Kirjaudu ▼
 

"Tämä on valuuttasotaa"

Nelson Ching/Bloomberg News
"Tämä on valuuttasotaa"
Brasilian talousministeri sanoo suoraan sen, mistä muut talouspäättäjät vielä vaikenevat: käynnissä on maailmanlaajuinen valuuttasota. Valuuttaansa heikentävät maat pyrkivät kasvamaan muiden kustannuksella, ja näin tekee jo iso osa maailman maista. Valuuttasota voi enteillä kauppasotaa.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Maailmantalous suistui finanssikriisin ja taantuman jäljiltä täysimittaiseen lamaan 1930-luvulla vasta sen jälkeen, kun kansainvälisen kaupan epätasapaino johti talouden suurvallat ensin valuuttasotaan ja myöhemmin varsinaiseen kauppasotaan.

Nyt vasta taantumasta toipuva maailmantalous on vaarassa suistua samalle tielle. Valuuttasota on jo tosiasia.

Näin väittää oman maansa valuutan realin alituiseen vahvistumiseen tuskastunut Brasilian talousministeri Guido Mantega.

Talouslehti Financial Timesin mukaan Mantega on lausunut ääneen huolen, josta muut talouspäättäjät puhuvat vasta yksityisesti: keskenään kilpailevien devalvaatioiden kisa on maiden välillä jo meneillään.

Mantega sanoo suoraan, että käynnissä on maailmanlaajuinen valuuttasota.

Valuutan vahvistuminen
heikentää vientinäkymiä

Brasilian realin arvo suhteessa maailmankaupan päävaluuttaan, Yhdysvaltain dollariin, on seitsemässä vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Yhden dollarin ostamiseen tarvittiin vuoden 2002 lopulla yli kolme realia, nyt riittää 1,7.

Onnekseen – ja epäonnekseen – Brasilia kuuluu kansainvälisten pääomamarkkinoiden lellikkimaihin, onhan se yksi neljästä niin sanotusta BRIC-maasta. Lyhenne viittaa maailman neljään suurimpaan kehittyvän talouden maahan, jotka ovat Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä.

Suosiolle on antanut perustetta Brasilian talouskasvu ja viimeksi maan säästyminen finanssikriisin iskuilta. Maa on suuri raaka-aineiden viejä – ja suuri pääoman tuoja. Viimeksi maan suurimman öljy-yhtiön, Petrobrasin, osakemyynti houkutteli maahan valtaisan purskeen ulkomaista pääomaa.

Brasilia on hankalassa tilanteessa, sillä se tarvitsee ulkomaista pääomaa mutta ei tippaakaan vahvempaa realia. Valuutan vahvistuminen on heikentänyt maan vientiyhtiöiden kilpailukykyä maailmalla. Siksi maan talousministerin huolenparkaisu on helppo ymmärtää.

Suurin osa maailman maista
peukaloi valuuttakursseja

Brasilia ei suinkaan ole maailman ainoa valuutan vahvistumisesta kärsivä maa. Samassa jamassa ovat miltei kaikki muutkin suuret raaka-aineiden tuottajamaat ja iso joukko muita kehittyvien talouksien maita kautta maailman.

Vielä suurempi joukko maita on jo ryhtynyt tuskailusta toimiin.

Brittilehti Telegraphin mukaan kaksi kolmasosaa maailman kansantuotteesta syntyy maissa, joiden talous-, raha- tai valuuttakurssipolitiikka jo täyttä päätä pyrkii oman valuutan heikentämiseen tai ainakin estämään valuuttaa vahvistumasta.

Juuri tähän keskenään kilpailevien devalvaatiopyrkimysten ketjureaktioon Brasilian Mantega viittaa puhuessaan valuuttasodasta.

Vielä Brasilia ei ole ryhtynyt mittaviin vastatoimiin jarruttaakseen realin vahvistumista. Ensiaskeleita sekin on ottanut esimerkiksi rajoitetuin real-myynnein ja säätämällä pääomanliikkeitä rasittavan veron.

Tiettävästi Brasiliakin valmistelee jo astetta järeämpiä toimia, ellei realin vahvistuminen muuten ota laantuakseen. Brasilian valtion perustama erillisrahasto on tiettävästi saanut valtuudet jopa rajoittamattomiin real-myynteihin.

