Oliko tämä euron pelastus – vai viimeinen niitti?

Viime viikonloppuna euromaiden, muiden EU-maiden ja EU:n talouspäättäjät sopivat suurista asioista – ehkä jopa rahaliiton tulevaisuudelle kohtalokkaan suurista asioista.

EU-maiden kansanedustajat tai kansalaiset tuskin ovat vielä täysin oivaltaneet, kuinka suuria lupauksia heidän nimissään – ja heidän vastattavikseen – onkaan tehty.

Välittömän rahoituskriisin kourissa olevalle Irlannille päätetyt hätäluotot ovat saaneet suurista päätöksistä eniten huomiota. Mutta Irlannille sovittu 85 miljardin euron rahoituspaketti on kuitenkin pientä viime viikonlopun suurimpien sopimusten rinnalla.

Paljon merkittävämpi ja kauaskantoisempi sopimus syntyi, kun euromaiden talousministerit sopivat pysyvän vakausmekanismin perustamisesta ja pääperiaatteista.

Eikä tässä ESM (European Stability Mechanism) -kriisinhallintamekanismissakaan tärkeintä ole yksityisten rahoittajien joutuminen taakankantajiksi seuraavien kriisien tukijärjestelyissä.

Paljon tärkeämpää ja kauaskantoisempaa on, että euroministerit saattoivat käytännössä sopia rajattoman tukipiikin avaamisesta – jopa ikuisiksi ajoiksi. Tämän he tekivät lisäksi tavalla, joka varmistaa tuolle rajattomalle piikille käyttöä.

Tämä saattoi olla se mullistava keksintö, joka joko sammuttaa eurokriisin tai leimauttaa sen entistä kovemmalle liekille.

Hätärahaa
rajoituksetta

Suuri osa ESM-vakausmekanismia koskevista ensitulkinnoista saattoi mennä niin sanotusti halpaan, kun ne korostivat EU:n nyt saavan keinot panna yksityiset rahoittajat kantamaan osuutensa tulevien kriisien kustannuksista.

Näin ainoastaan näyttää käyvän, mutta niin kuin usein muulloinkin, arkitodellisuus on tässäkin asiassa tyystin toisenlainen.

Euromaiden talousministerien sopimat linjaukset ESM-vakausmekanismin periaatteiksi sisältävät kaksi aivan keskeistä piirrettä:

1) Euroopan pysyvän vakausmekanismin ESM:n kautta euromaat sitoutuvat tukemaan rahoitusvaikeuksiin ajautuneita jäsenmaita ilman, että tuen kestolle tai tukisummille olisi ennalta asetettuja rajoituksia, ja

2) Tuen varaan ajautuneen jäsenmaan mahdolliseen velkasaneeraukseen voidaan pakottaa mukaan yksityisiä rahoittajia, mutta tämä on harkinnanvaraista ja koskee aikaisintaan vuoden 2013 puolivälin jälkeen otettua uutta velkaa.

Noihin kahteen johtopäätökseen ja niiden käytännön seurauksiin kiteytyy tulkitsijan ja tulkinnan mukaan ESM-vakausmekanismin vahvuus tai sen heikkous.

Luottoriskin uhka
säikäyttää rahoittajat

Kun lasketaan yhteen yksityisten rahoittajien vuodesta 2013 alkava tosiasiallinen luottoriski ja eurovaltioiden sitoutuminen kriisivaltioiden rahoittamiseen jopa ikuisiksi ajoiksi, paljastuu ESM-sopimuksen todellinen merkitys.

Yksikään yksityinen rahoittaja ei jää ehdoin tahdoin odottamaan kriisivaltioiden velkasaneerauksia eli suomeksi sanottuna luottotappioita. Todennäköisempää on, että ainakin Kreikan, Irlannin ja Portugalin valtiot jäävät vuoden 2013 puolivälin jälkeen kokonaan ESM:n eli muiden eurovaltioiden rahoituksen varaan.

Tosiasiallisen luottoriskin alkaminen vuoden 2013 puolivälin jälkeen todennäköisesti katkaisee kriisivaltioiden markkinarahoituksen siihen paikkaan.

