Toistaako Suomi Japanin virheitä?

Maailman ekonomistit, keskuspankkiirit ja muut talousviisaat ovat viime päivinä kuin yhdessä kuorossa varoittaneet talouspäättäjiä pilaamasta talouden orastavaa toipumista liian varhaisella rahahanojen kiristyksellä.

Viimeksi tällä viikolla esimerkiksi maailman nimekkäimpiin kuuluvat talousprofessorit Nouriel Roubini ja Barry Eichengreen sekä tuore talousnobelisti Paul Krugman ovat kukin tahoillaan varoittaneet Yhdysvaltaoja ja Eurooppaa nyt sortumasta samoihin virheisiin, joita Yhdysvallat teki 1930-luvulla ja Japani toisti 1990-luvulla.

Elvytystoimien jättämisestä liian niukoiksi ja julkisen talouden liian hätäisestä kiristämisestä ovat viikon kuluessa esittäneet omat vakavat varoituksensa myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja esimerkiksi kautta maailman arvostettu analyysiyhtiö BCA Research.

Laaja ja arvovaltainen varoittajien kuoro näyttää ainakin Suomessa kailottavan kuuroille korville. Meillä suhteellinen korkotaso on kireimmillään vuosiin. Lisäksi valtio ja kunnat valmistelevat täyttä päätä veronkorotuksia.

Samat suuret
virheet toistuivat

Maailmantalouden aiempia suuria onnettomuuksia perusteellisesti tutkineet ekonomistit ja taloustutkijat ovat melkoisen yksimielisiä siitä, että talouspäättäjien kohtalokkaat virheet pitkittivät ja pahensivat aikoinaan niin Yhdysvaltain 1930-luvun lamaa kuin Japanin 1990-luvun alussa alkanutta kurimusta.

Karkeasti pelkistäen raha- ja talouspolitiikan suurimmat virheet olivat kummassakin suuressa romahduksessa samoja tai ainakin samantyyppisiä.

Rahapolitiikka oli pörssi- ja talousromahduksen jo alettua liian pitkään liian kireää. Tämän useimmat lamatutkijat katsovat pääosin keskuspankkien virheeksi, joskin esimerkiksi Japanin keskuspankki BoJ oli 1990-luvun alussa suoraan maan talousministeriön alaisuudessa.

Toinen kohtalokas virhe tehtiin niin 1930-luvun Yhdysvalloissa kuin 1990-luvun Japanissakin julkisen talouden puolella. Lamassa automaattisesti syntyvää julkisen talouden alijäämää ryhdyttiin liian varhain kuromaan umpeen julkisten palveluiden leikkauksin ja veronkorotuksin.

Japanin ongelmista
tuli pitkäaikaisia

Japanin keskuspankki lykkäsi korkonlaskujaan ja muita rahapolitiikan kevennystoimiaan 1990-luvun alussa niin kauan, että myöhemmin käynnistetyt rahapolitiikan ennennäkemättömän voimakkaat kevennystoimet eivät enää tehonneet.

Esimerkiksi kuuden kuukauden jenikorko oli juuri ennen vuoden 1990 romahdusta suunnilleen samalla tasolla kuin Japanin bruttokansantuotteen vuosikasvu. Korkotaso ei siis varsinaisesti kiihdyttänyt kuin jarruttanutkaan talouskasvua.

Talouden jyrkässä alamäessä korkotaso viivästyi lähdössä niin paljon, että se oli kriittisinä laman ensivuosina vauhdikkaasta laskustaan huolimatta koko ajan talouden kasvuvauhtia korkeammalla. Näin suhteellinen korkotaso oli koko ajan kireä, mikä oli omiaan jyrkentämään velkaisen talouden alamäkeä.

Samaan aikaan Japanin valtiontaloutta pidettiin laman alkuvuodet ylijäämäisenä muun muassa kulutuksen verotusta kiristämällä. Ensimmäisen alijäämäisen budjettinsa Japanin valtio teki vasta vuonna 1993, kun talous oli jo lamassa.

Japanin 1990-luvun talouspolitiikan arvostelijat ovat katsoneet talouden alamäessä sovelletun tiukan budjettikurin vesittäneen myöhemmin käynnistettyjen elvytystoimien tehoa.

Maa ei ole vieläkään toipunut pian 20 vuotta sitten alkaneesta talouskurimuksestaan. Talouden reaalikasvu on vaihdellut nollan prosentin molemmin puolin, vaikka korkotaso on ollut nollan tuntumassa ja julkinen talous on ollut jo vuosia raskaasti alijäämäistä.

Korkotaso yhä korkea
suhteessa talouden tilaan

Suomen taloudesta löytyy ainakin hyvin karkealla vertailulla samantyyppisiä piirteitä kuin 1990-luvun alun Japanista.

Meilläkin suhteellinen korkotaso on hyvin korkea, ja itse asiassa se on taantuman mittaan kohonnut entisestään. Bruttokansantuotteen vuosimuutos on jo syöksynyt lähes kuusi prosenttia miinukselle, mutta esimerkiksi kuuden kuukauden markkinakorko on edelleen yli prosentin verran plussalla.

