Vasta varovasti elpyvä talous painuu todennäköisesti uuteen notkahdukseen, kun viime kuukausina kasvua piristäneen elvytyksen vaikutukset hiipuvat ja esimerkiksi useilla teollisuudenaloilla käynnistynyt varastojen kasvatus päättyy. Työttömyys kasvaa pitkään.

Näin talouden herkkää tilaa kuvasi maanantaina Helsingissä esitelmöinyt yhdysvaltalainen talousprofessori, talousnobelisti Paul Krugman.

Taantuman toinen notkahdus on Krugmanin mukaan selvästi todennäköisempi vaihtoehto kuin talouden pyrähtäminen suoraa päätä entiselle kasvu-uralle. Hän odottaa uutta notkahdusta jossakin vaiheessa ensi vuotta.

– Tuplanotkahduksen (double dip) toinen osa tuskin on yhtä ankara kuin viime syksyn romahdus, mutta pettymys se on silti, sanoi Krugman esitelmäänsä seuranneessa tiedotustilaisuudessa.

Krugman esiintyi Sitran järjestämässä Suomen elinvoiman lähteet -seminaarissa.

Kolme syytä tämän
taantuman venymiseen

Paluu ennen taantumaa vallinneelle talouden kasvu-uralle viipyy Krugmanin mukaan todennäköisesti vuosia. Tämänhetkisellä talouden kasvuvauhdilla talouden elpyminen entiselleen voi kestää jopa muutaman vuosikymmenen.

– Suotuisalla talouskehityksellä täyteen toipumiseen kuluu ainakin neljä vuotta, mutta viimeaikaisella kasvuvauhdilla toipumiseen voi kulua 30 vuotta, sanoi Krugman tiedotustilaisuudessa. Nopeaa kasvua ei hänen mukaansa ole odotettavissa.

Taantumaa pitkittää ja vastaavasti toipumista viivyttää Krugmanin mukaan monta tärkeää seikkaa.

Ensimmäinen on se, että talous suistui taantumaan pankkikriisin takia, ja yleensä pankkikriisistä alkaneet taantumat ovat tavallista pitkäaikaisempaa laatua.

Toinen on se, että nyt taantumassa on koko maailma eikä vientivetoinen pikainen elpyminen ole mahdollinen niin kuin yksittäisten maiden kriiseissä. Vienti-ihme ei Krugmanin mukaan onnistu, ellei äkkiä löydy uutta planeettaa vientimarkkinoiksi.

Kolmas syy toipumisen hitauteen on se, että Kiina ja muut kehittyvät taloudet eivät kykene kasvattamaan kansalaistensa kulutuskysyntää yhtä nopeasti ja yhtä paljon kuin velanmaksuun ja pakkosäästöihin ajautuneet länsimaiden kotitaloudet supistavat omaa kulutustaan.

– Kiina tuskin kykenee vetämään koko maailmaa taantumasta, siihen maan kotimainen kulutuskysyntä on liian heikkoa ja säästäväisyys liian korkea, tiivisti Krugman.

Valtioiden alijäämät
pelastivat maailman

Säästöjen kasvattaminen ja velkojen maksaminen on Krugmanin mukaan yksittäisen kansalaisen näkökulmasta järkevää. Velkaa kertyi asuntokuplan ja kulutusjuhlien vuosina liikaa ja nyt sitä on maksettava.

Mutta kun kaikki kotitaloudet ryhtyvät samaan aikaan säästämään ja lyhentämään velkojaan, on Krugmanin mukaan koossa ainekset talouden katastrofiin. Yksityinen velka supistuu jo voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Valtioiden alijäämät pelastivat maailman, kärjisti Krugman.

Yksityinen velka ja yksityinen kulutus supistuvat nyt monessa maassa, mutta samaan aikaan julkinen velka ja julkinen kulutus kasvavat. Tämän Krugman katsoo koituneen talouden pelastukseksi.

Valtioiden ei ole Krugmanin mielestä vielä pitkään aikaan tarpeen huolestua alijäämiensä ja velkojensa kasvusta.

– Liian varhaisesta julkisen talouden tasapainottamisesta koituisi nyt suurta tuhoa. Tästä ei olisi vielä edes ajankohtaista keskustella, sanoi Krugman.

Krugman suosittelee
sisäistä devalvaatiota

Euroopan ja useiden euromaiden tilanne on Krugmanin mukaan ehkä jopa luultua vaikeampi.

Suomen kaltaiselle vientivetoiselle pienelle maalle sopisi Krugmanin mielestä tällaisessa suhdannevaiheessa viennin avittaminen valuuttaa heikentämällä. Juuri tähän hän arvioi esimerkiksi Ruotsin pyrkineen poikkeuksellisen keveän rahapolitiikkansa avulla.

– Suomelta ei euromaana vastaava tietenkään nyt onnistu, totesi Krugman.

Kriisi onkin tuonut hänen mukaansa esiin euron ja rahaliiton varjopuolia.

Nyt on hänen mielestään käynyt selväksi esimerkiksi se, että euroalueen keskuspankki EKP ei ole kyennyt toteuttamaan yhtä ennakkoluulotonta rahapolitiikkaa kuin itsenäisten valtioiden keskuspankit, kuten Yhdysvaltain Fed ja Englannin Pankki.

Devalvaatio-mahdollisuuden puuttuminen merkitsee Krugmanin mukaan, että euromaat voivat kohentaa omaa kilpailuasemaansa ainoastaan omaa kustannustasoaan leikkaamalla, kuten palkkojen alennuksilla.