Paniikkipolitiikka pahentaa eurokriisiä

Euroalueen ja Euroopan unionin talousviranomaiset rikkoivat viime viikonloppuna kaikki aikaisemmat tukiaisennätykset. Nyt euroalueen talouskriisin taltuttamiseen on varattu yhteensä 860 miljardia euroa.

Summasta 110 miljardia euroa on luvattu velkaisimman euromaan Kreikan rahoittamiseen. Viime viikonlopun päätöksillä varattiin yhteensä jopa 750 miljardia euroa muiden ylivoimaisiin rahoitusongelmiin mahdollisesti ajautuvien euromaiden tukemiseen.

Euroakaan noista mammuttitukiaisiin luvatuista summista ei ole kuitenkaan olemassa, joten joka ikinen tukieuro on pakko lainata rahoitusmarkkinoilta. Aivan niin kuin Suomen on pakko lainata Kreikalle lupaamansa 1,5 miljardia euroa.

Käynnissä on historiallisen mittakaavan talous- ja rahapoliittinen kokeilu, jolla voi olla arvaamattomia seurauksia. Kokeilua ohjaava paniikkipolitiikka voi jopa aiheuttaa enemmän ja suurempia ongelmia kuin se ratkaisee.

Näin pelkää moni taloutta ja pääomamarkkinoita päätoimisesti arvioiva talousammattilainen.

Tukilupaukset
liki tuhat miljardia

Karkeasti pelkistäen varakkaimmat euromaat ovat luvanneet vähävaraisimmille euromaille yhteensä lähemmäs tuhannen miljardin euron tukiaiset neljästä hyvästä syystä:

1) jotta Kreikka ja joukko muita Etelä-Euroopan velkaisimpia euromaita eivät ajautuisi vararikkoon,

2) jotta velkaisimpien euromaiden vararikot – tai niiden pelko – eivät käynnistäisi uutta Euroopan laajuista pankkikriisiä,

3) jotta pelko velkaisimpien euromaiden vararikoista ja niiden aiheuttamasta pankkikriisistä eivät aiheuttaisi pääomapakoa euroalueelta ja romahduttaisi euroa,

4) jotta pääomapako ja rahamarkkinoiden romahtaminen eivät suistaisi euroalueen taloutta lamaa.

Mammuttitukiaiset aiheuttivat maailman pääomamarkkinoilla välittömän riemurallin, joka kuitenkin muuttui hyvin nopeasti takapakiksi ja epäluuloiseksi kyräilyksi.

Viikon markkinareaktiot ovat kuin pienoismalli tukipäätösten pitkäaikaisista vaikutuksista: ensin mammuttituet ovat ratkaisu välittömiin talousongelmiin, myöhemmin niistä tulee itsestään ehkä entistäkin suurempi talousongelma.

Tuki riittää parin
vuoden rahoitukseen

Muutaman viime viikon yhteensä 860 miljardin euron tukisummat riittävät kattamaan neljän velkaisimman euromaan rahoitustarpeet kokonaisuudessaan vuoden 2013 loppuun asti. Nuo maat ovat Kreikka, Portugali, Irlanti ja Espanja.

Jos tukirahoilla pitäisi kattaa myös Espanjaakin suuremman ja velkaisemman Italian rahoitustarpeet, kantavat tähänastiset tukilupaukset vain ensi vuoden loppuun asti.

Kaikkien euromaiden yhteenlasketusta valtionvelasta tukilupaukset ovat noin kymmenesosa. Tämä rinnastus ei yritä ennustaa tuen tarvetta, vaan ainoastaan hahmottaa eurovaltioiden velkamäärien ja tukilupausten mittoja.

Euromaat ovat muutamaa harvaa ja pientä jäsenmaata lukuun ottamatta suoraan sanottuna ylivelkaisia. Valtioiden velkakriisi on kärjistynyt käyntiin niissä kaikkein velkaisimmista maista, mutta nyt kytee jo koko euroalueen velkakriisi.

Muutaman viime viikon paniikkipolitiikan kenties hankalin sivuvaikutus on se, että tähänastiset tukipäätökset kasvattavat ylivelkaisten eurovaltioiden velkaisuutta entisestään.

Tukilupauksista
lisää velkaa

Suomen kaltaisille vähiten ylivelkaisille euromaille viime viikkojen mittavat tukipäätökset tietävät varmuudella lisävelkaantumista.

Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että tukiaisiin luvattuja rahoja ei ole sen enempää Suomen kuin yhdenkään muunkaan tukia luvanneen maan kassassa. Rahat on lainattava.

Mikä pahinta, velkakriisin sammuttamiseen tarkoitetut tukiaiset ajavat myös tuettavat euromaat yhä raskaampiin velkoihin. Tämä ei ole aivan yhtä varmaa kuin tukea antavien maiden lisävelkaantuminen, mutta näin käynee varsin suurella todennäköisyydellä.

Velka-avustuksia saavien maiden lisävelkaantumista ennustavat niin EU, IMF kuin varsinkin yksityiset analyysiyhtiöt ja talousennusteita päivittäin laativat suurpankit.

Tukiehdot edellyttävät tuettavilta mailta niin tiukkoja talouden säästötoimia, että ne ajautuvat melkoisella varmuudella uuteen taantumaan ennen kuin edellinenkään on kunnolla ohi. Näin velkaa on otettava lisää ja ainakin velkaisuuden suhdeluvut paisuvat.

Kreikka vältti
kassakriisin

Rahoitusmarkkinoilla on viimeistään tänä keväänä käynyt selväksi, että valtioidenkin velkaantumisella on rajansa. Tai toisin sanoen, että maailman valtioitakin rahoittavilla sijoittajilla on rajansa.

Rahaa ei kasva puissa.

Kreikka törmäsi rahoitusmarkkinoiden rajoihin, kun sijoittajat alkoivat vaatia yhä korkeampaa korkoa suostuakseen ostamaan sen velkakirjoja. Vappuun mennessä Kreikka oli käytännössä menettänyt mahdollisuutensa uuden velkarahoituksen saamiseen rahoitusmarkkinoilta.

Kreikalta oli markkinoille pääsy kielletty, koska maailman pankit ja korkosijoittajat olivat täydellisesti menettäneet luottamuksensa velkaisimman eurovaltion kykyyn maksaa velkansa takaisin.

Ensi viikon keskiviikkona Kreikan valtion on kyettävä maksamaan vanhojen velkojensa kuoletuksia ja korkoja yhteensä noin 8,5 miljardia euroa.

Ilmeisesti tuo ensi viikon eräpäivä olisi ajanut helleenivaltion kassakriisiin ja mahdollisesti heti perään vararikkoon, elleivät muut euromaat ja IMF olisi ryhtyneet tukemaan maata.

Heikot voittivat,
vahvat kärsivät

Velkatukiaisten mammuttimaisesta mitoituksesta on markkinoilla päätelty, että tukirahaa liikenee tiukan paikan tullen kaikkien velkaisimpien euromaiden vanhojen velkojen maksuun.

Tämä päättely on näkynyt esimerkiksi eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla. Kehnoimmassa kunnossa olevien velkamaiden markkinakorot ovat uusimpien tukipäätösten jälkeen tuntuvasti laskeneet.

Samaan aikaan on tullut näkyviin myös avokätisten tukilupausten varjopuoli.

Suurimpiin maksajiin kuuluvan Saksan valtionlainojen markkinakorot ovat kohonneet. Samoin on käynyt kaikkien muidenkin niiden eurovaltioiden koroille, jotka osallistuvat tukien maksamiseen mutta tuskin itse joutuvat turvautumaan niihin.

Suomi kuuluu vähiten ylivelkaisena euromaana varmimpiin maksajiin, joten tällä viikolla myös Suomen valtion markkinakorot ovat kohonneet.

Tukilupaukset nostivat
Suomenkin korkoja

Suomen osuus muutaman viime viikon mittaan luvatuista tukiluotoista ja takauksista on pyöreästi kymmenen miljardia euroa. Suomelle koituva tukipotti on melkein yhtä suuri kuin taantuman rahoittamiseksi tälle vuodelle suunniteltu valtionvelan kasvu.

Velkavastuun ja rahoitustarpeen kasvaminen Suomea myöten merkitsee, että rahoitusmarkkinat alkavat tarkastella myös aiemmin luotettavina pitämiään maita entistä tarkemmin ja mahdollisesti myös epäluuloisemmin.

Tästä kertoo Suomenkin valtion markkinakorkojen lievä kohoaminen. Näin velkaongelma kasvaa ja leviää eteläisen euroalueen velkaisimmista maista kohti hieman vähemmän velkaista pohjoista.

Euromaiden velanottotarpeiden kasvulla on toinenkin sivuvaikutus: yksityisten yritysten mahdollisuudet velkarahoitukseen voivat käydä entistä ahtaammiksi.

Valtiot vievät
voimia muilta

Vaikka valtiot velkaantuvat nyt lisää, ovat ne rahoitusmarkkinoiden laatuluokituksissa edelleen niitä pienimpien riskien sijoituskohteita. Muut velkarahoituksen tarvitsijat joutuvat edelleen maksamaan korkeampia korkoja kuin valtiot.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtioilta vaadittavien markkinakorkojen kohoaminen johtaa jokseenkin automaattisesti kaikkien yritysten, kuntien ja muiden lainanhakijoiden korkojen kohoamiseen.

Ääritilanteessa muita rahantarvitsijoita alkaa kokonaan pudota pois velkamarkkinoilta ja kaikki liikenevä lainaraha päätyy valtioiden käyttöön.

Tämä on monen markkinatoimijan mielestä todellinen kauhukuva, joka merkitsisi uutta toimeliaisuutta ja työpaikkoja luovien tuottavien investointien kuihtumista ja yhteiskunnan voimavarojen hupenemista julkisen talouden kuluihin – kuten velkaisten valtioiden vielä velkaisemmille valtioille kustantamiin tukilainoihin.