Tässäkö euron nolo loppu?

Euroopan unionin ja euroalueen talouspäättäjät ovat tänä viikonloppuna pitäneet useita kriisikokouksia keksiäkseen keinot Euroopan pankkijärjestelmää ja euroa uhkaavan pääomapaon estämiseksi.

Nyt aikaa euron pelastamiseen voi olla enää tämä päivä. Maanantaina ja viimeistään ensi viikolla selviää, onnistuiko EU pelastamaan euron toistaiseksi suurimmasta vaarastaan.

Vaarana on, että Kreikan valtion rahoituskriisistä alkanut pääomapako repeää pakokauhuksi. Seurauksena voi äärimmillään olla euron vapaa pudotus ja Euroopan pankkijärjestelmän kaatuminen uuteen finanssikriisiin.

Ensi merkit pelätyn uuden Lehman-paniikin käynnistymisestä näkyivät markkinoilla jo viime viikolla. 

Euroopan velkaisimpien valtioiden markkinakorot ovat kohonneet jyrkästi, euro on heikentynyt voimakkaasti ja Euroopan pörsseissä etenkin pankkiosakkeet ovat kärsineet raskasta kurssilaskua.

Yleensä hitaasti ja haluttomasti ongelmiin tarttuvien EU-johtajien hätäkokous kertoo, että nyt on tosi kyseessä. 

Kyse on euron
puolustamisesta

Viikonlopun mittaan julkisuuteen tulleiden ennakkotietojen perusteella EU aikoo perustaa uuden ylikansallisen vakausrahaston, joka voisi mennä hädän hetkellä rahoituskriisin uhkaaman jäsenvaltion tueksi.

Rahaston tehtävä olisi estää sellainen rahoituskriisi, jossa Kreikan valtio nyt on. Vakausrahaston nopealla väliintulolla olisi myös tarkoitus estää yhden valtion kriisiä leviämästä muidenkin velkaisten valtioiden ja pahimmillaan koko euroalueen tai EU:n kriisiksi.

Perusteilla on toisin sanoen juuri sellainen uusi EU:n laajuinen ylikansallinen toimielin, jollaisen avulla EU olisi mahdollisesti voinut estää Kreikan kriisiä kärjistymästä ja leviämästä nyt jo koko euroalueen ja EU:n kriisiksi.

Uutistoimistojen Brysselistä välittämien lausuntojen ja ennakkotietojen perusteella EU-johtajat uskovat yhä voivansa saada pakokauhun partaalle hermostuneet markkinavoimat hallintaansa.

On kuitenkin epävarmaa, onko vasta perusteilla olevasta vakausrahastosta tämän kriisin ratkaisijaksi. Vakausrahaston koko, rahoitus ja toimintatapa on määrä julkistaa kriisikokouksen päätteeksi sunnuntai-iltapäivällä.

Vakausrahaston kiirehtiminen kertoo, että EU:n talouspäättäjät pelkäävät ensi viikkoa. EU:n komission presidentti Jose Barroso vahvisti kokousta seuranneille toimittajille, että kyse on euron puolustamisesta.

Euromaiden aikailu
pahentanut kriisiä

Kreikan valtion rahoituskriisi on päässyt pahenemaan ja lisäksi leviämään muihin velkaisimpiin euromaihin pitkälti sen takia, että EU:lta ja rahaliitto Emulta puuttuvat keinot nopeisiin toimiin koko unionia tai rahaliittoa koskevissa asioissa.

EU:n vakausrahastolla olisi oikeus hankkia rahoitusta koko EU:n eli kaikkien jäsenvaltioiden takauksella. Ilmeisesti rahastolla olisi oikeus päättää toimistaan ilman yksittäisten jäsenvaltioiden kuulemista.

