Oliko Ruotsi sittenkin Suomea viisaampi?

Vaikka Kreikan kaaos imaisee Suomeltakin miljardeja euroyhteisvastuun nimissä, taloustutkijoiden mielestä kansalaisten ei auta kaivata edesmennyttä markkaa takaisin.

– Kyllä euroon liittymisestä viime vuosina saadut kokonaisedut ovat vielä näistä Kreikka-kuluista huolimatta suurempia kuin haitat, uskoo SAK:n pääekonomisti Olli Koski.

Tutkijat perustelevat plussalla olevaa eurosaldoa sillä, että Suomen kansantalous ja vientiyritykset ovat saaneet yhteisvaluutasta tällä vuosituhannella paljon enemmän turvaa ja tukea kuin mitä yksittäiset järjestelmän häiriölaskut vievät.

– Kannattaa muistaa, millaista elämä markan kanssa oikeasti oli. Euro poisti meiltä ainaiset devalvointi- ja muut valuuttaspekulaatiot, toi matalat korot ja piti inflaation kurissa monen vuoden ajan, sanoo Sampo Pankin ekonomisti Pasi Kuoppamäki.

Kukaan ei tiedä, miten luottamus markkaan olisi kestänyt esimerkiksi syksyn 2008 finanssikriisiä, ja millainen lasku rahan arvon heilahteluista olisi silloin tullut.

– Suomen taloudella ei olisi mitenkään ollut markan varassa viime vuosina sellaista vakautta ja uskottavuutta kuin eurossa, sanoo myös Keskuskauppakamarin tutkimusyksikön johtaja Jukka Kero.

Hyvä kun on
edes kruunu jäljellä

Vielä muutama vuosi sitten Suomen talouselämän päättäjät jopa ylpeilivät sillä, että Suomi sai vaihdettua rahansa helppokäyttöisiksi euroiksi, toisin kuin Ruotsi.

Mutta nyt on Suomelle hyväksi, että lähellä on EU-maita jotka pystyivät tai joutuivat säilyttämään itsenäisen valuuttansa.

– Arvelen, että tämä kriisi voi syventää jollain tasolla Pohjoismaiden ja Baltian talousalueiden integraatiota. Tämän markkina-alueen toimivuus ja yhteistyön lisääminen hyödyttäisivät kaikkia, uskoo Jukka Kero.

Vaikka Ruotsillakin on omat valuutta- ja korkopulmansa kruunun arvon vaihtelun takia, maa on tässä myrskyssä Itämeren alueen tukipilareita. Sen kansantalous on pari kertaa Suomea isompi, eikä sen tarvitse osallistua kalliisiin Kreikka-talkoisiin.

– Onhan meillä talouselämässä enemmän yhteistä Itämeren kuin Välimeren maiden kanssa. Tällaisessa tilanteessa on hyvä, etteivät kaikki kauppakumppanit ole samassa järjestelmässä ja samanlaisissa vaikeuksissa yhtäaikaa mukana, sanoo Pasi Kuoppamäki.

– Jos euroalue alkaisi hajota, on parempi mitä enemmän ja lähempänä meillä on hyviä kauppakumppaneita euron ulkopuolisista maista, sanoo poliittisen taloustieteen tuntija, professori Teivo Teivainen.

Tosin ei ole mitenkään varmaa, haluaako tai suostuuko Ruotsi naapurimaiden henkiseksi selkänojaksi.

– Ruotsin valtiolla ei ainakaan ennen finanssikriisiä ollut kovin suuria haluja talouspoliittisen yhteistyön tiivistämiseen, enkä usko että tilanne on paljoa siitä muuttunut. Yrityksille yhteistyö on tietysti paljon luontevampaa, sanoo Olli Koski.

Euron palvonta
alkaa kadota

Vaikka markkanostalgisointi ei autakaan, yksisilmäiselle euroihailulle kriisi on oiva opetus.

Jos Suomi olisi nyt liittymässä euroon, vastarinta olisi aivan toista luokkaa ja enemmän faktapohjaista kuin ennen. Yhä useampi tietäisi, mitkä yksityiskohdat rahaliiton järjestelyissä vaatisivat remonttia. 

– Ehkä vastedes osataan kyseenalaistaa esimerkiksi nykyisen keskuspankkijärjestelmän toimintatapoja: miksi EKP:n pelisäännöt ovat tällaisissa kriiseissä niin lukittuja, ja miksi pankki tuijottaa vain hintavakauteen, Teivo Teivainen sanoo.

– Jälkiviisaasti voidaan sanoa, että euroalueen laajentumisessa yhteisön olisi pitänyt olla kriittisempi ja vaatia tarkempia tietoja maiden todellisesta tilasta, Jukka Kero sanoo.

Markan paluu ei ole taloustutkijoiden mielestä realistinen toive.

Sen sijaan euroryhmän sisälle voi syntyä markka-akseli, vielä hyväkuntoisten Saksan, Hollannin ja Suomen muodostama vahvan euron ydinvyöhyke. Sen vastapelurina olisi sitten heikon euron eteläinen valuuttavyöhyke.

– Tällainen vastakkainasettelu ei olisi eurojärjestelmälle hyväksi. Se johtaisi väistämättä vakavaan epätasapainoon yhteisön sisällä ja vain pahentaisi monia vaikeuksia, sanoo Olli Koski.