Tätäkö Fed haluaa – uutta ruokakriisiä?

"Älä vastusta keskuspankkia", neuvoo yksi rahoitusmarkkinoiden kuluneimmista hokemista. Hokema on peräisin Yhdysvalloista, joten alkukielellä se kuuluu "Don't fight the Fed".

Hokeman opetus on, että nykyaikaisessa rahataloudessa rahan tarjontaa ja korkotasoa lähes rajattomin valtuuksin hallinnoiva keskuspankki saa aina lopulta tahtonsa läpi.

Jos hokema yhä pitää kutinsa, inflaation kiihtyminen on ennen pitkää varma asia.

Sitä ainakin rikkaan maailman suurimpien talousmahtien, Yhdysvaltain, euroalueen ja Japanin, keskuspankit yrittävät kaikin keinoin. Keskuspankit yrittävät heikentää rahan ostovoimaa, koska ne uskovat näin saavansa rahan liikkeelle ja talouden rattaat pyörimään.

Maailman kenties vaikutusvaltaisin keskuspankki, Yhdysvaltain Federal Reserve (Fed), valmistelee täyttä päätä uusia kokeellisen rahapolitiikan toimia saadakseen inflaation kiihtymään vaikka väkisin.

Rahapolitiikan kokeiden onnistumisesta ei ole varmuutta – eikä siitä, syntyykö keskuspankkien pakkokeinojen avulla "hyvää inflaatiota" ja talouskasvua.

Sen sijaan "huonosta inflaatiosta" on jo merkkejä.

Hyvää inflaatiota ja
huonoa inflaatiota

Suopeasti tulkiten inflaatiota eli kuluttajahintojen kohoamista voi pitää merkkinä myönteisestä talouskehityksestä, kun kyse on talouden ja kysynnän kasvun aikaan saamasta niin sanotusta kysyntäinflaatiosta.

Kun kansalla niin sanotusti menee hyvin, kaikilla halukkailla on töitä ja tulot kasvavat, kulutukseen ja investointeihin liikenee yhä enemmän rahaa. Näin kysyntä kasvaa ja hinnat pyrkivät kohoamaan.

Tätä voinee pitää harmittomana tai jopa hyvänä inflaationa, kunhan hinnat eivät karkaa kansan palkkakehitystä kovempaan kasvuun ja näin leikkaa reaalituloja. Hyvälaatuinen ja hillitty inflaatio voi otollisissa oloissa jopa kannustaa talouskasvua.

Näin ainakin keskuspankit uskovat.

Mitä sitten on huonolaatuinen inflaatio?

Huonona inflaation lajina voi pitää välttämättömien elinkustannusten kohoamista vailla vastaavaa tulojen nousua. Esimerkiksi ruoan, energian ja muiden raaka-aineiden kallistuminen voivat aiheuttaa tällaista niin sanottua kustannusinflaatiota.

Huonolaatuisesta inflaatiosta koituu erityisesti harmia taantuman oloissa, ja eniten siitä on harmia kansan keski- ja pienituloiselle enemmistölle. Maailman köyhimmille kansoille huono inflaatio voi olla jopa hengenvaarallinen.

Toistaiseksi keskuspankkien ponnistelut eivät näytä saaneen aikaan kuin tätä huonoa inflaatiota. Ilmeisesti juuri Fedin aikeet ja veikkaukset niiden vaikutuksista ovat roimasti nostaneet elintarvike- ja energiaraaka-aineiden hintoja maailman raaka-ainepörsseissä.

Tuhat miljardia
uutta dollaria

Fed on ilmaissut valmistelevansa rahapolitiikkaan uutta niin sanottua kvantitatiivista kevennystä. Vielä se ei ole aiettaan varmistanut saati täsmentänyt mahdollisia toimiaan, mutta rahoitusmarkkinat pitävät jokseenkin varmana erittäin runsasta uuden rahan tarjontaa.

Markkinat odottavat Fedin ryhtyvän poikkeuksellisiin toimiin aikaisintaan marraskuun alussa ja viimeistään tämän vuoden loppuun mennessä. Tarkkojen tietojen puutteessa markkinat ovat tapansa mukaan rientäneet arvausten varassa asioiden edelle.

Enemmistö kansainvälisten suurpankkien ja suursijoittajien kaltaisista markkinatoimijoista pitää jokseenkin varmana, että Fed ryhtyy kasvattamaan rahan tarjontaa aloittamalla uudestaan Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjojen mittavat ostot.