Rahaston laaja toimivalta ja riippumattomuus yksittäisistä jäsenmaista olisi ilmeisesti merkinnyt, että rahasto olisi kyennyt puuttumaan Kreikan kriisiin nopeammin ja tehokkaammin kuin mihin EU ja euromaat ovat kyenneet.

Nyt euromaat ovat jo kuukausia yrittäneet ratkoa Kreikan kriisiä niin hitailla, arvaamattomilla, epäuskottavilla ja lopulta myös epäluotettavilla toimilla, että rahoitusmarkkinoiden luottamus euromaiden toimintakykyyn ja samalla Kreikan selviytymismahdollisuuksiin on loppunut.

Kriisikevään mittaan moni kansainvälinen suursijoittaja on maailman suurimman kaupallisen korkosijoittajan, yhdysvaltalaisen Pimcon tavoin alkanut hylkiä euroaluetta. 

Sijoittajat ovat alkaneet epäillä velkaisten eurovaltioiden luotettavuutta velkojensa maksajina. Nyt he epäilevät myös euron vakautta.

Kolmekaan lupausta
ei tuonut luottamusta

Euromaat ovat tämän kevään aikana jo kolme kertaa luvanneet tukea vararikon uhkaamaa Kreikkaa. Yhdenkään tukilupauksen uskottavuus ei ole rahoitusmarkkinoilla kestänyt paria päivää pidempään.

Ensimmäinen tukilupaus osoittautui jo juhlallisia julkilausumia seuraavalla viikolla pelkiksi puheiksi ilman aikomustakaan tarjota Kreikalle muuta kuin henkistä tukea ja myötätuntoa.

Toinenkin kerta oli rahoitusmarkkinoille maaliskuussa paha pettymys. Kovan kinastelun päätteeksi euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto punnersivat lupauksen yhteensä 45 miljardin euron tukiluotoista.

Markkinoiden usko tukeen katosi taas hyvin nopeasti, kun osa eurojohtajista alkoi suurimman lupaajan Saksan johdolla heti lupausta seuraavalla viikolla arvostella tukilupauksia. Markkinoille oli järkytys, kun luottolupaukset paljastuivatkin aikeiksi. 

Kolmas tukilupaus on parhaillaan euromaiden parlamentteja kiertävä yhtyeensä 110 miljardin euron rahoituspaketti, josta euromaiden osuus on 80 miljardia euroa ja loppu 30 on luvassa IMF:ltä.

Suomen lupaama 1,5 miljardin euron lupaus on menossa eduskunnan päätettäväksi ensi keskiviikkona.

Kreikalle veikataan
velkasaneerausta

Kreikalle annettu kolmas tukilupaus on yhä voimassa, vaikka ei siihen markkinoilla enää usko juuri kukaan.

Nyt tosin epäluulo ei koske luottolupauksia, vaan Kreikan selviytymismahdollisuuksia edes tukiliottojen avulla.

Luottojen ehtoina euromaat ja IMF vaativat Kreikalta niin ankaraa julkisen talouden säästökuuria, että tukiehdot uhkaavat painaa taantuman heikentämän maan yhä syvemmälle talousahdinkoon ja velkakierteeseen. 

Kreikan valtion markkinakorot hinnoittelevat vararikkoa yhtä suurella ja paikoin jopa korkeammalla todennäköisyydellä kuin ennen kolmatta tukilupausta.

Kreikan selviytymismahdollisuudet olivat perjantain korkonoteerausten perusteella laina-ajasta riippuen 75–65 prosenttia. Eivät markkinat siis vararikkoa suinkaan varmana pidä, mutta ilmiselvästi hinnoittelu kertoo Kreikan kyseenalaisesta luottokelpoisuudesta. 

Epäluulo leviää
valtiosta toiseen

EU-johtajien kriisikokous koskee koko EU:n vakautta, ei ainoastaan euroaluetta ja euroa. Varsinkaan kyse ei ole enää pelkästään Kreikan tai muiden Etelä-Euroopan  velkaisimpien eurovaltioiden ongelmista.