Valuutat koettelevat
talousmahtien välejä

Maailman suurimmat talousmahdit Yhdysvallat ja Kiina ovat jo hyvän aikaa vääntäneet kättä valuuttakursseista. Kiina pitää sinnikkäästi kiinni valuuttansa juanin dollarikytköksestä, jota Yhdysvallat yhä pontevammin moittii epäreilun edulliseksi.

Lähteestä ja laskutavasta riippuen Kiinan juanin dollarikurssi on jopa kymmeniä prosentteja aliarvostettu. Koska euroalueen euro on useimpien ostovoimavertailujen perusteella yliarvostettu suhteessa dollariin, on juanin aliarvostus suhteessa euroon vielä räikeämpi kuin suhteessa dollariin.

Viime kuukausina Kiinan vienti on kasvanut paljon rivakampaa vauhtia kuin maailmankauppa tai -talous. Kiina on toisin sanoen kasvanut markkinaosuuksia muilta valloittamalla.

Euroalue on Kiinan suurin vientialue, Yhdysvallat suurin yksittäinen vientimaa.

Etenkin Yhdysvaltain talouspoliittinen johto on painostanut Kiinaa sallimaan juanin vahvistuminen. Kiinan johto on sinnikkäästi viitannut vaatimuksille kintaalla, ja päinvastoin kehottanut arvostelijoita keskittymään omien talousvaikeuksiensa korjaamiseen.

Kiina sijoittaa vientitulot
takaisin vientimaihinsa

Jos Kiinan juanin arvo määräytyisi vapaasti valuuttamarkkinoilla eikä Kiinan Kansanpankissa, olisivat maan talouskasvu ja ennen kaikkea ulkomaankaupan ylijäämä omiaan vahvistamaan valuuttakurssia.

Kiinaan virtaa pelkästään ulkomaankaupan ylijääminä joka kuukausi jopa kymmenien miljardien dollareiden arvosta ulkomaan valuuttaa. Kiinan Kansanpankilla on hoidossaan maailman suurin valuuttavaranto, lähes 2 500 miljardia dollaria.

Estääkseen juanin vahvistumisen ja pääoman tulvimisen kotimaisille markkinoille Kiinan Kansanpankki sijoittaa suurimman osa maan valuuttatuloista saman tien takaisin Yhdysvaltain, euroalueen ja viime aikoina myös Japanin pääomamarkkinoille.

Kiina on sallinut juanin hyvin maltillisen vahvistumisen, mutta valuutan nopea vahvistuminen ei sovi maan talousviranomaisten suunnitelmiin.

Kiinan yhteiskuntarauha
heikon juanin varassa

Kiinan pääministeri Wen Jiabao kuuntelee mieluummin ulkomaiden valuuttavalitusta kuin vaarantaa maan talouskasvulle ja työllisyydelle tuiki tärkeän vientiteollisuuden.

Wen on avoimesti myöntänyt, että heikko valuuttakurssi on välttämätön Kiinan herkän yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi.

Hänen arvionsa mukaansa juanin vahvistuminen vaikka vain 20 prosenttia johtaisi kestämättömiin seurauksiin, kuten arvaamattoman laajoihin vientiteollisuuden vararikkoihin ja arvaamattoman laajoihin työpaikkojen menetyksiin.

Wenin tilannearvio kiteyttää valuuttasodan syyt ja seuraukset:

Finanssikriisin ja taantuman jäljiltä vasta vaisuun kasvuun elpynyt maailmantalous tarjoaa nopean kasvun eväitä ainoastaan niille maille, jotka pystyvät valloittamaan markkinoita muilta. Nopeimmin voimasuhteet tässä hyökkäyssodassa vaihtuvat valuuttakurssien avulla.

Mitä Yhdysvallat tekee
"valuutanvääristelijälle"?

Kiinalla on vastassaan suurin osa maailman muista maista, mutta ennen kaikkea maan ylivoimaisesti tärkein yksittäinen kauppakumppani ja samalla maailman edelleen ylivoimaisesti suurin talousmahti, Yhdysvallat.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on linjannut talouspolitiikkansa tähtäimeksi nostaa maan talous uuteen kasvuun viennin avulla. Hänen tavoitteensa on kasvattaa maan vienti kaksinkertaiseksi viiden vuoden kuluessa.

Viime kuukausina vientitavoitteet ovat karanneet yhä kauemmas. Yhdysvaltain vienti on toki kasvanut mutta tuonti on kasvanut vielä voimakkaammin, eikä vienti ole kasvanut läheskään sitä vauhtia kuin Obaman tavoite edellyttäisi.

