Kirjaudu ▼
 

Nolo totuus Suomen ehdottamista kriisilääkkeistä

Lehtikuva
Nolo totuus Suomen ehdottamista kriisilääkkeistä
Suomi esittää velkakriisin taltuttamiseen samoja keinoja, joilla Suomi voitti oman kriisinsä 1990-luvun alussa. Ehdotus on noloa historian vääristelyä: Suomi suosittelee kriisiin lääkkeitä, joilla ei ollut osaa eikä arpaa Suomen oman kriisin taltuttamisessa – mutta ei hiiskahda sanaakaan siitä teholääkkeestä, joka katkaisi Suomen syöksyn.
Jan Hurri
19.8.2012 06:01
445

Suomen hallitus suosittelee kriisimaiden rahoituspiinan helpottamista samanlaisin lääkkein, joilla Suomi taltutti omaa rahoituskriisiään 1990-luvun alun lamassa.

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Ehdotuksen mukaan kriisi rauhoittuisi ja korot laskisivat, jos kriisimaat alkaisivat tarjota uusien velkojensa takeeksi reaalivakuuksia, kuten kiinteää omaisuutta tai korvamerkittyjä tuloja.

Ehkä aloitteen esittäminen voi hieman pehmentää Suomen vastarannan kiisken mainetta "eurokumppaneiden" silmissä. Tai ehkä aloite tavallaan viestittää Suomen haluttomuutta osallistua yhteisvastuullisiin velkajärjestelyihin.

Mutta sisältönsä ja perusteluidensa puolesta Suomen ehdotus on erikoinen tai suorastaan nolo ainakin kahdesta syystä:

♦ Suomen ehdottamilla keinoilla ei ollut osaa eikä arpaa Suomen oman kriisin taltuttamisessa.

♦ Suomen aloitteesta ei löydy sanaakaan siitä todellisesta teholääkkeestä, jonka avulla Suomi katkaisi oman syöksykierteensä.

Siinä tuskin on mitään moitittavaa, että Suomen poliittinen johto haluaa esiintyä Euroopan neuvottelupöydissä vaihteeksi uusia ajatuksia esittävänä aloitteen tekijänä eikä aina vain muiden ehdotuksia vastustavana rimpuilijana.

Ehkä silti olisi vielä parempi, jos aloitteissa olisi itua – ja varsinkin, jos niiden perustelut kestäisivät päivän valoa.

Väärä käsitys
lamalääkkeistä

Suomen pääministeri Jyrki Katainen ehdotti kesäkuussa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kriisivaltioiden vakuudellisia velkakirjoja uudeksi keinoksi velkakriisin taltuttamiseksi.

Ehdotus sai muilta eurojohtajilta viileän vastaanoton, mutta Katainen on sittemmin toistanut saman aloitteen useita kertoja.

Katainen ehdotti vakuudellista varainhankintaa kriisikeinoksi esimerkiksi Italian pääministerille Mario Montille tämän Suomen-vierailulla elokuun alussa. Parin viime viikon aikana hän on toistanut ehdotuksensa myös esimerkiksi Talouselämä- ja Der Spiegel -lehdille antamissaan haastatteluissa.

Ehdotuksen mukaan kriisimaiden rahoituspaineet voisivat olennaisesti helpottaa, korot lähteä laskuun ja lopulta kriisikin vihdoin talttua, jos kriisivaltiot asettaisivat uusien velkojensa takeeksi reaalivakuuksia, kuten kiinteää omaisuutta tai velkojen maksuun korvamerkittyjä tulevaisuuden tuloja.

Juuri näin Suomi teki 1990-luvun alussa omassa velkakriisissään, joka talttui aravalainoja arvopaperistamalla. Tai tällaisen käsityksen ainakin saivat esimerkiksi Der Spiegelin lukijat Kataisen haastattelusta.

Harmi vain, että käsitys on mahdollisimman väärä ja vailla pienintäkään yhtymäkohtaa historiallisiin tosiseikkoihin.

Teholääkkeestä
ei sanaakaan

On toki totta, että Suomen valtio hankki 1990-luvulla omaisuusvakuudellista velkarahoitusta. Sekin on totta, että rahoitusoperaatiosta oli valtiolle omanlaistaan etua todennäköisesti enemmän kuin haittaa.

Mutta omaisuusvakuudellinen varainhankinta ei ratkaissut Suomen velkakriisiä, se ei alentanut Suomen valtion rahoituskustannuksia eikä se varsinkaan katkaissut Suomen talouden syöksykierrettä.

