Lainahanat kiristyvät jo

Finanssikriisin koettelemat pankit kohentavat parhaillaan vakavaraisuuttaan ja maksuvalmiuttaan minkä ehtivät ja kykenevät. Tämä on varmasti paikallaan, ja juuri näin esimerkiksi talousviranomaiset haluavat pankkien toimivan.

Ryhtiliikkeellä on kuitenkin arvaamattomia sivuvaikutuksia, joista kenties tärkein on pankkien luottohanojen kiristyminen. Lainarahaa virtaa markkinoille kotitalouksien tai yritysten luottoina entistä niukemmin, vaikka koronnostojen uskotaan esimerkiksi euroalueella tai Yhdysvalloissa olevan vielä kaukana. 

Pankkien toimet ja viranomaisten toiveet ovat johdonmukaisia, johtuihan finanssikriisin kärjistyminen viime syksynä pitkälti useiden pankkien ja muiden rahoitusalan yritysten pääomapuskureiden ja maksuvalmiuden nopeasta hupenemisesta. Lehman Brothers kaatui silkkaan rahapulaan.

Johdonmukaisia eivät sen sijaan ole samojen viranomaisten patistelut, joiden mukaan pankkien pitäisi kursailematta välittää puoli-ilmaista keskuspankkirahoitusta uusina luottoina asiakkaille.

Vakavaraisuuden kohentaminen ja riskinoton rajoittaminen kiristävät väistämättä pankkien luottohanoja. Tämä on nyt käynnissä sekä euroalueella että Yhdysvalloissa.

Tappioihin hupenee
vielä satoja miljardeja

Pankit olisivat todennäköisesti rajoittaneet rahoituskriisin ja taantuman oloissa luotonantoaan joka tapauksessa, myös ilman viranomaisten kaavailuja vakavaraisuusvaatimusten tiukentamiseksi.

Tärkein syy lainahanojen kiristämiseksi löytyy luottotappioista, joita on parin viime vuoden aikaan kertynyt mittavat määrät ja vielä lisää on odotettavissa. Tappiot ovat syöneet pankkien pääomia täydellä painollaan ja kutistaneet luotonantovaraa vielä voimakkaammin.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lokakuisen Global Financial Stability -raportin mukaan kehittyneiden maiden pankit kärsivät vuoden 2007 huhtikuun ja tämän vuoden maaliskuun välisenä aikana yhteensä noin 1200 miljardin dollarin luottotappiot ja arvonalennustappiot.

Lisää tappioita on IMF:n ennusteen mukaan tiedossa ensi vuoden loppuun mennessä niin ikään noin 1 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vajaan kolmen vuoden kuluessa pankit kärsivät IMF:n mukaan euroina yhteensä 1 600 miljardin tappiot.

Eniten tappioita on jo kertynyt ja on vielä odotettavissa Länsi-Euroopan pankeille, jotka kärsivät tämän kriisin mittaan IMF:n mukaan selvästi yhdysvaltalaispankkeja raskaammin.

Uutta pääomaa
tarvitaan rutkasti

Jo toteutuneet tappiot ja odotettavissa olevat tappiot rajoittavat tehokkaasti pankkien halua ja kykyä myöntää uusia luottoja. Näin on asian laita erityisesti taantuman oloissa, jolloin asiakkaiden lainanhoitokyky on tavallista epävarmempaa.

Keskimääräisellä kymmenen prosentin vakavaraisuudella jokainen pankkien pääomista tappioihin sulanut euro tai dollari kutistaa luotonantovaraa kymmenkertaisella määrällä. Pelkistävän nyrkkisäännön mukaan yksi euro pois pääomasta vie kymmenen euroa luotonantovaraa.

Pankit ovat parhaansa mukaan torjuneet taseidensa kutistumista yrittämällä hankkia tappioiden katteeksi uutta pääomaa.

Uutistoimisto Bloombergin kokoamien tietojen mukaan maailman rahoitusalan yritykset ovat vuoden 2007 kevään jälkeen hankkineet uutta pääomaa noin 1 400 miljardia dollaria eli vajaat tuhat miljardia euroa.

Pankit ovat saaneet koottua uutta tuoretta pääomaa hieman enemmän kuin tappiot ovat syöneet vanhaa. Mutta esimerkiksi IMF:n ensi vuoden loppuun mennessä ennustamiin kokonaistappioihin on vielä pitkä matka.

Pankkien huimasta pääomapulasta kertoo esimerkiksi Britannian eilinen päätös sijoittaa 31 miljardia puntaa eli noin 35 miljardia euroa valtion varoja Royal Bank of Scotlandin ja Lloyds Bankingin vakavaraisuuden kohentamiseen.

Käteispuskurit
kovassa kasvussa

Tappioiden lisäksi pankkeja painostaa pääomien kasvattamiseen ja maksuvalmiuden kohentamiseen viranomaisten eri maissa käynnistämät suunnitelmat rahoitusalan sääntelyn kiristämiseksi.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa on noussut esiin lukuisia vaihtoehtoisia pankkisääntelyn kiristyskeinoja suurimpien pankkien pilkkomisesta alkaen. Hollantilainen rahoitusalan monialayritys ING pantiin jo paloiksi.

Hienovaraisempia keinoja ovat vakavaraisuus- ja likviditeettivaatimuksiin kaavaillut tuntuvat korotukset, joita esimerkiksi Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n yhteydessä toimiva niin sanottu Baselin komitea valmistelee.

Uutistoimisto Bloombergin raportin mukaan Yhdysvaltain neljä suurinta pankkia on runsaan vuoden kuluessa kasvattanut maksuvalmiuspuskureitaan lähes 70 prosenttia yhteensä 1 500 miljardiin dollariin. Tuo summa on lähinnä lyhytaikaisissa rahamarkkinasaatavissa.

Velkavetoinen kasvu
tuskin palaa hetkessä

Taloudessa liikkeessä olevan rahamäärän mittarit ovat viime kuukausina joko polkeneet paikoillaan tai jopa supistuneet, ilmenee euroalueen keskuspankin EKP:n ja Yhdysvaltain keskuspankin Fedin julkaisemista tilastoista.

Sama koskee yksityisten yritysten ja kotitalouksien pankkiluottoja, myös ne ovat tänä vuonna lakanneet kasvamasta tai painuneet laskuun Atlantin molemmin puolin. Velkarahoitukseen perustuvassa taloudessa luottokannan supistuminen merkitsee, että rahaa katoaa taloudesta.

Osansa yksityisen luottokannan kutistumisesta selittää toki sekin, että taantumassa asiakkaat mieluummin maksavat vanhoja velkojaan pois kuin ottavat uutta velkaa vanhojen päälle.

Johtuipa luottokannan supistuminen sitten pankeista, asiakkaista tai molemmista, ovat vaikutukset talouteen suunnilleen samat: velkavetoisen talouskasvun toipuminen entiselleen voi viipyä vielä pitkään.