Obaman poliittiset vastustajat kysyvät, onko presidentti tuhlannut elvytysmiljardeja tukeakseen Kiinan työllisyyttä.

Poliittinen paine Kiinan vastaisiin kauppapoliittisiin toimiin on kuukausi kuukaudelta kasvanut Yhdysvaltain lakeja säätävässä edustajainhuoneessa. Kiinan vastaiset pakkokeinot ovat ehkä enää yhden askelen päässä: riittää, että kongressi määrittelee Kiinan virallisesti valuutanvääristelijäksi.

Seuraavaksi olisi tie auki tullimuureille.

Yhdysvallat tuskin
itsekään viaton

Yhdysvaltain omakaan valuuttakurssipolitiikka tuskin on täysin vilpitöntä. Maan hallitus ja keskuspankki Federal Reserve ovat jo kaksi vuotta toteuttaneet raha- ja talouspolitiikkaa, jotka ovat olleet omiaan heikentämään muun maailman luottamusta dollariin.

Liittovaltio velkaantuu vaarallista vauhtia ja keskuspankin rahapolitiikka on kevyen kevyttä.

Viimeksi viime viikolla Fed sysäsi dollarin ainakin hetkellisesti heikkenemään ilmoittamalla harkitsevansa uusia rahapolitiikan poikkeuksellisia kevennystoimia. Kyse olisi niin sanotusta kvantitatiivisesta kevennyksestä, joka käytännössä tarkoittaisi esimerkiksi liittovaltion velkakirjojen mittavia ostoja.

Pääomamarkkinoiden arvioiden mukaan mittavat velkakirjaostot etenkin varta vasten tarkoitukseen luodulla uudella rahalla olisivat omiaan heikentämään dollarin arvoa. Esimerkiksi suurpankki Citigroupin valuuttastrategit ovat kirjoittaneet dollarin loppupelistä.

Myös Japani lähti
suoraan toimintaan

Viimeksi valuuttahyökkäykseen lähti Japanin keskuspankki toteuttamalla ensimmäisiä varta vasten jenin heikentämiseksi tarkoittamiaan valuuttakauppoja yli kuuteen vuoteen.

Japanin talouspoliittinen johto perusteli suorasukaisia toimiaan vetoamalla maan tukalaan taloustilanteeseen, jota on muiden keinojen puutteessa kohennettava maan taloudelle tuiki tärkeää vientiteollisuutta avittamalla – jeniä heikentämällä.

Jenin dollarikurssi on viime ajat ollut korkeimmillaan noin 15 vuoteen, joskaan ei ainakaan ostovoimavertailujen perusteella räikeästi yliarvostettu.

Kiinan ja Japanin valuuttatoimet ovat olleet eniten otsikoissa, mutta tavalla tai toisella omia valuuttojaan heikentää tai estää vahvistumasta valtaosa Kaukoidän kasvutalouksista. Näin tekevät esimerkiksi Etelä-Korea ja Singapore.

Suurista vain Saksa
vailla omaa valuuttaa

Maailman suurimmista talousmaista ainoastaan Saksa ei euromaana pysty omin toimin heikentämään valuuttaansa. Sattumoisin kaikista euromaista juuri Saksa ei kuitenkaan ole valuuttasodan armoilla täysin aseettomana.

Saksa nauttii euroalueen sisäisessä kaupassa samanlaisesta "aliarvostetun valuutan" tuomasta ylivoimaisesta kilpailukyvystä kuin Kiina maailmankaupassa.

Saksan ulkomaankaupan ylijäämä on maailman kolmanneksi suurin, ja suurelta osin se kertyy kaupasta muiden euromaiden kanssa. Saksan ylijäämä on yhdessä Hollannin ja Suomen ylijäämien kanssa karkeasti saman kokoinen kuin euroalueen ylivelkaisten alijäämämaiden ulkomaankaupan yhteenlasketut vajeet.

Niin kauan kuin euromaat jakavat yhteisen valuutan ja maiden keskinäiset "valuuttakurssit" ovat kuin kiveen hakatut, ei muun maailman valuuttasota liippaa euroalueen sisäisiä kauppasuhteita kuin välillisesti alueen ulkopuolelta tunkevan kilpailun muodossa.

Toki euron arvo suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttaa täydellä teholla euroalueen kaupankäyntiin muun maailman kanssa.

Jääkö euroalue
viimeiseksi?

Toistaiseksi euroalueen talouspäättäjät näyttävät seuranneen valuuttasotaa sivusta.

