Näin paljon EU kaunisteli pankkien kuntoa

Euroopan pankeilla on velkaisimpiin euromaihin liittyviä riskejä rutkasti enemmän kuin EU:n stressitestit antoivat ymmärtää. Niinpä pankit ovat myös rutkasti huterammassa kunnossa kuin EU:n viime kuussa julkistetut testitulokset antoivat ymmärtää.

Huikea ero EU:n stressitestien tulosten ja pankkien todellisten riskien välillä ilmenee rikkaiden teollisuusmaiden järjestön OECD:n kriittisestä tutkimuksesta.

Tutkimuksen perusteella EU:n stressitestit olivat juuri sellaista kaunistelua, jollaiseksi rahoitusmarkkinoiden epäluuloiset kriitikot niitä epäilivät.

OECD:n talous- ja rahoitusasiantuntijat Adrian Blundell-Wignall ja Patrick Slovik ovat laskeneet, että EU-maiden suurilla pankeilla on velkaisimmissa euromaissa yli kuusi kertaa mittavammat riskit kuin EU:n stressitestit väittävät.

Jos EU:n rasitustestien olettamat riskit toteutuisivat, kasvaisivat pankkien tappiot OECD:n tutkimuksen mukaan 165 miljardiin euroon. EU:n mukaan tappioita ei koituisi kuin 26 miljardia euroa.

OECD:n tutkimus koskee EU:n suurimpien pankkien luottoriskejä viideltä velkaisimmalta eurovaltiolta. Nämä niin sanotut PIIGS-valtiot ovat Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja. EU:n stressitestissä oli pohjimmiltaan kyse samoista luottoriskeistä.

Kirjanpito ei poista
todellisia luottoriskejä

Ratkaiseva ero EU:n ja OECD:n tutkijoiden riskilaskelmien välillä on pankkien saatavien jako lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin – ja se, arvioidaanko pankkien riskejä kaikkien ongelmasaatavien perusteella vai otetaanko huomioon vain murto-osa riskisaatavista.

EU:n stressitesti koski ainoastaan pankkien lyhytaikaiseen rahoitusomaisuuteen kirjaamia saatavia, kun taas OECD:n tutkijat katsovat riskien koskevan pankkien kaikkia saatavia kirjaamistapaan katsomatta.

OECD:n tutkimus vahvistaa, että pelkästään lyhytaikaiseen rahoitusomaisuuteen keskittymällä EU painoi villaisella suurimman osan pankkien todellisista riskeistä. Tutkijoiden mukaan sijoittajat ja rahoittajat eivät voi EU:n tavoin sulkea silmiään todellisilta riskeiltä.

Eurooppalaiset suurpankit ovat kirjanneet valtaosan eurovaltioille myöntämistään luotoista pitkäaikaiseen rahoitusomaisuuteen. Näin toimien pankkien ei tarvitse välittää velkakirjojen arvonvaihtelusta laina-ajan kuluessa, vaan ne voivat pitää saataviensa kirjanpitoarvot ennallaan vaikka niiden käypä arvo vaihtelisi kuinka villisti.

OECD:n tutkimus kuitenkin muistuttaa, että kirjanpidollinen jako lyhyt- ja pitkäaikaisiin saataviin menettää tyystin merkityksensä, jos riskit todella toteutuvat. Jos saatavat muuttuvat tappioiksi, saa pankki takkiinsa kirjaustavasta riippumatta.

EU-testien riskit
kerrottava kuudella

EU:n tulkinnan mukaan pankkien riskipitoiset saatavat velkaisimmilta eurovaltioilta ovat 335 miljardia euroa. OECD:n tutkimuksen mukaan näitä riskisaatavia on todellisuudessa 1 941 miljardia euroa.

Kun näistä saatavista vähennetään EU:n stressitestin olettamat luottotappiot tai velkakirjojen arvonalennukset, sulaa tappioihin keskimäärin vajaat kahdeksan prosenttia saatavista.

EU:n stressitestin olettamista luottotappioista ja arvonalennuksista koituisi pankeille EU:n tulkinnan mukaan 26 miljardin euron tappiot. OECD:n tutkimus päätyy yhtä suurilla arvonalennuksilla 165 miljardin euron tappioihin.

Ero oletettujen tappioiden välillä syntyy kokonaan siitä, että EU:n mielestä pankeille kertyy tappioita vain lyhytaikaisesta rahoitusomaisuudesta, kun taas OECD:n tutkijoiden mukaan pankit kärsivät menetyksiä saatavien kirjaustavasta riippumatta.

OECD:n tutkijoiden laskutavalla EU-maiden suurilla pankeilla on velkaisimpiin eurovaltioihin liittyviä luotto- ja sijoitusriskejä yli kuusinkertaisesti se määrä, johon EU:n stressitestit perustuivat.

Samoin testioletuksilla koituviin tappioihin hupenisi OECD:n tutkijoiden mukaan todellisuudessa yli kuusi kertaa EU:n testitappioiden verran rahaa.

EU:n stressitesti säästi
pankkeja pääomitukselta

Rasituskokeisiin joutuneilla 91 pankilla on niin sanottua ensisijaista omaa pääomaa yhteensä noin 1 180 miljardia euroa. Karkeasti pelkistäen tämä on se pääomapuskuri, jonka avulla pankit ensisijaisesti sulattavat – tai yrittävät sulattaa – kärsimiään tappioita.

Ensisijaisen oman pääoman muodostama pääomapuskuri on pankeille pakollinen ja sen lisäksi elintärkeä. Ellei oma pääoma riitä tappioiden kattamiseen, ajautuu pankki omistajiensa tai kotivaltionsa pääomituksen armoille – tai vararikkoon.

EU:n stressitestien olettamat tappiot söisivät pankkien omista pääomista vain pari prosenttia. Moisilla menetyksillä pankkien keskimääräinen omavaraisuusaste laskisi 10,3 prosentista vain 9,2 prosenttiin, ja alle kriittisen kuuden prosentin laskisi EU:n mukaan vain seitsemän pankin omavaraisuus.

OECD:n laskutavalla tappiot söisivät peräti 14 prosenttia testattujen pankkien omista pääomista. Kaavamaisesti laskien näin suuret tappiot painaisivat kaikkien testattujen pankkien keskimääräisen omavaraisuusasteen alle kuuteen prosenttiin.

Velkaisimpien valtioiden
luottoriskit taas kasvussa

Yksi EU:n stressitestien keskeisistä taustaoletuksista oli, ettei yksikään eurovaltio laiminlyö velkojensa hoitamista. Eli sen lisäksi, että testit koskivat vain pientä murto-osaa pankkien valtioriskeistä, testit myös määrittelivät riskeistä suurimman käytännössä mahdottomaksi.

OECD:n tutkijat ovat velkaisimpien eurovaltioiden luottoriskeistä eri mieltä kuin EU mutta täsmälleen samaa mieltä kuin rahoitusmarkkinat: heidän mukaansa riskit ovat todellisia ja niihin pitäisi suhtautua vakavasti.

Viime viikkoina etenkin Kreikan, mutta myös muiden varsinaisten euroalueen kriisivaltioiden Irlannin, Portugalin ja jopa Espanjan markkinakorot ovat olleet selvässä nousussa.

Suuri osa rahoitusmarkkinoiden toimijoista, kuten pankeista ja korkosijoittajista, pitää mahdollisena, että etenkin Kreikan valtio päätyy jonkinlaiseen velkasaneeraukseen jo kolmen lähivuoden kuluessa.

Samaan aikaan euroalueen turvasataman, Saksan, valtionlainojen korot ovat laskeneet.

Korkoeron kasvaminen kriisivaltioiden ja Saksan välillä kertoo, että korkosijoittajien mielestä velkaisimpiin eurovaltioihin liittyvät riskit ovat kasvaneet, eivät suinkaan supistuneet.

Suurin osa noista riskeistä on EU-maiden pankkien taseissa.