Yritykset trimmataan nyt maratonkuntoon

Yritysjohtajat ovat kesän juhlapuheissaan harmitelleet, miten tuotanto katoaa täältä idän halpamaihin suomalaisen työläisen kehnon tuottavuuden takia.

Vuoden 2008 lopulla kansainvälisten vertailujen perusteella suomalaisen työn tuottavuus sukelsikin pohjalukemiin. Työntekijöitä oli hetkellisesti liikaa suhteessa firmojen tuloksentekoon.

Taloustutkijoiden mukaan näin lyhyistä suhdannemuutoksista ei kuitenkaan voi vetää kovin pitkäaikaisia johtopäätöksiä.

– Se heijastaa lähinnä vuoden jälkipuoliskolla tapahtunutta voimakasta kysyntäshokkia. Ensi vuonna merkittävä osa tuosta sukelluksesta saadaan varmasti takaisin, sanoo Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

Yritykset ovat käyttäneet näennäistä tuottavuuden laskua yhtenä saneerausperusteena. Kevään irtisanomisaalto on kuitenkin jo korjannut tilannetta huomattavasti. Yritysjohtajat ovat hyvin hiljaa siitä, että tältä perusteelta on kadonnut pohja.

– Sanoisin, että nyt kone- ja laiteteollisuuden näkymiä suorastaan mustamaalataan, väittää Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Eero Lehto.

Todellisuudessa monella teollisuuden parjatulla alalla tuottavuustilanne on nyt paljon parempi kuin pitkään aikaan: organisaatiot on trimmattu äärimmilleen, valmistus- ja alihankintaketjut ovat kilpailutuksella saatu palveluhaluisiksi ja nöyriksi, eikä löysää löydy.

Työpaikoilla tiedetään karvaasti, että yksittäinen työntekijä ahkeroi nyt työpäivänsä aikana paljon enemmän kuin vaikka viitisen vuotta sitten. Ylimääräisiä tupakkatauoilla notkujia ei näy.

Ainoastaan kannattavuudesta, asiakkaista ja kysynnästä on puutetta, mutta siihen pulmaan ei työntekijän tuotantokyvyllä ja jaksamisella ole juuri vaikutusta.

– Tuottavuusmittareita pitää käyttää hyvin varovasti johtopäätösten teossa. Esimerkiksi kaupan ala toimii paljon tehokkaammin kuin miltä pelkkien vertailulukujen perusteella näyttäisi, sanoo Keskuskauppakamarin ekonomisti Maarit Lindström.

 – Yksittäisistä toimialoista erityisen hyvin menestyy, kuten odotettua, tietoliikennevälineiden valmistus. Toinen tehokas ala näyttäisi olevan vähittäis- ja tukkukauppa, sanoo Mika Maliranta.

Onko pankkisektorikin
meillä tehotonta?

Irvokkain esimerkki vertailuharhasta löytyy rahoitusalalta. Pankkisektorin näennäisessä tuottavuudessa Suomi jää pahasti jälkeen esimerkiksi Yhdysvalloista.

– Numeroiden perusteella ero on kymmeniä prosentteja. Nämä luvut eivät ole uskottavia, sanoo Mika Maliranta.

Työn tulokset tai amerikkalaispankkilaisten tehtailemat käsittämättömät finanssikriisitappiot eivät näy vertailuissa mitenkään.

– Jos mitataan tuottavuutta yhden työntekijän tekemien transaktioiden määrällä, varmasti sikäläisessä kulttuurissa niitä tehdään enemmän, sanoo Eero Lehto.

Meillä pankkilaiset eivät esimerkiksi vaihda joka päivä asiakkaiden isoja shekkinippuja tai kirjaa käsin laskuja.

Silti kukaan rahoitusalan työnantaja ei ole vaatinut tuottavuusvertailuihin vedoten, että suomalaispankkien pitäisi potkia pihalle väkeä ja tehostaa toimintaansa.

Yritykset ovat kohta
vinttikoiramaisessa kunnossa

Kotimaisessa teollisuudessa on kyllä meneillään aito rakennekriisi, ja se laskee yritysten kannattavuutta ja vähentää kilpailukykyä.

Metsäteollisuuden tuotteet eivät käy kaupaksi, mutta kysynnän puute ei koske pelkästään suomalaista paperia.

– Sama prosessi on menossa muissakin maissa. Silti työntekijöiden hyvästä koulutustasostakin johtuen meidän yrityksillämme pitäisi olla parempi uusiutumiskyky kun monessa muussa kilpailijamaassa, sanoo Eero Lehto.

Hän arvelee, että tuotantokulujen ero esimerkiksi Kiinan ja EU:n välillä alkaa nopeasti lähivuosina kaventua.

Teollisuudessa ei siten näyttäisi olevan kovin paljon työnteon tehostamisen varaa: duunareista ei kerta kaikkaan pysty enää puristamaan enempää irti. Yrityksiä voi verrata jo rasvansa polttaneisiin maratonjuoksijoihin, jotka ajoittavat kuntohuippuaan ensi vuoden lopulle.

– Huonoimpia tuotantolaitoksia ja yksiköitä vähennetään nyt kiivaasti, ja tästä lamasta selviytyvät yritykset ovat hyvin virtaviivaisessa kunnossa, sanoo Eero Lehto.

Samaa arvelee Maarit Lindström.

– Perinteisesti laman jälkeisessä vaiheessa teollisuuden tuottavuus lähtee uuteen nousuun, enkä näe mitään merkkejä siitä miksei niin kävisi nytkin.

Taloustutkijat myöntävät, että monella toimialalla, yksittäisissä yrityksissä ja varsinkin julkisella sektorilla tuottavuuspulmat ovat hyvin todellisia. Varsinaista sisäistä pöhötautia ei kuitenkaan suomalaisessa yritysmaailmassa, ainakaan vientiyrityksissä enää laajemmalti ole.