Toki eurojohtajat ovat paheksuneet Kiinan ja viimeksi myös Japanin valuuttapolitikoinnista, mutta muuta ei kukaan näytä tehneen puolustaakseen euron asemia – eli varmistaakseen, ettei euro ainakaan vahvistu liiaksi.

Toimettomuus tuskin kuitenkaan merkitse, että valuuttasodan tappiot jäävät pelkästään euroalueen kärsittäviksi. Niin kuin 1930-luvun lamavuosina, saavat todennäköisesti tälläkin kerralla useimmat maailman maat jakaa valuuttasodan seuraukset.

Vaikka euroalue ensin jäisi häviölle – ja euro vahvistuisi muiden devalvoinneista – heikentyisivät euroalueen talousnäkymät niin voimakkaasti, että kansainvälinen pääoma alkaisi ennen pitkää karttaa euroaluetta ja euroa. Näin myös euro voisi vuorollaan heikentyä.

Jos valuuttakamppailu lopulta kärjistyy suoranaiseksi kauppasodaksi, jää siitä sodasta jäljelle vain häviäjiä – niin kuin 1930-luvulla. Keskenään kilpailevat kaupan esteet tekevät juuri sitä mutta vain sitä, mihin ne on tarkoitettu: estävät kauppaa.

Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)
Lisää Aiheesta
UutinenJapani aloitti valuuttanokituksen (19.09. 07:05)

Kommentit (79)


Anonyymi
Brasiliasta tulee fiksua porukkaa
Anonyymi: mot 29.9.2010 13:08

Anonyymi
Kauppasodan potentian on tullut huomattua jo puolisen vuotta sitten, nyt se vain näyttää entistä todennäköisemmältä. Aktualisoituuko kauppasota? Sitähän en tiedä, hautooko Euroopan taloudellinen ja poliittinen johto salaisia strategioitaan bunkkereissaan. Yhteisymmärrykseen voi olla vaikea päästä: toistakymmentä keskuspankkia ja vielä useampi valtionjohtaja pitäisi saada sama tempo ja sävel nuottivihkoihinsa. Ilman selkeää yhteistä käsitystä Eurooppa voi jopa tehdä hallaa omalle ympäristölleen. Jollei muuta niin hajoittaa kuuloelimensä kakofonisessa metelissä.

Mainiota Jan, mainiota. Kirjoitat siitä mistä muu valtamedia vaikenee.

Jatka samaan malliin.


Parahin Reiska,

lisätään sen verran tuohon, että Hurri kirjoittaa suomeksi. Onhan tämä Brasilian julkilausuma tullut esille talouteen perehtyvissä medioissa. Jos haluaa tutkia skeptikkoleirillä uutisia, ja englannin kielen taito riittää suosittelen ehdottomasti lueskelemaan 2-3 kertaa viikossa creditwritedowns.com -portaalia.

Mutta hyväähän toki on, että asioista kirjoitetaan myös suomeksi. Toivottavasti nämä artikkelit tulisivat vain hieman nopeammin. Taitaa J. Hurri vaan hukkua työkenttäänsä.
Anonyymi: Sähköasentaja 29.9.2010 13:33

Anonyymi
Viimeinen johtopäätös hakoteillä. Euroalueella surkea sotovoima verrattune Brasiliaan tai kiinaan ja ero tasaantuu jolloin noihin aluieissin luvassa inflaatiota kun euroopassa deflaatiota. Eurooppa hyötyy vahvasta eurosta tuontihintojen laskusta.Dollarin kurssi putoaa suhteessa euroon niin että eurolla saa 6 dollaria ja jenejä 120. Vahva euro tuleekin olemaan seuraava reservivaluutta ja se vahvistaakin euroaluetta, kuten volyymine kasvu niin vähittäiskaupassa,lamassa olevilaa asuntomarkkinoilla kuin osakemarkkinoilla. Tämä euroalueella deflaation kautta.
Anonyymi: Kansalainen 29.9.2010 14:03

Anonyymi
Niin se on. Ennen suomalainen teollisuus pelastettiin aina markan devalvaation avulla. /quote]

niinpä, ja kansa maksoi viulut kohonneina hintoina. Olipa hieno juttu.
Anonyymi: Nimetön 29.9.2010 14:44

Anonyymi
valtioiden välinen sota 1937 77=2012


Häh? Ihan vaan, että mikäs sota 1937 oli? No espanjan sisällissota oli tietysti käynnissä ...ja Japanin expansio, mutta ehkä tarkoitettu toinen maailmansota alkoi vasta syyskuussa 1939.

