Kuinka paljon velkaa on liikaa?

Liika on liikaa, myös valtioiden velkaantumisessa.

EKP:n tuore tutkimus sovittaa väittämää julkisen talouden arkitodellisuuteen kertomalla, miten valtioiden velkamäärät ja niiden muutokset ovat viime vuosikymmeninä vaikuttaneet talouskasvuun.

Jos julkisen ja yksityisen talouden keskinäiset vaikutussuhteet ovat edes joten kuten ennallaan, on moni länsivaltio tutkimuksen perusteella jo nyt ylivelkainen ja vielä useampi on viimeaikaisella velkaantumisvauhdilla hyvin pian samassa jamassa.

Tutkimus ei ota kantaa yksittäisten maiden tai valtioiden velkamääriin saati talousnäkymiin. Mutta tutkimustulosten tarkastelu rinnakkain vaikka Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tai EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin velkatilastojen kanssa kertoo valtioiden karusta velkataakasta.

EKP:n tutkimustulosten sovittaminen valtioiden tämänvuotisiin velkaennusteisiin paljastaa, että kolmasosa maailman 50 suurimmasta kansantaloudesta kärsii ylivelkaisen valtion taakasta.

Tutkimuksen ovat laatineet EKP:n ekonomistit Cristina Checherita ja Philipp Rother. Tutkimuksen johtopäätökset ovat heidän omiaan eivätkä ne välttämättä kuvasta EKP:n virallista kantaa.

Euroopassa eniten
ylivelkaisia valtioita

Selvästi ylivelkaisia edes joten kuten kehittyneitä valtioita on viisi: euroalueen velkaisimmat Kreikka, Italia ja Belgia sekä kaksi maailmanluokan jättiä, Yhdysvallat ja Japani. Näistä ylivoimaisesti velkaisin on Japani.

Ylivelkaisia tai mahdollisesti ylivelkaisia maita on kymmenkunta: Portugali, Ranska, Britannia, Unkari, Saksa, Irlanti, Sri Lanka, Intia, Egypti, Malta ja Itävalta. Suurin osa ylivelkaisista valtioista on Euroopassa, kun varsinaiset kehitysmaat jätetään huomiotta.

Näillä mailla on EKP:n tutkimuksen perusteella jo nyt niin raskas valtion velkataakka, että velan kasvattaminen todennäköisemmin jarruttaa kuin elvyttää kansantaloutta.

Maiden jako selvästi ylivelkaisiin tai "vain" ylivelkaisiin ja mahdollisesti ylivelkaisiin perustuu IMF:n ja Eurostatin täksi vuodeksi ennustamiin valtioiden velkaantumisasteisiin sekä EKP:n tutkimuksen havaintoihin velkamäärien talousvaikutuksista.

Tutkimuksen mukaan valtion lisävelkaantuminen lakkaa elvyttämästä ja alkaa ennemmin jarruttaa talouskasvua viimeistään siinä vaiheessa, kun valtiolla on velkaa maan vuotuista bruttokansantuotetta vastaava määrä.

Velan talouteen tuoma lisäpotku eli elvyttävä vaikutus alkaa tutkimuksen mukaan menettää tehoaan selvästi yhden vuoden bkt:tä pienemmälläkin velkamäärällä.

Jo 70 prosenttia
bkt:stä voi olla liikaa

Selvästi ylivelkaisia maita ovat tutkimuksen perusteella ne, joilla on valtion velkaa 90–100 prosenttia maan vuotuisesta bkt:stä tai enemmän. Ylivelkaisuuden rajamailla tai lievästi ylivelkaisia ovat maat, joiden valtionvelka on 70–90 prosenttia maan vuotuisesta bkt:stä.

Tuota suuremmilla velkamäärillä "ostettu" kansantuote on tutkimuksen perusteella vaarassa huveta itse valtion velkaantumisesta koituviin suoriin ja epäsuoriin haittavaikutuksiin, kuten kasvaviin rahoituskuluihin, kansantalouden tuottavuuden laskuun ja yksityisen kulutuksen heikkenemiseen.

Julkisen talouden alijäämät kasvavat automaattisesti taantuman aikana, kun verotulot supistuvat ja esimerkiksi työttömyysmenot kasvavat. Tästä automaattisesta suhdannevaikutuksesta seuraa herkästi, että valtioiden lisävelka hupenee herkästi kulutusmenoihin eikä investointeihin.

Tällainen kulutusmenojen aiheuttama velkaantuminen alkaa tutkijoiden mukaan vielä herkemmin rasittaa talouden kasvumahdollisuuksia kuin vaikkapa julkisten investointien rahoittaminen velkapääomalla.

Suomen velka ei
vielä liian suuri

EKP:n tutkijoiden havainnot valtioiden velkaantumisen talousvaikutuksista vihjaavat, että EU-maiden keskenään sopimat velkarajat voivat olla lievästi liian tiukat.

EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen mukaan jäsenvaltioilla saa olla velkaa korkeintaan 60 prosenttia maan vuotuisesta kansantuotteesta. Lisäksi julkisen talouden vuotuinen alijäämä saa olla korkeintaan kolme prosenttia vuoden bkt:stä.

Tämä niin sanottu Maastrichtin sopimus on tosin menettänyt merkityksensä jo hyvissä ajoin ennen taantuman alkamista, sillä suuri osa EU-maista oli päästänyt julkisen taloutensa sopimuksen sallimaa raskaampiin velkoihin ja alijäämiin.

Suomi on harvoja EU-maita, jotka eivät vielä ole rikkoneet Maastrichtin sopimuksen määräyksiä valtion velan ja alijäämän määrästä. Tänä vuonna Suomenkin julkisen talouden alijäämä venyy liian suureksi, mutta valtion velka kasvaa vasta vähän yli 50 prosenttiin bkt:sta.

EKP:n tutkimus keskittyy pelkästään valtioiden velkaan. Sen sijaan tutkimus ei koske julkisen talouden kattamattomista vastuista aikanaan koituvia haasteita. Tutkimus sivuuttaa myös yksityisen talouden velkamäärien talousvaikutukset.