Tai sitten niille on tarjolla yksityistä rahoitusta enää todellisilta riskisijoittajilta, kuten niin sanotuilta korppikotkarahastoilta (vulture fund), mutta ainoastaan niin kovalla hinnalla, että se ajaa saman asian kuin porttikielto rahoitusmarkkinoille.

Yksityisten rahahanojen sulkeutuminen edes kolmelta euroalueen pienehköltä velkavaltiolta aiheuttaa juuri sellaisen euroalueen vakautta uhkaavan vaaran, jota torjumaan ESM on tarkoitus perustaa.

Hätärahoitukselle
tarvetta vuosiksi

Eurovaltioiden velkakirjamarkkinoiden viimeaikaiset tapahtumat vihjaavat, että Kreikka ja Irlanti olisivat käytännössä jo nyt velkasaneerauksessa tai vararikossa, elleivät muut euromaat, EU ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF olisi tarjonneet niille yhteensä lähemmäs 200 miljardin euron hätäluottoja.

Rahoitusmarkkinoilla toimivat pankit, korkosijoittajat ja muut rahoittajat epäilevät myös Portugalin, Espanjan ja entistä enemmän myös Italian valtioiden velanhoitokykyä.

Näiden markkinakorot ovat tällä viikolla jatkaneet kohoamistaan, vaikka Irlannin hätäluottojen piti rauhoittaa markkinoita.

Viimeaikaisten noteerausten perusteella rahoittajien epäluulo ulottuu pitkälle vuoden 2013 puolivälin tuolle puolen.

Siihen asti kriisivaltiot voivat saada hätärahoitusta määräaikaiselta EFSF-vakausrahastolta (European Financial Stability Facility).

Siihen asti kriisivaltioilla on jonkinlaista toivoa myös yksityisen rahoituksen jatkumisesta – etenkin nyt, kun euroministerit ovat vahvistaneet yksityisille rahoittajille koskemattomuuden vuoden 2013 puoliväliin asti.

Mutta sen jälkeen jää jäljelle vain ESM – eli euromaiden piikki.

Tuolle piikille on jo ennalta odotettavissa runsaasti kysyntää, sillä varsinaisista kriisivaltioista yksikään ei tämänhetkisten markkinaodotusten perusteella saavuta vuoden 2013 puoliväliin mennessä riittävää vakavaraisuutta tai maksukykyä selvitäkseen rahoitustarpeistaan omin voimin. 

Mittavat tulonsiirrot
ikuisiksi ajoiksi

Analyysiyhtiö GaveKal Researchin ekonomisti Anatole Kaletsky luonnehtii euroministereiden sopimia ESM-vakausmekanismin periaatteita mullistaviksi. Hänen mukaansa ESM:ssä on mahdollisuuksia eurokriisin ratkaisuun – tai kärjistämiseen.

Hän tulkitsee ESM-vakausmekanismin merkitystä jopa kärjistämällä, että mekanismi sitoo Saksan ja muutaman harvan muun ylijäämäisen eurovaltion mittaviin tulonsiirtoihin velkaisimmille alijäämämaille.

Eikä kyse ole tilapäisistä tukitoimista, vaan ESM sisältää Kaletskyn mukaan keinot mittaviin tulonsiirtoihin ikuisiksi ajoiksi.

Tuoreeltaan euroryhmän ESM-sopimusta ja sen vaikutuksia ruotivassa katsauksessaan Kaletsky arvioi, että ESM on merkittävä askel kohti euroalueen liittovaltiota.

– Jos ESM toteutuu niin kuin euroryhmän ministerit sopivat viime viikonloppuna, ja jos tämä merkitsee euromaille askelta talouspolitiikan liittoa kohti, saattoi tämä merkitä jopa eurokriisin päättymistä, Kaletsky kirjoittaa.

Itse hän varoo turhan varhaista toiveajattelua ja varautuu ESM-sopimuksen kaatumiseen – ja kriisin jatkumiseen.

Sopimus voi hänen mukaansa kaatua samalla hetkellä, kun Saksan ja muiden todennäköisimpien maksajamaiden kansanedustajat oivaltavat, mitä ikuisen tukipiikin avaaminen merkitsee.