Suomen kriisi talttui aivan muunlaisin keinoin, ja ne muunlaiset keinot katkaisivat talouden syöksyn yli kolme vuotta ennen ensimmäisenkään omaisuusvakuudellisen velkakirjan paketointia ja liikkeeseenlaskua.

Noista muunlaisista keinoista Suomen hallitus ei nyt hiisku aloitteissaan halaistua sanaa eikä varsinkaan suosittele niitä kriisivaltioiden ahdingon helpotukseen. 

Markan kellutus
oli se teholääke

Suomen valtio toteutti ensimmäisen omaisuusvakuudellisen lainaoperaationsa vuoden 1995 marraskuussa. Talouden syöksykierre oli kuitenkin katkennut kolme vuotta ja kaksi kuukautta aiemmin, vuoden 1992 syyskuussa.

Kriisin käänne koitti jokseenkin samalla hetkellä, kun Suomen Pankki lopetti markan ecu-kytköksen ja laski markan kellumaan vapaasti – eli käytännössä devalvoitumaan – valuuttamarkkinoilla.

Tuota markan kellutuspäätöstä seuraavana arkipäivänä suomalaiset pörssiosakkeet ampaisivat lujaan nousuun, rahamarkkinoiden paniikki alkoi hellittää, korot alkoivat laskea – ja hyvin pian valtiokin alkoi saada kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta tuoretta lainarahaa laskevin koroin.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Markan kellutuspäätöksen vaikutus talousnäkymiin, pörssiin, kotimaisiin rahamarkkinoihin ja valtion varainhankintaan ilmenee vailla pienintäkään erehtymisen mahdollisuutta koko 1990-luvun kattavista talous-, pörssi-, korko- ja velkatilastoista.

Sitä vastoin valtion omaisuusvakuudellinen varainhankintaohjelma ei erotu samoista tilastoista kuin suurennuslasilla.

Markan kellutuspäätöksen vaikutuksiin verrattuna valtion vakuudellinen varainhankinta oli laman ja rahoituskriisin taltuttajana yhden tekevää askartelua.

Korko puoleen
ilman vakuuksia

Taloussanomien hallussa on seikkaperäiset tilastotiedot joka ikisestä Suomen valtion 1990-luvulla julkisilla rahoitusmarkkinoilla liikkeeseen laskemasta markkamääräisestä velkakirjaerästä.

Lainaerä lainaerältä valtion varainhankintaa ja sen kustannuksia kuvaavasta obligaatiotilastosta ilmenee vaivatta, että valtion uuden varainhankinnan korkokustannukset alkoivat laskea markan kellutuspäätöstä seuraavana kuukautena.

Tilasto kertoo senkin, että velkakirjamarkkinoiden valtiolta vaatima korko oli markan kellutuspäätöksen jälkeen laskenut noin puoleen ennen kuin valtio toteutti ensimmäisen omaisuusvakuudellisen lainaoperaationsa.

Markkinoiden valtiolta vaatima korko aleni hyvin nopeasti siitä huolimatta, että valtion liikkeeseen laskemien uusien velkakirjalainojen vuotuinen määrä paisui muutamassa vuodessa parista miljardista eurosta yli kymmeneen miljardiin euroon.

Velkakriisin tukalimmat vaiheet olivat ohi hyvissä ajoin ennen ensimmäistäkään omaisuusvakuudellista lainaerää.

Aravalainoilla
tukkukauppaa

Suomi oli Euroopan ensimmäisiä valtioita, jotka ryhtyivät omaisuutensa tai tulovirtojensa panttaamiseen ja näin hankkivat osan lainarahoituksestaan vakuuksia vastaan.

Monimutkaisen ja valtion normaalia varainhankintaa selvästi kalliimman operaation toteutti Valtion Asuntorahasto yhdessä valtiovarainministeriön ja valtiokonttorin kanssa. Operaatiota kutsuttiin Fennica-ohjelmaksi.

Valtion Asuntorahasto paketoi vanhoja aravalainasaataviaan tukkueriksi, siirsi ne veroparatiisiin varta vasten perustettuun erityisyhtiöön ja hankki näin muodostettua vakuusmassaa vastaan velkakirjamarkkinoilta tuoretta lainarahaa.

Rahoitustermein kyse oli ABS-arvopapereiden (asset backed securities) myymisestä, jollaista suomeksi kutsutaan arvopaperistamiseksi.

