, jos pankeilla olisi saatavia vajaat 200 miljardia euroa eikä vähän yli 400 miljardia euroa niin kuin nyt on asian laita. Tai sitten maan bruttokansantuotteen pitäisi olla viimevuotisen noin 180 miljardin euron asemesta vähän yli 400 miljardia euroa.

Pankkien pääoman sopeuttaminen testin vaatimaan kymmeneen prosenttiin kaikkien saatavien määrästä edellyttäisi sekin karkeasti joko saatavien puolittamista tai oman pääoman kaksinkertaistamista. Jälkimmäinen keino edellyttäisi noin 20 miljardin euron pääomitusta.

Liikaa riskejä, liian
vähän pääomia

Taloussanomien tee-se-itse-stressitestit perustuvat hyvin yksinkertaisiin havaintoihin finanssikriisin tapahtumista.

Havainnot ja niihin perustuvat oletukset ovat niin yksinkertaisia, että talouskomissaari Olli Rehn tuskin kehtaisi milloinkaan moisia esitellä. 

Ensimmäinen yksinkertainen havainto on, että pinteeseen päätyneiden pankkien luottoriskit ovat aina olleet aivan liian suuria ja vastaavasti pankkien riskien kantamiseen varaamat pääomat ovat aina olleet aivan liian pieniä.

Tämä kohtalokas yhdistelmä kaatoi esimerkiksi Irlannin pankit.

Toinen yksinkertainen havainto on, että liian suuret pankkiriskit voivat upottaa velkasuohon vain hetkeä aiemmin vakavaraisiksi uskottuja valtioita ja kansantalouksia. Irlanti on tästäkin kolea esimerkki.

Kolmas yksinkertainen havainto on, että viime vuosien sääntelyuudistukset ovat osaltaan kasvattaneet pankkeja, talouden velkamäärää ja lopulta myös yhteiskunnan pankkiriskejä. Finanssikriisi kertoo tästä.

Pankkikriiseissä
käy aina kalpaten

Finanssikriisi tarjoaa kosolti tuoretta ja yhä karttuvaa havaintoaineistoa pankkikriisien mitä arvaamattomimmista erityispiirteistä – ja samalla pankkikriisien ikiaikaisista peruspiirteistä.

Koska Taloussanomien stressitestien tarkoitus ei ole löytää yksittäisten pankkien mahdollisia heikkouksia saati tunnistaa ennalta noita heikkouksia tai niiden täsmällisiä syitä, on näiden testien keskeinen oletus mahdollisimman karkea pelkistys.

Siksi näiden testien yksinkertainen stressioletus on, että pankeille käy kalpaten.

Finanssikriisi on osoittanut, miten pankeille, pankkijärjestelmille ja lopulta myös kansantalouksille voi käydä kalpaten lukuisilla eri tavoilla. Juuri nyt irlantilaisille on yksi lysti, miten tarkalleen ottaen heille kävi kalpaten – he ovat liemessä joka tapauksessa.

Pankkikriiseissä on tavalla tai toisella aina kyse liian suurista velkamääristä ja liian pienistä pääomista. Pankkikriiseissä käy aina kalpaten – yleensä ensin pankeille ja usein heti perään niiden kotivaltiolle.

Niinpä tämän testin lopullinen kokonaistuloskin on hylkäävä: Suomen pankeilla on liikaa riskiä tai liian vähän pääomaa, ja Suomella joko liikaa pankkiriskiä tai liian vähän tuloja.

Tämän stressitestin tarkoitus ei ole ennustaa, käykö Suomen pankeille ja Suomelle kalpaten vai ei. Sitä vastoin testi varoittaa, että jos Suomen pankeille kävisi jonkin ennalta arvaamattoman talousoikun takia kalpaten, koskisi sama koko Suomea.