EU:sta tuli Irlannin panttivanki

Irlannin talous on nyt vakavissa vaikeuksissa. Saarivaltion ja sen pankkien rahoitus ovat tyystin muiden armoilla, ja ilman ulkopuolista rahoitustukea niitä uhkaisi vararikko viimeistään muutaman kuukauden kuluessa.

Tästä Irlannin tukalasta tilanteesta ei ainakaan rahoitusmarkkinoilla ole pienintäkään epäilyä.

Silti viime päivien kuumeisissa tukikeskusteluissa tukianomuksia Irlannin auttamiseksi ovat esittäneet suunnilleen kaikkien muiden EU-maiden talouspäättäjät kuin Irlannin omat edustajat.

Saksa ja muut vahvat EU-maat sekä euroalueen keskuspankki EKP ovat parhaansa mukaan yrittäneet taivutella ja jopa painostaa Irlantia vastaanottamaan hätärahoitusta.

Irlanti ei suinkaan ole tuota tukea mankunut, vaikka juuri Irlannin rahoituskriisistä ja sen ratkomisesta on kysymys.

Miten eurokriisin roolit ovat näin voineet seota?

Oikein suuret velat
velkojien ongelma

Pankkitoiminnan joskus irvokkaita lainalaisuuksia kuvaavan sanonnan mukaan ainoastaan pikkuvelallinen on pankin armoilla, kun taas pankki itse on tiukan paikan tullen ylivelkaisen suurasiakkaansa armoilla.

"Jos olet pankille velkaa tonnin, olet pankin armoilla, mutta jos olet velkaa miljoonan, on pankki sinun armoillasi". Suunnilleen tähän tapaan sanonta kuului aiemmin.

Tämän päivän eurokriisissä asetelma on sama, joskin lukemat toki tuhatkertaisia.

Ahtaalle jäävän pankin roolissa ovat rikkaimmat EU-maat, EKP ja IMF ja niskan päälle nousevan asiakkaan roolissa ylivelkaiset euromaat Kreikasta alkaen. Juuri nyt tuossa asiakkaan roolissa on vuorostaan Irlanti.

Parhaillaan velkoihinsa uppoavan pienen Irlannin ja varakkaampien suurten EU-maiden välinen nurinkurinen suhde perustuu Irlannin ja sen pankkien mittaviin velkoihin, joista kohtalokkaan suuri osa on muiden EU-maiden pankkien ja EKP:n vastuulla.

Irlannin valtio, maan pankit sekä muut irlantilaiset lainanottajat ovat muiden EU-maiden pankeille ja EKP:lle velkaa yhteensä ainakin 700 miljardia euroa, mahdollisesti vielä enemmän.

Irlannin yhteenlasketut velat muiden EU-maiden pankeille ovat niin suuret, että nuo muut maat ovat ennemmin Irlannin armoilla kuin toisinpäin.

EU tuskin uskaltaa
päästää Irlantia nurin

Jos Irlannin ja sen pankkien kävisi kalpaten, koituisi tuosta kuprusta ja sen aiheuttamasta ketjureaktiosta todennäköisesti muille EU-maille enemmän vahinkoa ja suurempi lasku kuin Irlannille itselleen.

Samoin vahinkoa koituisi jättikuprusta todennäköisesti enemmän kuin Irlannin ja sen pankkien tukemiselle kertyy hintaa.

Ketjureaktio saati siitä koituvien vahinkojen määrä eivät tosin ole talouden tosiasioita, vaan olettamuksia niin kauan kuin Irlanti ja sen pankit ovat pystyssä.

Saksan ja muiden rikkaimpien EU-maiden, sen enempää kuin EKP:n johtajat tuskin kuitenkaan uskaltavat koetella onneaan – saati päästää Irlantia tai muita ylivelkaisia pieniäkään euromaita vararikkoon ikään kuin ojennuksen tai opetuksen nimissä.

Riskit ovat liian suuria.

Eurooppaa uhkaa
uusi Lehman-paniikki

Euroopan sen paremmin kuin muunkaan maailman talous ei ole vieläkään selvinnyt kunnolla tolpilleen rahoitus- ja talouskriisistä, johon maailma suistui yhdysvaltalaisen investointipankki Lehman Brothersin vararikon jälkeen pari vuotta sitten.

Rahamarkkinat halvaantuivat kautta maailman välittömästi tuon konkurssin jälkeen, kun pankit ja muut rahoittajat lakkasivat tyystin luottamasta toisiinsa ja talousviranomaisiin.

Raha lakkasi liikkumasta ja saman tien koko velkarahoitukseen perustuva talous halvaantui.

Viimeistään tuon halvauksen aikana on käynyt selväksi, että talouden eri osiin oli vuosikymmenten mittaan kertynyt kerta kaikkiaan liikaa kyseenalaisia velkavastuita. Tämä tieto ei kuitenkaan helpottanut halvausta – josta suuri osa taloutta ei ole vieläkään toipunut.

Vastaavasti eurokriisissä on jo käynyt selväksi, että esimerkiksi valtioilla on liikaa velkaa ja pankeilla liikaa luottoriskejä. Mutta tämäkään tieto ei estä Lehmanin kaltaista ketjureaktiota uusiutumasta.

Päinvastoin juuri tuhoisan ketjureaktion pelko pitää euro- ja EU-päättäjiä nyt varpaillaan – ja Irlantia ja muita velkaisimpia euromaita tukineuvotteluissa ja etenkin niiden kulisseissa vahvoilla.

EU:lla ja euromailla on tavallaan kaikki pelissä, sillä Irlannin ja sen pankkien kaatuminen veisi luottamuksen silmänräpäyksessä muilta ylivelkaisilta euromailta ja niiden pankeilta yksi maa toisensa perään.

