Tämä on vain alkua: Lopulta taivaalta sataa euroja

Velkakirjamarkkinoiden suurpankit ja kansainväliset korkosijoittajat pettyvät pahan kerran, ellei EKP tee tai ainakin lupaa ensi viikolla "jotakin uutta" ja "jotakin suurta" velkakriisin helpottamiseksi.

Odotukset ovat suuria, ja niille on hyvät perusteet.

Euromaiden keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi on useiden viikkojen ajan eri puheenvuoroissaan luvannut, että EKP tekee "kaiken tarvittavan" euron pelastamiseksi.

Käytännössä "kaikki tarvittava" on ainakin markkinaodotuksissa täsmentynyt uusiksi ja lisäksi entistäkin riuskemmiksi raharuiskeiksi velkakriisin huojentamiseksi.

Suosituin veikkaus lienee, että EKP aikoo palata kriisivaltioiden velkakirjamarkkinoille entistä mittavammin tukiostoin.

Kärkkyjien mielestä lienee toisarvoista, ryhtyykö EKP uusiin ostoihin korkoja alentaakseen, korkoeroja pienentääkseen vai yksinkertaisesti vain pankkeja ja valtioita tukeakseen. Tärkeintä on, että liikkeelle lähtee rutkasti uutta rahaa.

Rohkeimmat keinottelijat ovat jopa uskaltautuneet ostamaan Espanjan ja Italian valtioiden velkakirjoja siinä toivossa, että pian EKP ryhtyy ostamaan niitä suurilla rahasummilla – ja maksaa "mitä vain" saadakseen korot laskuun. 

EKP:n rahapolitiikan toimista päättävä neuvosto kokoontuu seuraavan kerran ensi viikon torstaina. Silloin sillä on kova paine lunastaa pääjohtaja Draghin lupauksia.

EKP:n vaikea valinta,
pettymys tai uhkapeli

EKP:n neuvostossa rahapolitiikan päätöksiä tekevillä keskuspankkiireilla, kuten Suomen Pankin Erkki Liikasella, on ensi torstaina kaksi vaikeaa vaihtoehtoa: heidän on joko

♦ pidettävä kiinni oman toimivaltansa tiukasta tulkinnasta ja pysyttävä erossa valtioiden rahoittamisesta – ja tuotettava markkinoille pettymys arvaamattomine markkinaseurauksineen, tai

♦ rauhoitettava välittömiä markkinapaineita lunastamalla Draghin lupaukset ja kovat markkinaodotukset. Se tarkoittaisi ryhtymistä yhä uusiin kokeellisen rahapolitiikan uhkayrityksiin, joilla olisi arvaamattomia pitkän aikavälin seurauksia.

Rahoitusmarkkinoiden lisäksi euromaiden talouspäättäjät odottavat EKP:ltä yhä uusia tukitoimia rahoituskriisin helpottamiseksi. 

Valtioiden rahoitus
EKP:ltä kiellettyä

Poliittinen paine on viime viikkoina kasvanut poikkeuksellisen suureksi, jotta EKP ryhtyisi jonkinlaisiin toimenpiteisiin kriisivaltioiden korkojen alentamiseksi. Etenkin eteläisten euromaiden talousministerit ovat julkisesti vaatineet EKP:ltä tukitoimia.

Viime viikolla esimerkiksi Espanjan valtiovarainministeri Luis De Guindos kertoi euromaiden talousministereiden odottavan toimia eurovaltioiden korkoerojen pienentämiseksi. 

Markkinoiden kovat odotukset ja poliittinen paine ajavat EKP:tä yhä ahtaampaan nurkkaan, sillä sen pitäisi ainakin muodollisesti olla itsenäinen rahaviranomainen eikä valtioiden rahareikien täyttäjä.

Valtioiden rahoittaminen on EKP:ltä yksiselitteisesti ja ehdottomasti kiellettyä. Näin määrää EKP:n tehtäviä ja toimivaltaa määrittelevä perussääntö.

Perussäännön yksiselitteinen kielto ei ole estänyt poliitikkoja tai markkinatoimijoita vaatimasta EKP:tä ostamaan kriisivaltioiden velkakirjoja yhä suuremmin summin.

Kielto ei ole myöskään estänyt EKP:tä tekemästä juuri niin kuin poliitikot ja markkinat vaativat. EKP on jo hyvän aikaa ollut tärkein tai jopa ainoa kriisimaiden ulkopuolisen rahoituksen lähde. 

Keskuspankeilta
1 500 miljardia euroa

EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit ovat tähän mennessä käyttäneet erilaisiin kriisiaikaisiin poikkeuksellisen rahapolitiikan toimiin noin 1 500 miljardia euroa.

Kaikista tähän mennessä liikkeeseen pannuista tai korvamerkityistä hätärahoista noin kolme neljäsosaa on peräisin keskuspankeilta.

Kansallisten keskuspankkien ja EKP:n yhdessä muodostaman eurojärjestelmän yhteenlaskettu tase on kriisitoimien takia suurin piirtein kaksinkertaistunut parissa vuodessa noin 1 500 miljardista eurosta vähän yli 3 000 miljardiin euroon.

Suurin osa euromaiden keskuspankkien kriisiaikaisista rahoitusoperaatioista ja velkakirjaostoista on joko suoraan tai epäsuorasti pankkijärjestelmän kautta päätynyt kriisivaltioiden rahoituksen tueksi.

Näin on käynyt, kun kriisimaiden liikepankit ovat vastaanottaneet yltäkylläistä keskuspankkirahoitusta ja käyttäneet valtaosan rahasta oman kotivaltionsa velkakirjojen ostamiseen.