Kansanomaisesti sanottuna kyse oli eräänlaisesta silmänkääntötempusta.

Velkatilastot
kauniimmiksi

Suomen Fennica-ohjelma oli keino ottaa uutta lainarahoitusta valtion tukeman asuntotuotannon tarpeisiin tavalla, joka ei näkynyt valtion velkatilastoissa. Kyse oli niin sanotusti valtion taseen ulkopuolisesta operaatiosta.

Valtio hankki näin uutta lainarahoitusta vuosina 1995–1999 noin 1,3 miljardia euroa ja kaiken kaikkiaan 2,7 miljardia euroa. Suurimmillaan valtion koko velkamäärästä oli tämän lajin rahoitusta pari prosenttia.

Määrä oli aivan liian pieni mitenkään vaikuttamaan valtion todelliseen rahoitusasemaan. Mutta se oli riittävän suuri, jotta valtion EU:lle näyttämä velkaisuuden bkt-suhdeluku laski niukin naukin 60 prosenttiin.

Ilman Fennica-ohjelman avulla valtion velkatilastoihin aikaan saatua parinkin prosentin kevennystä Suomi ei välttämättä olisi täyttänyt rahaliiton sisäänpääsyvaatimuksia.

Ehkä pääministeri Kataisen tarkoitus ei ole yllyttää kriisimaita käymään kriisin kimppuun velkatilastojen kaunistelulla. Mutta noloa tai ei, siitä Suomen esimerkissä oli ennemmin kyse kuin velkakriisin taltuttamisesta.

Lama suisti valtion velkakierteeseen
Suomen valtion vakuudelliset Fennica-lainat sekä tavanomaisten markkamääräisten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskut ja keskikorko 1987-1997. Markat muutettu euroiksi kertoimella 1:5,94573.
Vuosi Fennica-lainat, milj. eur Velkakirjalainat, milj. eur Keskikorko, %
1987 0 84 10,0
1988 0 168 9,9
1989 0 408 11,9
1990 0 743 13,6
1991 0 1 862 11,6
1992 0 2 181 12,2
1993 0 6 143 8,4
1994 0 4 849 8,5
1995 258 11 194 8,0
1996 251 10 451 6,0
1997 0 9 614 5,3
Lähde: Valtiokonttori, Suomen Pankki, Taloussanomat

Tagit analyysi
Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (445)


Anonyymi
Kelluva valuutta pitää aina talouden tasapainosta kansallisvaltiossa huolen. Se kuuluu itsenäisen valtion keinovalikkoon. Suomi ei enää ole itsenäinen valtio. EU on kokonaisuudessaan totalitaristinen diktatuuri. Se on tuhottava.



ei taida keluva valuuta onnistua tänä päivänä.
Maailma vaatii kovaa vakuutta ei oletusta.
Uskotavuutenne markkinoilla on mennyttä.
euroopan ikioma velk 19.8.2012 9:25

Anonyymi
Muistanko oikein tai väärin,mutta eikö noihin aikoihin Nokia lähenyt kukoistukseen,mikä nosti Suomen todellisesta suosta.
haarukoija 19.8.2012 9:26

Anonyymi
Tuolla aikaisemmin on muutamassa yhteydessä puhuttu sisäisestä devalvaatiosta. Se olisikin periaatteessa paras ratkaisu (ns. first best), mutta ongelmana on, että se ei ole juuri missään eikä koskaan käytännössä toiminut. Se on lisäksi tuskallinen ja hidas prosessi. Ulkoinen devalvaatio on helpompaa, mutta aina "second best" ratkaisu.

Suomessa pankkikriisin aikana sisäistä devalvaatiota yritettiin ns. Sorsan mallin avulla, mutta ammattiliitot tyrmäsivät sen täysin, jolloin muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin markan devalvoiminen ja sitten kelluttaminen.