Ja 1937 + 77 on muuten 2014. Ja 1848 + 77 = 1925. Ja Venäjän vallankumouskin alkoi 1917.

Oikeastaan tuossa on niin paljon väärin, että taidan mieluummin epäillä ymmärtäneeni koko jutun väärin.
Anonyymi: B 29.9.2010 14:54

Anonyymi
Tavoitteet tasaiseen ja jatkuvaan esim. 2% inflaatioon tuskin on vastaus. Se ei vain ilmeisesti tunnu toimivan loputtomiin. Se voi toimia vuosikymmeniä, mutta ei koskaan loputtomiin. Sikäli kuin tuohon tasaiseen 2% inflaatioon halutaan taas mennä, välissä pitää tapahtua jälleen jonkinlainen romahdus, arvonalennuksia yms. Näin siis siinä tapauksessa, mikäli maailmassa on yhtään valtiota, jotka ajattelevat velkaantumisesta toisin kuin nyt kriisissä olevat länsimaat.


Parahin Köyhäläinen,

tuo "maltillinen 2% inflaatio" on eräänlainen kompromissi keskuspankkien taholta. Eihän meistä kukaan oikeastaan pidä jatkuvasta hintarallista. Sitä pitää sitten vuorostaan korjata omaa ostovoimaansa liittokierroksilla, syntyy lakkoja ja työseisauksia. Siksi siis keskuspankki ei voi vedellä surutta 10% inflaatiolla, vaikka se ehkä haluaisikin.

Toinen ääripää, deflaatio, on taas myrkkyä luotottajille: pankinjohtajat eivät tykkää. Velaksi elävä yhteiskunta pyrkii aina inflaatioon. Tietysti velkoihinsa hukkuva luonnollinen henkilökin toivoo inflaatiota.

Säästämisestä on puhuttu jarruna taloudelle. Mutta esim. kattamattomien vastuiden suurin järkäle, eläkkeet ovat eräänlainen työväen pakkosäästämismuoto. Se, mitä inflaatio tekee noille vastuille on alkuunsa väärin. Inflaation tulisi siis asettua tasan nollaan prosenttiin. Tämä +2% (mihin esim. EKP halajaa) ei ole kompromissi, vaan pankkien nuoleskelua.

Markan devalvaatioon mentiin täysin muiden tahojen kuin valtiovarainministerin päätöksellä./quote]

Suomen valtio oli tuona hetkenä todella lähellä konkurssia, ja mitä Viinanen teki silloin olisi ollut pakkotoimi ihan kenelle tahansa, joka olisi halunut säästää valtion. Tämän uuden kriisin ratkomisessa on paljon haettu malleja aiemmista kriiseistä. Meidän 90-luvun kupru on päässyt esimerkkilistoille. Onhan siellä toki myös Argentiinan valitsema tie. Jokainen voi itse pähkäillä, kumpaan leiriin itse haluaa kuulua. Järjetön valuuttapako saatiin estettyä, joskin se tietysti tulehdutti hieman kauppakumppanien välejä.

Se mitä tässä tullaan todennäköisimmin näkemään ei ole mikään pieni infektio. Lavastuksesta päätellen tässä puuhataan täyttä epidemiaa. Skenaario, jonka minä tässä näen on Japanin malliin massiiviset valuuttamyynnit -> lisää rahan luontia velkojille -> poskettomat inflaatioluvut. Pysähtyykö juna kiskoilleen siinä kohtaa vai mennäänkö päätepysäkille asti, kuten 1930-luvulla?
Anonyymi: Sähköasentaja 29.9.2010 14:54

Anonyymi
Inflaation pitää olla nollan yläpuolella.

Jos inflaatio on aina nolla, se ei kannusta rahan käyttämiseen, säästämisaste nousee liikaa.

Jos inflaatiosta käännytään deflaatioon rahasta itsessään tulee sijoituskohde kuten osakkeista.
Se kannustaa rahan hamstraamiseen ja alenevien hintojen odottamiseen.

Yleinen hintataso laskee, yritysten katteet lähtevät alenemaan, työttömyys kasvaa (esim. paperitehtaat tunnetusti alkavat karsiman ylikapasiteettia jos paperin maailmanmarkkina hinta laskee). Yksityissektorin velkataakka tulee entistäkin raskaammaksi. Yritykset eivät innostu lainarahalla investoimaan (deflaatiossa velkataakka kasvaa ajanmyötä).

