EKP on alkanut tutkia rahaliiton hajoamista

Euroalueen keskuspankki EKP julkaisi joulukuussa tiettävästi ensimmäisen julkisen asiakirjansa, joka käsittelee jäsenvaltion eroa euromaiden rahaliitosta EMU:sta. Asiakirja sanoo hyvin selväsanaisesti, että jäsenvaltion erolle ei ole laillisia esteitä.

Kyse on EKP:n lainopillisen tutkimussarjan tutkimusjulkaisusta eikä pankin virallisesta julkilausumasta. Tutkimuksen julkaisulla keskuspankki kuitenkin osoittaa, että jäsenvaltion eroaminen rahaliitosta ei enää ole tabu, josta ei sovi keskustella.

Virallisissa puheenvuoroissaan pankin johto ei ole edelleenkään myöntänyt rahaliiton hajoamisen mahdollisuutta. Viimeksi viime torstaina EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet luonnehti keskustelua jäsenmaan erosta absurdiksi spekuloinniksi.

Trichet'n lukuisia kertoja toistama EKP:n virallinen kanta ei ole estänyt korkomarkkinoita spekuloimasta juuri tuolla Trichet'n järjenvastaiseksi luonnehtimalla vaihtoehdolla.

Päinvastoin, viime viikkoina spekulointi on taas yltynyt, ja nyt yhä useampi korkosijoittaja veikkaa varsinkin velkaisimmalle eurovaltiolle Kreikalle jonkinlaista rahoitukseen liittyvää onnettomuutta.

Korkomarkkinat
Kreikan kimpussa

Korkomarkkinoiden noteerausten perusteella sijoittajat pitävät entistä todennäköisempänä, että velkaisimpien eurovaltioiden rahoitus ajautuu jonkinasteiseen kriisiin ennen kuin taantuma on ohi.

Kriisin ainekset karttuvat julkisen talouden nopeasta rapautumisesta, kun taantuma leikkaa valtioiden tuloja ja kasvattaa velkoja.

Käynnissä ei ole suinkaan vain Kreikan valtiontalouden kriisi, sillä useimpien eurovaltioiden talous rapautuu parhaillaan nopeasti. Kreikka on noussut korkomarkkinoiden silmätikuksi, koska maan julkinen talous on eurovaltioiden surkeimmassa jamassa.

Kriisitulkinnat perustuvat arvioihin, joiden mukaan velkaisimmat eurovaltiot velkaantuvat nyt sellaista vauhtia ja sellaisilla summilla, että ne eivät ainakaan yksin selviä veloistaan. Kreikan valtion velka on jo maan vuotuista kansantuotetta suurempi.

Veikkaukset Kreikan ajautumisesta velkakierteeseen ja lopulta rahoituksen umpikujaan ovat viime viikkoina yltyneet. Veikkaajasta riippuen Kreikkaa odottaa ääritapauksessa jopa vapaaehtoinen tai pakotettu ero rahaliitosta.

Ero voisi olla viimeinen vaihtoehto, jos Kreikka ei enää saisi markkinoilta tarvitsemaansa velkarahoitusta tai jos se ei rahaliiton jäsenenä enää kykenisi selviämään velvoitteistaan.

Eurovaltiot eivät voi turvautua valuuttansa devalvointiin saati setelirahoitukseen, mutta rahaliitosta eroamalla kriisivaltio voisi yrittää näitäkin keinoja.

Korko noussut
nopeasti ja jyrkästi

Kreikalle tylyt veikkaukset näkyvät korkonoteerauksissa harvinaisen selvästi. Kreikan valtion velkakirjojen markkinakorot ovat viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun kuluessa nousseet melkein pystysuoraan. Osa korkosijoittajista on selvästi päättänyt olla koskemattakaan Kreikan velkakirjoihin.

Kreikan valtion velkakirjojen korkoero suhteessa Saksan vastaavien velkakirjojen verrokkikorkoon on nyt suunnilleen suurimmillaan sitten rahaliiton perustamisen. Riskilisä oli vielä suurempi ainoastaan viime vuoden alun yleisen markkinapaniikin pahimpina hetkinä.

Perjantaina Kreikan kymmenvuotisen obligaation markkinakorko oli yli kuusi prosenttia, kun Saksan vastaava korko oli noin 3,3 ja Suomenkin alle 3,5 prosenttia. Lokakuusta Kreikan kymmenvuotinen on noussut 1,5 prosenttiyksikköä.

Viimeksi Kreikan korkoja ovat nostaneet EU:n epäilyt maan jatkuvista ja jopa tahallisista velkatilastojen vääristelyistä. Viime viikolla pankit, analyysiyhtiöt ja luottoluokittajat julkaisivat lukuisia Kreikka-analyysejä, joissa maan arvioitiin olevan kymmenkunta vuotta sitten valuuttakriisiin ajautuneen Argentiinan tiellä.

Koron nopea kohoaminen on muutamassa kuukaudessa merkinnyt Kreikan obligaatioita omistaneille sijoittajille runsaan kymmenen prosentin kurssitappiota.

