Irlannissa pelastetaan tai uhrataan Euroopan pankit

Irlannin valtion ja maan suurten pankkien rahoitusvaikeudet ovat panneet Euroopan unionin talouspäättäjät selkä seinää vasten aivan samaan tapaan kuin pelko Kreikan valtion vararikosta teki viime keväänä.

Ja aivan samoin kuin kevään Kreikka-kriisissä, ovat talouspäättäjät tälläkin kerralla joutuneet tahtomattaan suurten ja ennen kaikkea epävarmojen valintojen eteen.

Niin kuin keväällä, myös nyt kyse ei ole vain yhden pienen euromaan kohtalosta, vaan pelissä on viime kädessä koko Länsi-Euroopan pankkijärjestelmän – ja mahdollisesti myös euron – kohtalo.

Irlannin valtio on monella tavoin erilaisessa pinteessä ja lisäksi eri syistä kuin Kreikka oli keväällä, mutta EU:n tai euroalueen vinkkelistä kyse on aivan samasta kriisistä.

Kevään Kreikka-kriisi oli tämän saman eurokriisin ensimmäinen näytös, ja nyt Irlannissa on meneillään kriisin toinen näytös.

Pohjimmiltaan kyse on nyt niin kuin keväälläkin koko Eurooppaa koskevan pankkikriisin uhasta, joka toteutuessaan voi paisua maailmanlaajuiseksi. Samoin nyt niin kuin keväälläkin EU-päättäjiä painostaa pelko euron ja rahaliiton kohtalosta.

Irlannin kriisi on
koko EU:n kriisi

Eurokriisissä on kysymys ylivelkaisten valtioiden liian suurista velkavastuista ja niiden kääntöpuolesta, valtioita rahoittaneiden pankkien ja korkosijoittajien lainasaatavista eli luottoriskeistä.

Joka ikinen euro ylivelkaisten valtioiden velkavastuissa on peilikuva jonkin uhkarohkean pankin tai korkosijoittajan riskisaatavista. Yhden velat ovat toisen varoja. Nyt nuo varat ovat vaarassa.

Irlannin valtion ja maan pankkien velkavastuista on nyt äkisti tullut koko euroalueen ja EU:n päänsärky kolmesta syystä:

1) Noita velkavastuita on yksinkertaisesti niin paljon, että sen enempää Irlannin valtio kuin varsinkaan maan rapakuntoiset pankit eivät niistä selviä omin voimin.

2) Sattumoisin erittäin suuri osa noista liian suurista velkavastuista on muiden EU-maiden pankkien saatavia.

3) Pankkijärjestelmän monimutkaisten ja ristikkäisten kytkösten kautta yhdenkin suuren pankin kaatuminen Irlanti-riskeihin panisi liikkeeseen läpi pankkijärjestelmän pyyhkivän ketjureaktion.

Eniten Irlanti-riskejä on suurimpien EU-maiden Saksan, Ranskan ja Britannian pankeilla. Tämän takia Irlannin kriisi on koko EU:n kriisi.

Valtioilla ja pankeilla
riippuvuussuhde

Finanssi- ja talouskriisin mittaan on käynyt päivän selväksi, että pankkien ja ylivelkaisten valtioiden välillä vallitsee samaan aikaan sekä kauhun tasapaino että kumpaakin osapuolta hyödyttävä symbioosi.

Pankit ovat olleet – ja ovat edelleen – velkarahoituksesta riippuvaisille valtioille tuiki tärkeä velkarahoituksen lähde. Valtiot ovat ainakin tähän kriisiin asti olleet pankeille tärkeä ja huoleton riskittömän tuoton lähde.

Nyt tuo suhde on kääntynyt toispuoliseksi, sillä yhä raskaampiin velkoihin uppoavat valtiot ovat entistäkin riippuvaisempia pankeista velkarahoituksen lähteinä ja välittäjinä, mutta valtiot eivät ole pankeille enää ainakaan riskittömän tuoton lähteitä.

Pankkien ja valtioiden tiivis suhde ja keskinäinen riippuvuus ovat kriisin mittaan näkyneet esimerkiksi siten, että suurten pankkien kohtaamat ongelmat ovat saman tien panneet myös ongelmapankin kotivaltion rahoituksen lujille.

Samaan tapaan velkaisimpien eurovaltioiden rahoitusvaikeudet ovat hyvin herkästi vaikeuttaneet kriisimaiden pankkien asemaa rahoitusmarkkinoilla.

Keväällä Kreikan valtion pääsy rahoitusmarkkinoille katkesi pääomapakoon ja korkeisiin korkoihin. Samaan aikaan markkinarahoitus katkesi kreikkalaispankeilta. Irlannissa samaan rahoituksen umpikujaan joutuivat ensin maan suuret kriisipankit ja heti perään niitä takaava valtio.

Nyt pelissä suuremmat
riskit kuin keväällä

Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n viimeksi syyskuussa julkaisemien tilastojen mukaan muiden EU-maiden pankeilla oli Irlannissa saatavia kaiken kaikkiaan lähemmäs 500 miljardia euroa.

Euromaiden pankeilla oli Irlanti-saatavia 320 miljardia ja Britannian pankeilla 165 miljardia. Jos mukaan lasketaan Yhdysvaltain, Japanin ja muiden EU:n ulkopuolisten maiden pankit, oli Irlannilla velkavastuita muun maailman pankeille pitkälti yli 600 miljardia euroa.

Eurokriisin uuden kierroksen vakavuutta korostaa, että muiden EU-maiden pankeilla on Irlanti-riskejä melkein kolmin verroin enemmän kuin vastaavia luottoriskejä Kreikassa.

BIS:n tuoreimmat tiedot ovat tämän vuoden maaliskuun lopulta, mutta tuon tuoreempia saati kattavampia tietoja ei ole saatavilla.