Eläkeyhtiöt eivät säilytä kerättäviä eläkevaroja "käteisenä" vaan sijoittavat niitä kiinteistöihin, osakkeisiin, valtionlainoihin jne.
Anonyymi: Topi 29.9.2010 15:11

Anonyymi
Eläkeyhtiöt eivät säilytä kerättäviä eläkevaroja "käteisenä" vaan sijoittavat niitä kiinteistöihin, osakkeisiin, valtionlainoihin jne.


Parahin Topi,

mikäli olet tutkinut Avivan raportin Euroopan jättieläkevajeista niin siellä käytettiin referenssinä 5% tuottoa eläkerahastoissa. Mikäli tuotto nousisi kahdeksaan prosenttiin leikkautuisi vajeesta ohut siivu - lähes mitätön palanen ongelmaan verrattuna. Tietenkin pitää muistaa, että hakemalla riskimpää kohdetta myös roskapaperien vaara salkussa kasvaa.

Tässä olen lähikaupassani seurannut muutaman artikkelin inflaatiota. Näyttäisivät olevan siinä 8-12% tämän vuoden alusta. Tämä siis reaalinen hintojen nousu, jossa on mukana siten maailmanmarkkinahinnat, veropeukalointi - siis yhdistettynä ihan kaikki.

Kuten itsekin ilmaisit, deflaatio tekee valuutasta itsestään sijoituskohteen. Se ohjaa säästäväiseen kulttuuriin. Onhan sillä tietenkin omat haittavaikutuksensa, mutta jos tavoitteeksi asetetaan inflaatio ja lukemaksi 2% niin se taas puolestaan kehoittaa velkaantumaan. Ja vaikka mitä diipadaapalukemia inflaatiosta saadaankaan virallisesti niin itse havainnoimalla sen oikeasti näkee. Voiko reaalinen inflaatio olla 10%, vaikka virallinen äänitorvi sanoo toisin?

Syy siihen, miksi eläkepommi kajahtaa naamaan ei ole yksistään inflaation vika tietenkään. Siihen liittyy väestö- ja sosiaalirakenteen muuttuminen (joskus aikoinaan suurperheet asuivat yhdessä kartanossa, eikä tusinapäinen perhe asunut 12 eri asunnossa) globalisaatio (työn ulkoistuminen ja siten eläkemaksujen tyrehtyminen) sekä tietysti taloudelliset tekijät, kuten alaskirjaukset ja sen sellaiset (tai alaskirjauksien estämiseen käytetty julkinen raha -> julkinen velka -> vähemmän likvidiä toteuttaa eläkkeitä. Erona tosin on vain se, että estämiseen käytetty lisävelkaraha vain tarvitsee maksaa takaisin korkoineen -> vielä vähemmän mahdollisuuksia maksaa eläkkeitä.)

Tätä menoa olemme pian taas 150 vuotta ajassa taaksepäin: elelemme suurperheinä maatilakartanoissa tehden itse oman elantomme. Nimittäin on jo ilmeinen vaara, että se inflaatio räjäytetään käsiimme. Ainoa keino luonnollisilla henkilöillä estyä ifnlaation negatiivisilta vaikutuksilta on toimia itse itsensä keskuspankkina; elimenä, joka voi tehdä itsellensä rahaa. Onko tuo "raha" sitten viljasäkki omalta pellolta tai maitotonkka omasta navetasta?
Anonyymi: Sähköasentaja 29.9.2010 15:45

Anonyymi
Kriisi - Valuutta sota - kauppasota - Sota

Ei lienne sattumaa, että jotkut pitkiä syklejä tutkivat ennustavat kolmatta maailmansotaa 2020- luvulle.


Ei liene sattumaa että jotkut kirjallisuutta tutkivat ennustavat maailmanloppua vuoteen 2012.
Anonyymi: Nostradamus 29.9.2010 15:48

Anonyymi
Ei liene sattumaa että jotkut kirjallisuutta tutkivat ennustavat maailmanloppua vuoteen 2012.


Joo, kirjallisuutta tutkiessaan he tutkivat almanakkaa, jossa kaleteripäivät on vuoden 2012 loppuun. Siitä tutkijat päättelivät että maailman odotetaan loppuvan vuonna 2012 ...:)
Anonyymi: Topi 29.9.2010 15:57
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä