Tähän velkojen verkkoon Suomikin sotkeutuu

Europäättäjät ovat palanneet kesälomiltaan, joten puheenvuoroissa ja talouslehdissä on taas sinkoillut uusvanhoja ja uusiakin ehdotuksia keinoiksi velkakriisin ratkomiseen.

Parin viime viikon talousuutiset ovat kertoneet esimerkiksi seuraavaa:

Kreikka haluaa kaksi vuotta lisää aikaa tukiehtojensa täyttämiseen, mutta toivoo silti muiden euromaiden jatkavan rahoitustukeaan.

Espanja havittelee jopa 300 miljardin euron apurahaa vasta heinäkuussa saamansa sadan miljardin euron tukilupauksen jatkeeksi.

Euromaiden keskuspankki EKP valmistelee uusia tukitoimia, kuten kriisimaiden velkakirjamarkkinoilla toteutettavia entistäkin mittavampia tukiostoja.

Euromaiden vasta perusteilla oleva pysyvä vakausmekanismi EVM pitäisi muuttaa pankiksi, jotta se voisi saada EKP:ltä jopa rajattomasti rahoitusta.

Euromaiden talous- ja rahaliitto EMU pitäisi muuttaa "pankkiunioniksi", joka vastaisi ainakin suurimpien pankkien valvonnasta ja mahdollisista tukitarpeista.

Nämä edellämainitut ovat talousuutisissa mainittuja ehdotuksia tai vaatimuksia sekä vahvistamattomia ennakkotietoja hankkeista, jotka eivät virallisesti ole vireillä.

Silti tämän lajin uutiset kertovat, että europäättäjät ovat taas palanneet kriisitoimien pariin.

Uutiset kertovat senkin, että päättäjät eivät ole sentään niin paljon onnistuneet kokoamaan voimia, rohkeutta saati ajatuksiaan, että tohtisivat vieläkään tarttua kriisin todellisiin syihin.

Niinpä nämäkään uudet tai uusvanhat keinot tuskin ratkaisevat kriisiä.

Liian paljon liian
kehnoa velkaa

Euroalueen velkakriisin monimutkaiset syyt ja seuraukset kiteytyvät pohjimmiltaan kahteen hyvin yksinkertaiseen seikkaan.

– Ylivelkaisilla euromailla ja alueen vielä rutkasti ylivelkaisemmilla pankeilla on velkaa enemmän kuin niillä on kykyä tai halua milloinkaan maksaa.

– Ylivelkaisten valtioiden ja ylivelkaisten pankkien rahoittajilla on taseissaan kyseenalaisia ja jopa arvottomia saatavia enemmän kuin niillä on huterissa pääomissaan varaa luottotappioiden sulattamiseen.

Koska yhden velka on aina jonkun toisen saatava, ovat eurokriisin kaksi keskeistä kipupistettä – liian suuri velkamäärä ja liian suuri kelvottomien saatavien määrä – saman kolikon kaksi eri puolta.

Ja koska ylivoimaisesti suurin osa euroalueen erityyppisistä veloista ja velkarahoituksesta on tavalla tai toisella peräisin alueen pankeilta, on euroalueen velkakriisi yhtä kuin pankkikriisi.

Tähänastiset kriisitoimet ovat olleet tehottomia, sillä ne eivät ole puuttuneet kriisin varsinaisiin syihin.

Liian suuri velkamäärä ei ole keventynyt eikä arvottomia saatavia ole kirjattu tappioina pois päiviltä, vaan kriisitoimet ovat toistaiseksi siirrelleet niitä taseesta toiseen.

Kehnon velan siirtoliike on toistaiseksi käynyt lähinnä yksityisistä taseista julkisiin ja kriisiin osallisten taseista sivullisten piikkiin.

Samaa rataa jatkavat uudetkin keinot, jos viimeaikaiset ehdotukset toteutuvat. Samalla Suomikin takertuu yhä tiukemmin vieraiden velkojen verkkoon.

Pankit eivät kestä
omia riskejään

Euroalueen pankeilla on taseissaan kaiken kaikkiaan erityyppisiä luottoja, velkakirjasijoituksia ja muunlaisia saatavia 33 900 miljardia euroa. Tappioiden varalle niillä on pääomaa ja varauksia yhteensä 2 250 miljardia euroa.

Lukemat ovat karkeita pyöristyksiä mutta kertovat lähimmän 50 miljardin euron tarkkuudella pinteessä olevan pankkijärjestelmän mittakaavasta.

Lukemat ovat peräisin EKP:n viime kesäkuun kuukausikatsauksesta ja kertovat huhtikuun lopun tilanteen. Ne kertovat myös, että pankeilla on tappioiden vastaanottamiseen ja kelvottomien saatavien sulattamiseen kelvollista pääomaa alle seitsemän prosenttia taseiden koko massasta.

Jos 33 900 miljardin euron saatavista edes seitsemän prosenttia happanee tappioiksi, palavat pankkien oma pääoma ja varaukset poroksi – ja pankit ovat mennyttä.

Analyysiyhtiö GaveKal Research on eri pankkianalyyseistä kokoamiensa lukujen perusteella arvioinut, että Euroopan pankkien taseissa muhii jopa 1 500–2 000 miljardin euron verran kelvottomia saatavia – toisin sanoen kirjaamattomia tappioita.

Saatavien – ja samalla pankkien taseiden – laatu on rutkasti rujompi kuin pankkien kantti kestää tunnustaa tappioita kirjaamalla.

Ulkomaiset pankit
vetäytyvät pakoon

Ulkomaisilla pankeilla on euroalueen viidessä kriisimaassa Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa kaiken kaikkiaan noin 1 600 miljardin euron saatavat, ilmenee Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n kokoamista luottotilastoista.

Luvussa ovat mukana ulkomaisten pankkien saatavat kriisimaiden julkisen talouden yksiköiltä, yrityksiltä, rahoitusalalta ja kotitalouksilta. Kriisimaiden kotimaisten pankkien saatavat eivät ole mukana.

Kriisimaiden valtioilta ja muulta julkiselta hallinnolta ulkomaisilla pankeilla oli viime vuoden lopussa saatavia BIS:n mukaan noin 400 miljardia euroa. Euroopan unionin pankkivalvojan EBA:n mukaan kriisimaiden kotimaisilla pankeilla oli omilta kotivaltioillaan suunnilleen yhtä mittavat saatavat.

Euroopan unionin tilastoviranomaisen Eurostatin tilastoista ilmenee, että näillä viidellä kriisivaltiolla oli viime vuoden lopussa yhteen laskien 3 300 miljardia euroa velkaa.

Vuoden 2008 jälkeen velka on kasvanut noin kolmanneksen, yhteensä lähes 800 miljardia euroa. Sattumoisin ulkomaisten pankkien saatavat ovat supistuneet suurin piirtein yhtä paljon kuin kriisivaltioiden velka on kasvanut.

Erotuksen ovat täyttäneet Suomen ja muiden euromaiden kustantamat kriisitoimet.

Kriisitoimiin uponnut
1 500 miljardia euroa

Eurovaltiot ja EKP ovat kriisin kuluessa pumpanneet kriisimaihin eri menetelmin ja perustein yhteensä suurin piirtein 1 500 miljardia euroa, joista suurin osa on peräisin EKP:n erityyppisistä kriisitoimista.

Suurin osa kriisitoimien miljardeista on päätynyt eri reittejä kriisivaltioiden, kriisimaiden pankkien sekä Euroopan suurimpien pankkimaiden, Saksan, Ranskan ja Britannian liikepankkien käyttöön.

EKP on antanut lähinnä kriisimaiden liikepankeille poikkeuksellista keskuspankkiluottoa noin tuhat miljardia euroa, minkä lisäksi se on tukenut lähinnä kriisimaiden velkakirjamarkkinoita lähes 300 miljardin euron tukiostoin.

Eurovaltiot ovat eri tavoin ja välinein lainanneet kriisimaille noin 240 miljardin euron tähän mennessä maksuun pannut apurahat. Tätä summaa kasvattavat seuraavaksi Espanjalle lainattavat pankkitukimiljardit.

Lukemat muuttuvat tyystin toisenlaisiksi, jos EKP tai EVM ryhtyvät yhdessä tai erikseen ostamaan kriisivaltioiden velkakirjoja jopa rajoituksetta niin kuin osa europäättäjistä haluaa.

Tähänastiset kriisitoimet eivät ole vähentäneet euromaiden velkoja euronkaan vertaa. Päin vastoin velkaa on nyt rutkasti runsaammin kuin kriisin alussa.

Kriisi kasvattanut
valtioiden velkaa

Eurovaltioilla oli Eurostatin mukaan velkaa vuoden 2008 lopussa yhteensä 6 500 miljardia euroa. Viime vuoden lopussa luku oli 8 200 miljardia euroa. Velkaa oli hilkkua vailla 90 prosenttia alueen vuotuisesta kokonaistuotannosta.

Velan kasvu on ollut rivakkaa kaikissa euromaissa, ei suinkaan pelkästään kriisimaissa.

Suomen valtion velka on kolme viime vuotta kasvanut noin kymmenen miljardia euroa joka vuosi ja oli Eurostatin mukaan viime vuoden lopussa runsaat 90 miljardia euroa.

Osa julkisen velan kasvusta on perua tavanomaisista julkisen talouden joustomekanismeista, jotka taantuman oloissa kasvattavat julkisen talouden alijäämää ja velkaantumista. Näin käy, kun taantuma supistaa verotuloja ja lisää julkisia menoja.

Suomen niin kuin muidenkin eurovaltioiden omien alijäämien lisäksi velkataakkaa ovat kasvattaneet taas uuteen velkarahoitukseen perustuvat kriisitoimet. EKP:n toimenpiteet eivät näy eurovaltioiden velkaluvuissa, mutta nekin ovat viime kädessä eurovaltioiden vastuulla.

Hätäraha kiertää
takaisin pankeille

Eurovaltioiden toteuttamien kriisitoimien omituisiin ominaispiirteisiin kuuluu, että jokainen hätäluottona kriisimaille lainattu euro synnyttää velkatilastoihin kaksi euroa uutta velkaa.

Uutta velkaa syntyy Suomelle ja muille kriisitoimia kustantaville eurovaltioille, kun ne lainaavat omilta rahoittajiltaan kriisitoimiin tarvittavat varat. Seuraavaksi uutta velkaa syntyy kriisitoimia vastaanottaville valtioille, sillä tukitoimet ovat muodollisesti lainoja.

Suurin osa tukiluotoista on toistaiseksi kulunut kriisivaltioiden vanhojen velkojen maksuun. Juuri tästä kertovat BIS:n luottotilastot, joiden mukaan ulkomaiset pankit ovat supistaneet luotonantoaan kriisimaille samaan tahtiin kuin eurovaltiot ovat tarjonneet kriisirahoitusta tilalle.

Kansainvälisille pankeille euromaiden keskinäinen kriisirahoitus on merkinnyt tilaisuutta riskien pienentämiseen ja aiempaa turvallisemman liiketoiminnan kasvattamiseen.

Pankit ovat saaneet kriisitoimien verran vanhoja luottojaan kriisimaista turvaan. Samalla ne ovat voineet kasvattaa suunnilleen saman verran luotonantoaan hätäluottoja rahoittaville eurovaltioille ja niiden takaamille kriisirahastoille.

Suunnilleen samaan tapaan EKP:n kriisirahoitus on osaltaan rahoittanut kriisimaista karkuun kaikkoavan yksityisen pääoman maastapakoa. Ja juuri tästä on pohjimmiltaan kyse myös viime viikkojen uusissa ehdotuksissa.

Eurovaltioiden velka kasvanut kriisin aikana voimakkaasti
Kriisimaiden (Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Italia), Suomen ja kaikkien euromaiden valtionvelka vuosina 2008 ja 2011.
Valtio	Velka 2008, mrd. eur	Velka 2011, mrd. eur	Muutos, mrd. eur	Muutos, %
Italia	1665	1897	232	13,9
Espanja	437	735	298	68,2
Kreikka	263	356	93	35,4
Portugali	123	184	61	49,6
Irlanti	80	169	89	111,3
Kriisivaltiot yht.	2568	3341	773	30,1
Suomi	63	93	30	47,6
Eurovaltiot yht.	6480	8215	1735	26,8
Lähde: Eurostat