Saksan talouden inflatoiminen euroalueen kilpailukykyerojen tasaamiseksi on taas totaalisen typerää. Koko euroalueen suurin yhteinen ongelma on heikko kilpailukyky muuhun maailmaan nähden. Se ei varmasti parane tuhoamalla parhaan talousveturin kilpailukyky inflatoimalla.
Brunello 19.8.2012 9:29

Anonyymi
Olipas kiva analyysi!
Henri 19.8.2012 9:32

Anonyymi
Onneksi Suomessa ei tarvitse edes keskustella sisäisestä devalvaatiosta, koska meillä on EMU-puskurit...
Nimetön 19.8.2012 9:37

Anonyymi
markan kellutus oli ratkaisu. Nyt myös olisi valuuttojen irrottaminen eurosta ja kellutus ratkaisu. Se ei vain mene perille poliitikoille, jotka ovat poliittisista syistä "sitoutuneita" euroon ja euron pelastamiseen samalla tavoin, kuin Suomessa ennen 1992 kellutusta poliitikot vannoivat kiinteän valuuttakurssin puolustamiseksi: ei devalvoida.
...ja mitenkäs sitten kävikään, kun valuutta pakeni Suomesta kun markkinat eivät uskoneet tuota puhetta. Nyt olisi kreikkalaisilla yms. sama edessä.
valuutan kellutus on fiksua. kelluvaa valuuttaa vastaan ei voida spekuloida.
Nimetön 19.8.2012 9:38

Anonyymi
Suomen 90 luvun hallitus päätti velkaannuttaa kotitaloudet ja yritykset, sallimalla 1987 kotitlaouksille velkaa ja yrityksille ulkomaalaista velkaa mm. liikepankit.
Nimetön 19.8.2012 9:39

Anonyymi
se että 1992 kellutuksessa kotitaloudet ja yritykset Suomessa velkaantuivat valuuttalainoista johtui siitä, että Suomen pankki ja hallitus valehtelivat suomalaisille ennen operaatiota, että "ei devalvoida". Jos he olisivat kertoneet totuuden, suomalaiset olisivat voineet varautua kellutukseen ja devalvoitumiseen, ja muuttaa valuuttalainat kotimaisiksi lainoiksi tai vakuuttaa ne valuuttakurssiriskin varalta, eikä katastrofia velallisille olisi tullut.
Ulkomaiset sijoittajathan eivät tuota "ei devalvoida"-puhetta uskoneet: siksi valuutta pakeni Suomesta, mutta suomalaisia suomalaiset poliitikot saivat huijattua pahanpäiväisesti.
Nimetön 19.8.2012 9:41

Anonyymi
Autuaita ovat puupäät sillä ne eivät huku.
kellutaan pinnalla, 19.8.2012 9:46

Anonyymi
LOMAT ON TOSIAAN LOPPU, SYYS ALKAA

Juu, tervetuloa vaan takaisin työelämän pariin Mr Hurri, missä poissa sitten mahtoi pari kuukautta vierähtääkin:)

Aivan loistava artikkeli! Tällaista uuden asian ja näkökohdan sanomista ainakin minä olen kaivannut jo pitkään.

Olin aivan ällikällä lyöty kun sekä Katainen että Urpilainen esittelivät tämän "Suomen Valtiontalouden velkatilanteen" 1990-luvulla ratkaisseen mullistavan keinonsa kesäkuun lopun EU-huippukokouksessa.

Olen edellisestä lama-ajasta saakka seuraillut talouslehtien kirjoittelua hyvinkin tarkasti. Koskaan eikä missään aikaisemmin ei ole tullut esille tuota mainittua Katainen/Urpilainen lainakikkaa ratkaisevana temppuna jolla Suomi 90-luvun lainan saamisen ongelmastaan selvisi.

Suomen devalvaatioiden ratkaisevan merkityksen talousnousuun olen tiennyt aina, tämä kesäkuun poliitikkoväittämä sen sijaan tuli aivan puskista.

Todella helpottunut olen, että tuo yksi uusi luulemiskupla poksautettiin olemattomiin EU-velkakriisikeskusteluista. Noita perättömiä kuplia ja asiattomia luulemisia toistamalla ja toistamalla tämä kriisi ei ainakaan ratkea.

Yhden ainoa muu talousjournalisti tai valtionhallinnon ekonomisti ei ole kesän aikana puuttunut tähän(kään) Kataisen/Urpilaisen kuplaan.

Ihmettelen suuresti jos Katainen edelleen änköttää tätä keinoa ratkaisuksi Italian ja Espanjan velkaongelmaan!
Eurosoppa palaa lomi 19.8.2012 9:47
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti Yöaikaan lähetetyt kommentit päätyvät toimituksen tarkistettavaksi. Kommentit tarkistetaan ja hyväksytään seuraavan päivän aikana. Muina aikoina viestit ovat jälkimoderoinnissa.
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä

Oletko saanut parkkisakon yksityiseltä pysäköinninvalvontayritykseltä?