Brittipankki Barclays Capital ja yhdysvaltalaispankki Goldman Sachs ovat arvioineet markkinoiden odottavan noin tuhannen miljardin dollarin raharuisketta. Toinen yhdysvaltalaispankki, JP Morgan Chase, on laskelmissaan päätynyt jopa 2 000 miljardin dollarin odotuksiin.

Vielä Fed ei ole pannut ainuttakaan uutta dollaria liikkeelle, eivätkä sen mahdolliset aikeet ole hitustakaan elvyttäneet taloutta. Sen sijaan pelkät veikkaukset huimista rahasummista ovat panneet maailman pörsseissä hippulat vinkumaan.

Suhteellisesti eniten uutta pääomaa on rynninyt maailman raaka-ainepörsseihin ja kaikkein eniten elintarvikeraaka-aineisiin. Tästä kertoo vehnäfutuurien ja muiden pörssinoteerattujen elintarvikkeiden äkkijyrkkä kallistuminen.

Näin saa alkunsa huono inflaatio.

Ruoka on kallistunut
pörsseissä jyrkästi

Neljän viime kuukauden aikana maailman keskeiset talousviranomaiset ja lukuisat talousennustajat ovat heikentäneet arvioitaan talousnäkymistä. Talouden toipuminen ei olekaan niin varmaa kuin vielä alkuvuonna näytti.

Juuri siksi Fed valmistelee uusia elvytystoimia, ja juuri siksi rahoitusmarkkinat näyttävät jopa riemastuneen kehnoista talousuutisista. Varmuus yhä uusista rahapolitiikan elvytysmiljardeista on nostanut hintoja maailman pörsseissä, ei suinkaan talousnäkymien koheneminen.

Maailman osakepörssien kurssitaso on neljässä kuukaudessa noussut  kymmenkunta prosenttia. Samaan aikaan korot ovat laskeneet, mikä esimerkiksi valtioiden velkakirjamarkkinoilla merkitsee kurssinousun tapaista vahvistumista.

Yhdysvalloissa maan suurimpia pörssiyhtiöitä seuraava S&P 500 -indeksi on neljässä kuukaudessa noussut kahdeksan prosenttia. Sattumoisin liittovaltion pitkäaikaisen, 30-vuotisen, velkakirjan markkinahinta on samaan aikaan kohonnut täsmälleen yhtä paljon.

Eniten ovat kuitenkin nousseet useiden pörssinoteerattujen raaka-aineiden hinnat.

Laajasti eri raaka-ainelajien hintakehitystä seuraava Reuters/Jefferies CRB -indeksi on neljässä kuukaudessa kohonnut 18 prosenttia. Tämä on kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä on tapahtunut elintarvikeraaka-aineiden hinnoille.

S&P GSCI Agriculture -indeksi on kesäkuun alun jälkeen noussut yli 50 prosenttia.

Painaako Fed sittenkin
talouden jarrua?

Euroopan arvostetuimpiin kuuluva analyysiyhtiö, brittiläinen Lombard Street Research LSR on raporteissaan varsin suorasanaisesti arvostellut Fedin kokeellista rahapolitiikkaa arvaamattomaksi uhkapeliksi.

Viimeksi tällä viikolla yhtiön ennakkoluulottomista ja tarkoista arvioistaan tunnettu toimitusjohtaja Charles Dumas väittää Fedin valmistelemien uusien toimien ajavan taloutta ennemmin ojasta allikkoon kuin ojasta takaisin kuivalle maalle.

Raaka-aineiden – ja erityisesti elintarvikkeiden ja energian – kallistuminen on Dumasin mielestä keskeinen syy sille, että rahan tarjontaa lisäämällä syntyy heikoissa talousoloissa helpommin huonoa kuin hyvää inflaatiota.

Hän korostaa, että elintarvikkeiden ja energian kallistuminen merkitsee kansalaisille samanlaista käytettävissä olevien tulojen leikkausta kuin veronkorotukset. Korkean työttömyyden ja muutoinkin huteran talouskehityksen oloissa tulot tuskin kasvavat yhtä paljon kuin kustannukset, joten kuluttajien ostovoima heikkenee eikä suinkaan kasva.

Dumas väittää, että aivan samaan tapaan Fedin ja muiden keskuspankkien voimakkaat rahapolitiikan kevennykset osaltaan aiheuttivat vuosien 2007–2008 raaka-ainekuplan.

Öljyn ja muiden raaka-aineiden voimakas kallistuminen oli hänen mukaansa suurelta osin peräisin yltiölöysästä rahapolitiikasta ja sen vauhdittamasta keinotteluaallosta.

