Talousguru: Ei kulutusjuhlia velkarahalla

Velkaantumista on syytä välttää. Toisinaan velkaantumista ei kuitenkaan vain voi estää ja velan ottaminen on jopa suotavaa.

Tällainen tilanne on esimerkiksi koko maailmaa koetteleva taloustaantuma, joka on saanut hallitukset ottamaan lisää velkaa kansantalouksien elvytystoimenpiteiden ylläpitämiseksi.

Jotakuinkin näillä linjoilla on taloustieteen Nobelilla vuonna 2001 palkittu Columbian yliopiston taloustieteen professori Joseph Stiglitz.

– Olen hyvin kriittinen velkafetisismin suhteen, Stiglitz kertoo Taloussanomille.

Julkisen sektorin rooli investointien tekijänä korostuu Stiglitzin puheissa useaan otteeseen. Valtion velkaantumisesta ei pitäisi huolestua, jos velkaa otetaan koulutusta, teknologiaa tai infrastruktuuria varten ja velkarahat käytetään fiksusti.

– Jos velkaa otetaan sotimiseen Afganistanissa, rikkaiden verotuksen keventämiseen tai pankkiirien pelastamiseen ahdingosta, valtion taseeseen muodostuu turhaa painolastia.

Stiglitz osallistui viikonloppuna Kööpenhaminassa järjestettyyn lehtijärjestö Project Syndicaten ilmastoaiheeseen konferenssiin.

Sunnuntaina pidetyn lehdistötapaamisen jälkeen Stiglitz istuu tuolissaan toimittajien piirittämänä. Hän vastailee kärsivällisesti loputtomilta tuntuviin kysymyksiin: Miten valuuttarahasto IMF:n pitäisi muuttua? Onko Itävalta ajautumassa konkurssiin? Syökö ilmastonmuutos köyhyyden torjumiseen varattuja rahoja?

– Vielä viisi minuuttia, Stiglitz huikkaa tapahtumajärjestäjälle, joka kertoo Stiglitzin kyydin saapuneen.

Euroopalla
vielä toivoa

Stiglitz on optimistinen Euroopan tulevaisuuden suhteen, eikä liity Itä-Euroopan tuhoa manaavien taloustieteilijöiden joukkoon.

– Olen optimistinen sen suhteen, että useat Itä-Euroopan maat saavuttavat jälleen kasvutasonsa, jos ne noudattavat oikeaa politiikkaa.

Näkemystä tukevat rakenteet, jotka ovat suotuisat pitkän aikavälin kasvuun, Stiglitz selittää. Työvoima on koulutettua, palkat ovat matalalla tasolla ja ihmiset pyrkivät kohti korkeampaa elintasoa.

Elpyminen tulee kuitenkin olemaan hitaampaa niissä maissa, joissa ylikuumentuneet asuntomarkkinat aiemmin ruokkivat kasvua. Myös ylipaisuneella finanssisektorilla varustetut maat joutuvat sopeuttamaan talouttaan uuteen tilanteeseen.

Stiglitzin mukaan elpyminen tulee olemaan helpompaa maille, joilla valuuttojen kurssit määräytyvät vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Esimerkiksi finanssisektorin romahtamisen takia luhistuneen Islannin talous on alkanut elpyä paikoitellen kelvollisesti Islannin kruunun arvon romahdettua. Muun muassa ohjelmistoala on kasvanut.

– Finanssimarkkinoille harhautuneet resurssit tulevat ensimmäistä kertaa hyvään käyttöön.

Taantuma
ei vielä ohi

Yhdysvaltain talouden tilanne on yleisesti ottaen nyt parempi kuin vuosi sitten. Maailmanlaajuinen taantuma ei kuitenkaan ole vielä ohi ja investointeja kaivataan yhä, Stiglitz arvioi.

Stiglitzin mukaan esimerkiksi Yhdysvaltain todellinen työttömyysaste on luultua huonompi. Häneen mukaansa työllisyydestä piirtyisi karu kuva, mikäli lukuihin otettaisiin mukaan myös osa-aikaiset työntekijät sekä työkyvyttömiksi ilmoittautuneet.

– Työllisyystilanne on erityisen huono nuorten ja vähemmistöjen osalta.

Stiglitz arvioi, että normaalissa taloustilanteessa Yhdysvaltain työvoima kasvaa vuosittain prosentilla ja tuottavuus 2–2,5 prosentilla. Tällöin bruttokansantuotteen pitäisi kasvaa 3–3,5 prosenttia, jotta työvoimamarkkinoiden uusille tulokkaille riittäisi töitä. Kukaan ei kuitenkaan odota tällaisia kasvulukuja.

Taloustieteilijä arvostelee etenkin veronalennuksia Yhdysvalloissa. Stiglitzin mukaan kulutus ei vilkastunut, vaan ihmiset säästivät rahat.

– Se oli rahan haaskausta. Julkinen velka paisui, eikä kulutus kasvanut.

Tyytymättömyys
kasvaa

Yleisellä tasolla Euroopan ja Yhdysvaltojen ongelmana on väestön ikääntyminen. Maailmanlaajuinen talouskriisi on omalta osaltaan sysännyt syrjään huolet edessä häämöttävästä eläkepommista.

– Vaikka valtionvelkamme kasvaisi 40:stä 80 prosenttiin, voisimme selviytyä, jollei väestömme ikääntyisi samaan aikaan, Stiglitz vastaa Taloussanomien kysymykseen.

Julkisen talouden velkaantuminen on huolestuttanut Yhdysvalloissa paitsi tavallisia kansalaisia myös sijoittajia, jotka ovat nostaneet aiheen tapetille viime kuukausina.

Stiglitzin mukaan eläkekysymyksen nostaminen esiin onkin herättänyt paljon pahaa verta. Hänen mukaansa yhä useampi ihminen kokee tulevansa kohdelluksi epäreilusti.   

– Kun veronmaksajat pelastivat Bear Stearnsin ja AIG:n, kukaan Wall Streetillä ei puhunut valtionvelasta, Stiglitz sanoo.

Ei kulutusjuhlia
kiinalaisille

Toisin kuin Eurooppa ja Yhdysvallat, osa Itä-Aasian maista pystyy elvyttämään talouttaan kasvattamalla vientiä.

Stiglitzin mukaan viennin loputon kasvu ei ole kuitenkaan käytännössä mahdollista, sillä Kiinan kulutuksen on kasvettava maltillisesti. Rajoituksia asettaa ilmastonmuutos.

– Jos Kiina pyrkii kohti Yhdysvaltojen kulutustasoa, maapallo on tuomittu tuhoon.

Kulutusjuhliin rohkaisemisen sijaan Kiinan pitäisikin investoida ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja köyhyyden vähentämiseen, Stiglitz arvioi. Nobelisti hämmästelee maailman tilaa.

– Kaksi miljardia ihmistä elää alle kahdella dollarilla päivässä! Miten voidaan väittää, että tarvitsemme enemmän kulutusta?

Nyt pitäisi keskittyä tekemään sijoituksia, jotka kasvattavat valtioiden tuottavuutta pitkällä tähtäimellä.

– On ironista, että maailma on täynnä tarpeita, kun samaan aikaa toisaalla on ylituotantoa.

Kirjoittaja osallistui Project Syndicaten konferenssiin järjestäjien vieraana.