BIS on eräänlainen keskuspankkien keskuspankki, jonka tehtäviin kuuluu esimerkiksi juuri maiden välisten pääomavirtojen sekä pankkien kansainvälisten saatavien ja vastuiden tilastointi.

Laskun maksavat
vahvat euromaat

Velkaisimpien euromaiden velkoja kuvaavien tilastojen perusteella neljällä velkaisimmalla maalla Kreikalla, Irlannilla, Portugalilla ja Espanjalla on yhteensä velkavastuita ulkomaisille pankeille lähemmäs kaksi tuhatta miljardia euroa.

Eniten pelissä on Saksan, Ranskan ja Britannian pankeilla. Niillä on neljässä velkaisimmassa euromaassa yhteensä tuhannen miljardin euron riskit. Riskit jakautuvat melko tasaisesti, Saksan pankeilla on saatavia 385 miljardia, Ranskan pankeilla 365 miljardia ja Britannian pankeilla 351 miljardia euroa.

Toisin päin BIS:n velkatilastoja lukien paljastuu, että neljästä euroalueen ongelmamaasta eniten ulkomaisia velkoja on suurimmalla eli Espanjalla, jonka vastuut ulkomaisille pankeille ovat yli 800 miljardia euroa.

Irlannin velkavastuut ulkomaisille pankeille ovat yhteensä yli 600 miljardia euroa. Kreikka ja Portugali ovat suurin piirtein yhtä raskaissa veloissa, niiden vastuut ulkomaisille pankeille ovat runsaat 200 miljardia euroa.

Kyse on valtioiden, kansallisten pankkien ja muiden yksityisten velallisten lainavastuista ulkomaisille pankeille. Luvuista puuttuvat toisin sanoen valtioiden ja muiden velallisten vastuut kotimaisille pankeille ja muille rahoittajille kuin pankeille. Tämä tarkoittaa, että velkaisten maiden kokonaisvastuut ovat vielä suurempia kuin BIS:n tilastoista ilmenee.

Pankeilla on niin runsaat saatavat euroalueen riskimaissa, että näiden saatavien sulaminen tappioiksi kaataisi pankit yksi toisensa perään niiden kotivaltioiden syliin. Tämä tarkoittaa, että lasku tästä kriisistä päätyy joka tapauksessa vahvimpien euromaiden piikkiin.

Myös EKP:llä suuret
riskit kriisimaissa

Pankkien ja muiden yksityisten rahoittajien lisäksi euroalueen keskuspankki EKP on tämän kriisin mittaan ottanut erittäin mittavia riskejä velkaisimmissa euromaissa.

EKP:n riskit ovat kertyneet kahdella tavalla. Kevään Kreikka-kriisin jälkeen se on ostanut kaikkein velkaisimpien eurovaltioiden velkakirjoja nyt jo yli 70 miljadin euron tukiostoin.

Samaan aikaan EKP on vastaanottanut vielä suuremman määrän samojen ylivelkaisten eurovaltioiden velkakirjoja pankeille myöntämiensä keskuspankkiluottojen vakuudeksi. Markkina-arvioiden mukaan EKP:llä on ongelmavaltioiden lainapapereita panttina noin 300 miljardin euron nimellisarvosta.

Juuri velkaisimpien eurovaltioiden velkakirjoja on vakuuksina kertynyt erityisen runsaasti EKP:n haltuun siksi, että näiden samojen maiden pankeilla ei ole ollut juuri muuta rahoituslähdettä kuin EKP.

Kriisimaiden pankit ovat saaneet valtioiden velkakirjoja vastaan keskuspankilta lainaa, jonka ne ovat sijoittaneet samaisten valtioiden uusiin velkakirjoihin. Tämä on EKP:lle erittäin kiusallinen kierre, jonka katkaiseminen on osoittautunut vaikeaksi.

Jos velkaisimpien euromaiden käy köpelösti ja niiden velkakirjat muuttuvat arvottomiksi, voi EKP hyvin herkästi tarvita itsekin pääomitusta. Jos näin käy, lankeaa tästäkin laskusta suurin osa Saksalle ja Ranskalle.

Vaikeita valintoja ja
huonoja vaihtoehtoja

Tiistaina ja keskiviikkona kokoontuvat euromaiden ja EU:n talousministerit joutuvat valitsemaan huonoista ja vaikeista vaihtoehdoista vähiten huonoksi uskomansa – mikä se onkaan. Hyviä saati helppoja vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Karkeasti pelkistäen Irlannin ja mahdollisesti heti perään Portugalin rahoitusongelmissa valinta on tehtävä sen välillä, tarjotaanko noille valtioille tukiluottoja rahoituskriisin rauhoittamiseksi vai ei.

Jos tarjotaan, saattaa rahoitusmarkkinoiden tunnelma ainakin tilapäisesti rauhoittua, ja näin pääoman pako muistakin velkaisista euromaista ja koko eurosta saattaa hellittää.

Ellei apua tarjota, saattaa pääoman pako Irlannin ja Portugalin lisäksi jatkua ja ulottua pian entistä voimakkaampana myös muihin velkaisiin euromaihin, enennen kaikkea Espanjaan, Italiaan ja Belgiaan.

Mutta tuen tarjoaminenkaan ei ole se helppo valinta, sillä jo kevään Kreikka-tuet nostivat hirmuisen vastarinnan joka ikisessä tukia maksavassa euromaassa.

Yhdenkään tukia maksavan maan äänestäjille on hyvin vaikea perustella verovarojen käyttämistä EU:n pankkijärjestelmän pelastamiseksi, kun tukieurot näyttävät hupenevan euroalueen "tuhlaajamaiden" velkoihin.