Velkaisimmassa euromaassa Kreikassa kärjistynyt julkisen talouden rahoituskriisi on muutaman viime kuukauden kuluessa murentanut rahoitusmarkkinoiden luottamusta myös muihin velkaisimpiin euromaihin, kuten Portugaliin, Espanjaan, Irlantiin ja Italiaan.

Markkinoiden kasvava epäluulo ja pelko valtionobligaatioiden hylkimisestä ei koske enää ainoastaan velkaisimpia euromaita. Nyt myös EU-maiden suurimpiin ja velkaisimpiin kuuluva Britannia on alkanut herättää epäilyä raskaasti alijäämäisen julkisen talouden kestävyydestä.

Toistaiseksi luottamus on kestänyt ja jopa vahvistunut suurimman euromaan Saksan liittovaltion velkakirjoissa. Vähävelkaisimpiin euromaihin kuuluva Suomi on Saksan lisäksi harvoja euromaita, joiden valtionlainojen korot ovat pysyneet melko vakaina.

Luottamuksen katoaminen valtioiden velkakirjamarkkinoilta olisi erittäin vakava isku pääomamarkkinoille ja rahoitusjärjestelmälle. Vakaina pidettyjen valtioiden velkakirjat ovat pääomamarkkinoiden peruskivi, jonka hinnoittelu on perusta kaikkien muiden pääomaluokkien hinnoittelulle.

Jos perusta pettää, on pian koko rakennelma vaarassa kaatua.

Euro heikentynyt
jo 15 prosenttia

Euro on hyvin nopeasti heikentynyt suhteessa maailman tavarakaupan ja valuuttamarkkinoiden päävaluuttaan, Yhdysvaltain dollariin. Perjantaina yksi euro maksoi 1,2715 dollaria, kun noteeraus viikkoa aiemmin oli vielä 1,3293.

Viime marraskuusta alkanut euron liuku on viime viikkoina jyrkentynyt, ja perjantaihin mennessä euron dollarikurssi oli heikentynyt vajaassa puolessa vuodessa noin 15 prosenttia.

Euron heikkeneminen voi olla eduksi vientiponnisteluin taantumasta nousevalle taloudelle. Varsinkin, kun euro on pitkään ollut maailman päävaluutoista räikeimmin yliarvostettu.

Mutta jos euro heikkenee hillittömäksi kiihtyvän pääomapaon takia, voi yhteisvaluutta ja sen varassa elävä talous olla hyvin pian suurissa vaikeuksissa. Jos pääoma pyrkii pelkästään pakenemaan eurosta, voi edessä olla euron vapaa pudotus – ja eurotalouden pysähtyminen.

Tätä kauhukuvaa EU-johtajat yrittävät viikonlopun kriisikokouksessaan estää.

Oireilua lyhyen
rahan markkinoilla

Viime viikolla Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakavista rytmihäiriöistä alkoivat oireilla valtioiden velkakirjamarkkinoiden lisäksi pankkien väliset rahamarkkinat. Tämä saattoi olla se hälytyskello, joka herätti EU-johtajat kriisiaikojen viikonlopputoimiin.

Pankkien vakuudettomien ja vakuudellisten sitoumusten välinen korkoero tempautui viime viikon loppua kohti jyrkkenevään nousuun. Tämä libor-ois -korkoerona tunnettu mittari on yhä selvästi levollisempi kuin alkuperäisen Lehman-kriisin aikaan mutta äkillinen nousu on vakava varoitus luottamuksen kaikkoamisesta.

Toinen rahamarkkinoiden mahdollisesti vaikeuksia enteilevä muutos on pankkien lyhytaikaisen euro- ja dollarirahoituksen nopeasti kasvanut hintaero. Pankkien dollarirahoituksen saatavuus näyttää Euroopassa nopeasti heikentyneen.

Kenties pahaenteisintä on, että viime viikolla eurooppalaispankkien luottohäiriöiltä suojaavat cds-luottoriskijohdannaiset maksoivat jopa enemmän kuin Lehman-kriisin aikaan. Tästä kertoivat Markit iTraxx Financials -luottoriski-indeksin ennätyslukemat.

Nämä ovat vaarallisia merkkejä, jotka voivat kertoa pankkien keskinäisen luottamuksen nopeasta heikkenemisestä. 

Lehman-kriisi levisi
rahamarkkinoilla

Pankit ovat todennäköisesti alkaneet epäillä toinen toistensa taseissa mahdollisesti piileviä Etelä-Euroopan luottoriskejä. Jos ne odottavat edes Kreikan päätyvän jonkinlaiseen velkasaneeraukseen, alkavat ne epäillä Kreikkaa rahoittaneiden pankkien luottokelpoisuutta.

Ja mitä laajemmalle pankit pelkäävät valtioiden velkaongelmien ja mahdollisten velkajärjestelyjen leviävän Kreikasta, sitä enemmän niillä on aihetta epäillä toinen toisiaan.

Kreikan ja muiden velkaisimpien eurovaltioiden, Portugalin, Irlannin, Espanjan ja Italian yhteenkaskettu rahoitustarve vuoden 2013 loppuun mennessä on noin 1 400 miljardia euroa.

Suurin osa huimasta summasta on vanhoja erääntyviä luottoja – jotka ovat suurimmaksi osaksi Länsi-Euroopan pankkien taseissa. Viime viikolla markkinoille levisi pelko, että kasvava osa noista luotoista voi muuttua luottotappioiksi.

Juuri pankkien välisillä rahamarkkinoilla näkyivät ensi merkit Lehman-kriisin mahdollisesta uusiutumisesta. Ja juuri pankkien välisten rahamarkkinoiden täydellinen hyytyminen johti hyvin pian Lehman-konkurssin jälkeen maailmankaupan pysähtymiseen ja lopulta koko talouden taantumaan.

Luottamuksen kadottua raha lakkasi liikkumasta ja velkarahoitukseen perustuva talous pysähtyi. Yksikään pankki ei luottanut yhteenkään muuhun pankkiin, vaikka suurimmalla osalla maailman pankeista ei ollut suoraa yhteyttä Lehmaniin.

Viimeinen kortti
vielä käyttämättä

Viimeistään maanantaina selviää markkinoiden avauduttua, riittääkö EU:n vakausrahasto ja muut mahdolliset torjuntatoimet nyt palauttamaan luottamuksen markkinoille – vai käynnistyykö Lehman-painajaisen uusinta pikakelauksella.

Luottamuksen palautumiselle olennaista lienee, kuinka suuria rahasummia EU-maat tohtivat ja kykenevät vakausrahastolleen lupaamaan – ja kuinka uskottavia nuo lupaukset ovat.

Kreikkaan markkinoiden luottamus ei kaiken euromaiden soutamisen ja huopaamisen jälkeen palautunut edes kolmen vuoden rahoitustarvetta vastaavilla tukilupauksilla.

Kreikan esimerkin perusteella ei ole siis lainkaan varmaa, että edes tuhannen miljardin euron pääomalla aloittava vakausrahasto riittää palauttamaan luottamusta euroalueeseen ja euroon.

Elleivät EU ja euromaat yhdessä onnistu vakauttamaan euroa ja palauttamaan luottamusta Euroopan rahamarkkinoille, on jäljellä enää viimeinen mahdollisuus: maailman mahtavimmat keskuspankit, euroalueen oma EKP sekä Yhdysvaltain Fed ja Japanin BoJ.

Keskuspankit katkaisivat syöksykierteen Lehman-kriisin jälkeen. Luultavasti ne tarvittaessa tekevät sen taas, jopa omaa haluttomuuttaan viimeksi torstaina korostanut EKP.