Keskuspankkirahoitusta
pankkien kautta valtioille

Kriisin polttopisteessä paistuva Espanja on vastaanottanut ainakin 400 miljardia euroa EKP:n epäsuoraa rahoitustukea. Summa on kasvanut lähes räjähdysmäisesti ja on nyt jo euroalueen tähänastisen historian suurin.

Tuon verran Espanjan keskuspankilla on eurojärjestelmän sisäistä niin sanottua Target-velkaa EKP:ltä. Miljardit eivät kuitenkaan makaa Espanjan keskuspankin holvissa, vaan ne ovat siirtyneet edelleen keskuspankkiluottoina espanjalaispankeille.

Espanjalaispankit ovat puolestaan käyttäneet suurimman osan nostamistaan keskuspankkiluotoista Espanjan valtion velkakirjojen ostamiseen. Suuri osa näistä valtion velkakirjoista on nyt maan keskuspankin hallussa keskuspankkirahoituksen vakuutena.

Muissa kriisimaissa, kuten Italiassa, keskuspankkirahoitusta on kiertänyt samaan tapaan liikepankkien kautta valtion rahoitukseen, mutta Espanjassa summat ovat olleet selvästi suurimpia.

Kriisivaltioiden käyttöön on pankkien kautta ilmeisesti päätynyt suurin osa viime vuodenvaihteen molemmin puolin liikkeeseen lasketuista kolmen vuoden poikkeuksellisista LTRO-keskuspankkiluotoista.

Kriisitoimilla
hetken helpotusta

Tuhatmäärin tuoreita miljardeja tarjoamalla keskuspankit ovat helpottaneet kriisimaiden rahoitusoloja ja yksityisen pääoman kaikkoamista kriisimaista turvaan.

Samalla ennen näkemätön määrä kyseenalaista luottoriskiä on siirtynyt pankkien ja muiden yksityisten rahoittajien taseista EKP:n ja euromaiden keskuspankkien taseisiin.

Kriisi ei ole silti hellittänyt kuin hetkittäin.

Kriisimaiden valtioilla ja pankeilla on jatkuva tuoreen lainarahoituksen tarve mutta ei pääsyä kansainvälisille rahoitusmarkkinoille. Niinpä niitä uhkaa alituinen maksuhäiriöiden vaara, ja siksi kriisikin jatkuu jatkumistaan.

Ja siksi markkinat ja talouspäättäjät painostavat EKP:tä helpottamaan kriisiä vaikka entistä runsaammin uutta rahaa "painamalla".

Arviot tarvittavista rahamääristä vaihtelevat suuresti – mutta ne ovat vielä suurempia kuin EKP on tähän mennessä pannut liikkeelle.

Onko vastahanka
aitoa vai teatteria?

EKP voi luoda tyhjästä tuoretta rahaa rajoituksetta, ja siksipä markkinat ja talouspäättäjät painostavat sitä ratkaisemaan kriisin "nappia painamalla".

Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann on jyrkästi torjunut vaatimukset painokoneen käynnistämisestä. Tämä voi toki olla teatteria, sillä suurimpana juuri Saksan Bundesbankin tase on kasvanut euromaiden keskuspankeista eniten.

Weidmann on perustellut uusien kriisitoimien torjuntansa sillä, että valtioiden rahoittaminen rahaa painamalla olisi kiellettyä, se olisi omiaan vaarantamaan euron vakauden ja lisäksi se olisi epäoikeudenmukaista riskin siirtämistä euromaiden kesken.

Weidmannin ja Bundesbankin tiukkaa linjaa arvostelevat ovat huomauttaneet, että euroalueella on suurempi vaara ajautua deflaatioon kuin hallitsemattomaan inflaatioon.

Kriisimaiden lama, koko euroalueen taantuma ja yksityisen talouden pyrkimys vanhojen velkojen maksuun jarruttavat mahdollisia inflaatiopaineita tehokkaasti, joten EKP voi huoleti toteuttaa entistä mittavampia rahoitusoperaatioita vailla huolta inflaatiosta.

Näin ovat arvioineet esimerkiksi yhdysvaltalaispankki Citigroupin ja analyysiyhtiö BCA Researchin ekonomistit – jotka ovat arvioineet tuoreen rahan tarvetta hirmuisin lukemin.

Näin kasvaa paine
rahan painamiseen

Toisistaan riippumatta Citigroupin ja BCA:n ekonomistit ovat laskeneet, että EKP:n pitäisi pikavauhtia panna liikkeelle jopa 2 500 miljardia euroa uunituoretta rahaa. Eikä tämä rahamäärä olisi edes kriisin ratkaisu, vaan se ainoastaan estäisi kriisiä pahenemasta lisää.

Moiset arviot korostavat viheliäisen noidankehän vaaraa, jonka välittömästä uhkaava deflaatio ja laskevat varallisuusarvot yhdessä muodostavat taloudelle.

Analyysiyhtiö Lombard Street Researchin ekonomisti Leigh Skene on samaa mieltä deflaation uhasta, mutta tyystin eri mieltä lääkkeistä.

Skenen mukaan keskuspankkirahoitus ei ratkaise kriisiä vaan synnyttää enemmän uusia vaikeuksia kuin ratkoo vanhoja. Hänen mukaansa kelvottomat velat on kirjattava tappioiksi eikä siirrettävä keskuspankkien taseisiin.

Analyysijulkaisu Grant's Interest Rate Observerin päätoimittaja James Grant on samaa mieltä Skenen kanssa, mutta uskoo EKP:n silti ennen pitkää ratkovan eurovaltioiden rahoituspulmia painokoneella.

Grantin "rahapoliittinen sääennuste" kuvannee osuvasti hänen käsitystään EKP:n kriisitoimista ja niiden seurauksista: "Lopulta vanhalla mantereella sataa euroja".