Ero rahaliitosta
epätodennäköinen

EKP:n joulukuussa julkaisema tutkimus "Withdrawal and expulsion from the EU and EMU, some reflections" (suomeksi suunnilleen EU:sta ja EMU:sta eroaminen ja erottaminen, joitakin mietteitä) avaa tietä erokeskustelulle, mutta tuskin kannustaa spekulointia yhdenkään jäsenvaltion erosta.

Tutkimuksen laatinut EKP:n lainopillinen neuvonantaja Phoebus Athanassiou päätyy arvioimaan, että vaikka jäsenvaltion ero onkin laillisesti mahdollinen ratkaisu, se on lukuisista käytännön syistä äärimmäisen epätodennäköinen.

Ero rahaliitosta tarkoittaisi Athanassioun tulkinnan mukaan vääjäämättä myös eroa EU:sta. Tästä koituisi lähtijävaltiolle niin paljon ja niin raskaita taloudellisia ja poliittisia seurauksia, että lähdön tuomat edut jäisivät selvästi haittoja pienemmiksi.

Saksalaispankki Deutsche Bank käsittelee EKP:n tutkimuspaperia ja rahaliiton näkymiä laajasti omassa analyysiraportissaan, jossa se päätyy pitkälti samoihin johtopäätöksiin kuin Athanassiou. Pankki uskoo rahaliiton kestävän tämän kriisin ilman ainoankaan jäsenmaan lähtöä tai lähtöpasseja.

Rahaliiton koetukset
vasta tulollaan

Korkomarkkinoiden hinnoittelu sen enempää kuin pankkien tai analyysiyhtiöiden viime viikkoina julkaisemat analyysiraportit eivät vielä kerro eurovaltioiden saati muidenkaan nopeasti velkaantuvien läntisten valtioiden todellisesta rahoituskriisistä.

Jopa Kreikan valtion korkonoteeraukset ovat olleet lasten leikkiä sen rinnalla, mitä tapahtui Islannin valtion velkakirjoille tai Argentiinan valtion velkakirjoille vajaat kymmenen vuotta sitten juuri ennen maan maksuhäiriöitä ja devalvaatiota.

Kreikan ja samalla koko rahaliiton varsinaiset koetukset ovat todennäköisesti vielä edessäpäin. Näin uskovat esimerkiksi Deutsche Bankin analyytikot, joiden mukaan tämän vuoden kuluessa eurovaltioiden obligaatiomarkkinoilla on odotettavissa jännittäviä hetkiä.

Yksi kriittinen käännekohta voi olla käsillä, kun EKP:n viime kesäkuussa euroalueen pankeille tarjoamat 12 kuukauden luotot erääntyvät. Tuota lainarahaa on pankeilla käytössään yli 400 miljardia euroa, ja suuri osa lainarahasta on sijoitettuna euroalueen valtioiden obligaatioihin.

Eri lähteiden perusteella sattumoisin juuri Kreikan suuret pankit ovat nostaneet EKP:n tarjoamaa lainarahaa selvästi painoaan suuremmalla osuudella. Ja sattumoisin juuri kreikkalaispankit ovat rahoittaneet kotivaltionsa valtionvelkaa selvästi painoaan suuremmilla summilla.

Kreikan obligaatioihin voi ilmaantua tuntuvaa myyntipainetta, kun ylimääräinen keskuspankkirahoitus alkaa erääntyä. Sama on edessä, jos Kreikan valtion luottoluokitus heikkenee niin paljon, että Kreikan obligaatiot eivät enää kelpaa EKP:n keskuspankkiluottojen vakuudeksi.

Rahoitushuolet ovat
eurovaltioiden yhteisiä

Euroalueen näkymiä tutkailtaessa on tärkeä huomata, että Kreikka on räikeä silmätikku, mutta ei suinkaan ainoa euromaa, jonka julkinen talous on kovaa vauhtia syöksymäisillään päin seinää.

Käynnissä oleva taantuma ja sen vaatima jälkihoito rapauttavat parhaillaan julkista taloutta rapakuntoon käytännössä kaikissa läntisen maailman maissa.

Suurin osa euromaista on jo nyt lipsunut kauas rahaliiton kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämille asettamista rajoista, ja ennusteiden mukaan valtioiden velkataakka kasvaa vielä vuosia.

Euromaista ainoastaan Suomen valtio on toistaiseksi pysynyt rahaliiton alijäämärajoissa, joskin Suomikin velkaantuu nyt kovaa vauhtia.

Kasvava riippuvuus rahoitusmarkkinoiden luottamuksesta – ja edullisen velkarahoituksen jatkumisesta – on nyt kaikille euromaille kohtalokkaan tärkeä yhdistävä voima. Markkinoiden luottamus voi hetkessä kadota, jos velkaisin eurovaltio suistuu maksuhäiriöihin.

Jos sijoittajat polttavat näppinsä kunnolla Kreikan valtion velkakirjoissa, menevät pikavauhtia myyntiin muiden velkaisimpien valtioiden, kuten Espanjan, Portugalin, Italian ja Irlannin valtionlainat.

Ehkä rahaliiton yhteinen etu sittenkin tiukan paikan tullessa yllyttää vahvimpia eurovaltioita antamaan tarvittavaa tukea heikommille jäsenvaltioille – vaikka EKP:n Trichet tukimahdollisuuden viimeksi torstaina kiistikin.