Luottamuksen loppu tarkoittaisi pääomapaon alkamista. Tämä taas tarkoittaisi velkarahoitukseen perustuvan talouden äkkijarrutusta. Näin kävi Lehmanin jälkeen, ja samassa vaarassa on nyt Eurooppa.

Pääomapako
alkaa pelosta

EU-maat ovat itse sopimiensa alijäämä- ja velkarajojen perusteella kirjaimellisesti ylivelkaisia. Suurimmat EU-maat ovat Saksaa myöten vieläpä railakkaasti ylivelkaisia.

Kaikkein eniten ylivelkaiset ja sen lisäksi vuotuisten menojen ja tulojen alijäämästä eniten kärsivät eurovaltiot ovat pahimmassa pinteessä. Ne ovat täysin riippuvaisia vuolaana pysyvästä lainarahan virrasta.

Viime keväänä tuo lainarahan virta katkesi ensin Kreikalta, nyt sama uhkaa Irlantia. Jos rahoittajat saisivat näissä näpeilleen, alkaisi pääoman pako saman tien. Irlannin rahoituskriisin kärjistyminen on tuore todiste, miten pelkkä uhka luottohäiriöistä voi säikäyttää pääoman pakoon.

Pari viikkoa sitten tuosta uhasta muistuttivat Saksan talouspäättäjät vaatimalla julkisuudessa, että yksityiset rahoittajat on pantava tilille eurovaltioiden velkaongelmista.

Noiden vaatimusten jälkeen moni rahoittaja sai tarpeekseen, ja pani esimerkiksi juuri Irlannin valtion velkakirjat myyntiin. Saman tien Irlannin rahoitustilanne kärjistyi kriisiksi. Ketjureaktion voi siis sysätä alkuun pelkkä pelko.

Pääomapako ulottuisi
useimpiin euromaihin

Velkaisimmat euromaat Kreikka ja Irlanti ovat eurokriisissä vain ensimmäisinä silmätikkuina, ne eivät suinkaan ole ainoat mahdolliset kriisimaat. Korkojen perusteella seuraavana vuoroaan odottaa jo Portugali.

Kolmen velkaisimman euromaan jälkeen velkasyöveriin uhkaisi suistua keskisuuria ja suuria euromaita. Portugalin jälkeen pääoma säikkyisi karkuun Espanjasta, ja pian myös Italiasta, Belgiasta ja ennen pitkää myös Ranskasta.

Tällä välin pinteeseen olisi suurten Irlanti-riskiensä takia joutunut myös Britannia. Brittipankeilla on kaikista ulkomaisista pankeista suurimmat lainasaatavat Irlannissa.

Britannia on kuitenkin tässä kriisissä toista maata kuin yksikään ylivelkainen euromaa. Ero on valuutassa. Euromaiden velka on pääosin euromääräistä, kun taas Britannian valtion velka on käytännössä kokonaisuudessaan puntamääräistä.

Yksikään eurovaltio ei voi maksaa velkojaan yksinkertaisesti painamalla tai painattamalla keskuspankillaan lisää omaa valuuttaansa, mutta Britannia voi. Britannian velkojia uhkaa inflaatio- ja devalvaatioriski, eurovaltioiden velkojia uhkaa lisäksi suoranainen luottoriski.

Euron takia EU-valtioiden rahoituskriisi koettelee hermoja ennemmin heikoimmissa euromaissa kuin alueen vauraammissa maissa tai edes Britanniassa, vaikka surkeassa jamassa on brittienkin julkinen talous.

Satojen miljardien
eurojen luottoriskit

Suurten Irlanti-riskien takia nyt myös Britannian talouspoliittinen johto on ilmaissut valmiutensa tukea pienemmän naapurinsa rahoitusta. Kevään Kreikka-talkoista Britannia jättäytyi sivuun, mutta nyt sen omien pankkien riskit kohentavat talkoomieltä.

Britannian pankeilla on Irlannissa noin 165 miljardin euron luottoriskit, ja kaikissa neljässä velkaisimmassa euromaassa 350 miljardin euron saatavat.

Brittipankkeja suuremmat riskit Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa ovat vain Saksan (385 miljardia euroa) ja Ranskan (365 miljardia euroa) pankeilla.

Kaikilla ulkomaisilla pankeilla on neljässä velkaisimmassa euromaassa lähemmäs kahden tuhannen miljardin lainasaatavat. Luku perustuu Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n syyskuussa julkaisemiin tilastoihin.

Onko EKP samassa
niskalenkissä?

EKP:llä on euroalueen velkaisimmissa kriisimaissa arviolta 400 miljardin euron luottoriskit.

Summa koostuu EKP:n sijoituksista etenkin Kreikan ja Irlannin valtioiden velkakirjoihin sekä samojen maiden pankeille annetusta keskuspankkirahoituksesta. EKP on hyvän aikaa ollut kriisimaiden suurten pankkien pääasiallinen tai jopa ainoa tukkurahan lähde.

Pankkien samoin kuin EKP:n niin sanotut PIGS-riskit (Portugali, Irlanti, Kreikka ja Espanja) ovat monin verroin suuremmat kuin niillä on pääomia tappioiden varalle. Esimerkiksi EKP toimii noin 80 miljardin euron pääomalla.

EKP:n Kreikka- ja Irlanti-riskit saattavat olla jo niin suuret, että suurten EU-maiden tavoin nyt myös maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva keskuspankki on jäänyt ylivelkaisten euromaiden pantiksi.

Nyt siis myös EKP voi olla samassa niskalenkissä kuin suuret EU-maat. Jos näin on, ei EKP:lläkään ole kriisimaiden rahoittamisessa ehkä kuin kaksi vaihtoehtoa: se joko jatkaa tukirahoitusta tai se itkee ja jatkaa.