Pari vuotta sitten raaka-aineiden kallistumien nirhaisi LSR:n mukaan maailman kansalaisten ostovoimasta – ja elintasosta – pari prosenttia. Pian tämän jälkeen alkoi finanssikriisi ja heti perään talouskriisi.

Nyt Dumas varoittaa, että Fed toistaa samoja virheitä. Fed saa aikaan inflaatiota, joka ennemmin jarruttaa kuin vauhdittaa taloutta.

Keinottelijat tietävät,
mikä hintoja nostaa

Samaan johtopäätökseen Charles Dumasin kanssa on päätynyt yhdysvaltalainen vipurahaston johtaja Michael Masters, joka vuosikausien keinottelukokemuksella tuntee raaka-ainepörssit perin juurin.

Masters sai niskaansa keinottelupiirien paheksuntaa vuonna 2008 todistamalla Yhdysvaltain edustajainhuoneelle, että tuon vuoden heinäkuussa huipentunut öljykupla oli suurimmaksi osaksi peräisin finanssikeinottelusta.

Nyt Masters väittää raaka-ainemarkkinoiden kulkevan aivan samaa rataa kuin pari vuotta sitten.

Hyödykepörsseihin tulvii uutta sijoituspääomaa, ei suinkaan aitoa loppukysyntää. Edes Kiina ei ole kasvattanut raaka-aineostojaan yhtä paljon kuin finanssisijoittajat.

Samoin tulkitsee toinen raaka-ainemarkkinoiden asiantuntija, Mastersin kaltaisia ammattikeinottelijoita neuvova Frank Veneroso.

Heidän mukaansa säiden vaikutukset ja muut satoyllätykset ovat olleet useimmissa elintarvikeraaka-aineissa suhteellisen pieniä. Venäjän kuivuus ja vehnän vientirajoitukset eivät heidän mielestään häirinneet maailman vehnämarkkinoita ratkaisevasti.

Eniten heidän mukaansa hintoihin on vaikuttanut finanssikysynnän voimakas kasvu. Tämä on voimistunut sitä mukaa kuin markkinoiden varmuus on kasvanut Fedin seuraavasta dollari-aallosta.

Vipurahaston varainhoitajana ja strategina itsekin raaka-ainemarkkinoilla toimiva yhdysvaltalainen Marshall Auerback täräyttää katsauksessaan vielä suoremmin: "Voitte kiittää Fediä ruoan kallistumisesta".

Tämä inflaatio aiheuttaa
nälkää ja hengenvaaraa

Japanilaispankki Nomura puolestaan puntaroi, missä maissa elintarvikkeiden voimakas kallistuminen aiheuttaa todennäköisimmin uuden ruokakriisin vaaraa.

Suurimmassa vaarassa ovat sellaiset maat, joissa kansa on köyhää ja joutuu käyttämään poikkeuksellisen suuren osan tuloistaan elintarvikkeisiin. Vaarassa ovat myös maat, jotka joutuvat tuomaan suuren osan elintarvikkeistaan muista maista. Pahimmassa jamassa ovat köyhät, tuontiruoasta riippuvaiset maat.

Nomuran katsauksen perusteella uusi ruokakriisi uhkaa ainakin 25 maan kansalaisia.

Pankin listalla on useita ennestään köyhyyden koettelemia maita, mutta yllättäen myös pari vauraana pidettyä maata. Uuden ruokakriisin uhkaamat maat ovat Nomuran mukaan riskipitoisimmasta alkaen:

Bangladesh, Marokko, Algeria, Nigeria, Libanon, Egypti, Sri Lanka, Sudan, Hongkong, Azerbaijan, Angola, Romania, Filippiinit, Kenia, Pakistan, Libya, Dominikaaninen tasavalta, Tunisia, Bulgaria, Ukraina, Intia, Kiina, Latvia, Vietnam ja Venezuela.

Yhdistyneiden kansakuntien mukaan näissä ja maailman ennestäänkin nälänhädän koettelemissa maissa yhteensä miljardi ihmistä kärsii aliravitsemuksesta.

Jos arviot Fedin rahapolitiikan vaikutuksista raaka-aineiden hintoihin pitävät paikkansa, uusi inflaatio voi tietää osalle maailman tuhannesta miljoonasta nälkäisestä ihmisestä pahimmillaan jopa hengenmenoa.

Ellei tämä ole huonoa inflaatiota, niin mikä?