Onko mantra työurien pidentämisestä hapatusta?
Vesa Moilanen/Lehtikuva
Työurien pidentämisen tarpeesta milloin alku- milloin loppupäästä on tullut lähes kyseenalaistamaton totuus ja tavoite valtakunnan politiikassa. Tampereen yliopiston professori kyseenalaistaa ajatuksen. Hänen mukaansa se ei suinkaan ole ainoa keino turvata hyvinvointiyhteiskunta.
Väestö vanhenee ja yhä pienempi joukko nuoria maksaa hyvinvointipalvelut, joille ikääntyvien suomalaisten keskuudessa on entistä enemmän käyttöä.
– Voisi kysyä, onko palkkatulojen pohjalle rakentuva verokertymä ainoa tapa valtion rahoittamiseksi. Joskus valtio on rahoitettu eri perustalta. Meillä oli ihan erilainen rahoituksen malli esimerkiksi 1960-luvulla. Yritysverotuksen osuus oli isompi, sosiologian professori Harri Melin Tampereen yliopistosta sanoo sanomalehti Kalevan haastattelussa.
Hänen mukaansa veropohjaa pitäisi miettiä uudella tavalla. Työurien pituuden tuijottamisen sijaan pitäisi päättää työn verottamisen suhde, kuluttamisen verottamisen suhde ja pääomaliikkeiden vero, professori patistaa haastattelussa Kalevalle.
"Nuorista
etsittävä lisätyövoima"
"Nuorista
etsittävä lisätyövoima"
Melin huomauttaa myös, että eläkeiän nostoa ei voi perustella verotuloilla. Jos vanhukset jäävät töihin pidemmäksi aikaa, joku jää työttömäksi nuoremmasta päästä väestöä. Työttömiksi työnhakijoiksi jäävät nuoret lisäävät työn kysyntää alentaen palkkoja ja sitä kautta veroja.
Melinin mukaan lisää työvoimaa on etsittävä nuorten keskuudesta.
– Nuoret on tuottavampia, innokkaampia ja tehokkaampia – ja sanottakoon näin kauniisti: he ovat paljon joustavampia, Melin sanoo Kalevalle.
Hän ehdottaa myös sapattivaiden käyttöä elämänkaaren mittaisen työajan vähentämiseen.
– Elämänkaaren mittaista työaikaa voidaan lyhentää sapattivapailla. Ne voitaisiin säätää niin, että kun olet tehnyt kymmenen vuotta työtä, niin sinun on pakko olla vuosi vapaalla.
∇ Mainos ∇