Viime kuukausina myös Suomen inflaatio on huvennut kokonaan ja tilalle on tullut lievää deflaatiota, joten myös reaalinen korkotaso on kohonnut nimellisen korkotason laskusta huolimatta.

Toisin kuin 1990-luvun Japanissa tai 1930-luvun Yhdysvalloissa, Suomen korkotaso tai muukaan rahapolitiikka ei ole maan omien päättäjien hallinnassa. Rahapolitiikasta päättää euroalueen keskuspankki EKP, jonka rahapolitiikkaa pidetään maailman keskeisten keskuspankkien kireimpänä.

Viimeaikaisten talousuutisten perusteella euroalueen suurimpien maiden, Saksan ja Ranskan uskotaan jo selvinneen taantuman pahimmasta vaiheesta ja lähteneen varovaiseen kasvuun. Suomen sitä vastoin pelätään viipyvän taantumassa pidempään.

Jos EKP ryhtyy aikanaan kiristämään rahapolitiikkaansa euroalueen suurten maiden toipumisen tahdissa, voivat koronnostot ja muut rahaolojen kiristystoimet alkaa vielä taantumassa taistelevalle Suomelle liian varhain.

Japanin kireä rahapolitiikka piti 1990-luvun alun valuuttamarkkinoilla Japanin jeniä suhteettoman kalliina ja jopa nosti jenin arvoa. Tämä jyrkensi maan suuren vientiteollisuuden kriisiä. Eurossa on tämän kriisin mittaan ollut samoja piirteitä. 

Veronkorotukset
jo suunnitteilla

Suomen julkinen talous on valtiovarainministeriön tuoreimpien arvioiden mukaan menossa tänä vuonna lievästi alijäämäiseksi ja ensi vuonna VM arvioi julkisen talouden niin sanotuksi rahoitusjäämäksi -4,5 prosenttia bkt:stä. Viime vuoden lopun ylijäämä oli neljä prosenttia bkt:stä.

Suomen valtiovarainministeriö esitteli maanantaina ehdotuksensa tämän vuoden toiseksi lisätalousarvioksi. Taantuma näkyy budjettiesityksessä rujoina lukuina, esimerkiksi verotulojen arvioidaan jäävät yli kolme miljardia euroa niukemmiksi kuin alunperin oli täksi vuodeksi ennustettu.

Valtiontalouteen syntyvää vajetta on tarkoitus kattaa velanottoa kasvattamalla. Samaan aikaan päähallituspuolueet suunnittelevat kuitenkin myös verojen korotuksia.

Maanantain Helsingin Sanomat kertoi muun muassa arvonlisäveroon kaavaillusta yleisestä kolmen prosenttiyksikön korotuksesta 22:sta 25 prosenttiin.

Lehti kertoi myös Espoon kaupungin kaavailemasta kunnallisveron korotuksesta, ja otaksui muiden suurten kuntien mitä todennäköisimmin seuraavan esimerkkiä. Veronkorotukset leikkaisivat kansalaisten kulutusvaraa.

Hallitus on monen muun taantumaa taltuttavan hallituksen tavoin professori Roubinin ilmaisun mukaan puun ja kuoren välissä, josta ei ole helppoa ulospääsyä. Hänen mukaansa hallitukset tasapainoilevat nyt liian kireän taloudenpidon eli laman pitkittämisen ja toisaalta ylielvyttämisen eli samalla ylivelkaantumisen välissä.

Milloin ja miten elvytyksestä pitäisi siirtyä laskun maksuun, on Roubinin mukaan nyt ratkaiseva mutta samalla myös pirullisen vaikea kysymys. 

Länsimaat toistavat
Japanin virheitä

Suomi on tässä taantumassa saanut monia muita maita raskaammin siipeensä kansantalouden suuren vientiriippuvuuden takia. Kotimainen kulutus- ja investointikysyntä ei ole riittänyt paikkaamaan viennin menetyksiä, ja nyt työttömyys lisääntyy nopeasti.

Työpaikan menetys leikkaa vääjäämättä kulutuskysyntää, ja moni jättää nyt enemmän rahaa säästöön vaikka ei olisi työpaikkaa menettänytkään. Näin kulutus jää entistä pienemmäksi ilman veronkorotuksiakin.

Juuri tästä syystä maailman talousviisaat varoittavat valtioita kiristämästä verotustaan liian varhain. Varoittajien mukaan pelkkä veronkorotusten ja elvytystoimien päättymisen ennakoiminen voi viivyttää talouden virkoamista.

Professori Eichengreen uskoo Yhdysvaltain ja Euroopan välttävän 1930-luvun laman kaltaiset kauheudet. Sen sijaan hän pitää Japanin 1990-luvun kohtaloa edelleen hyvin todennäköisenä.

Hänen mukaansa on suuri vaara, että elvytystoimet jäävät liian niukoiksi ja tehottomiksi ja että raha- ja finanssipolitiikkaa ryhdytään kiristämään liian varhain.

Ilmeisesti myös Suomi on vaarassa harhautua samalle Japanin tielle.