Tämä väärinkäsitys takaa: eurokriisi pahenee lisää

Suomen pääministeri Jyrki Katainen toisti alkuviikosta saksalaislehti Der Spiegelin haastattelussa useiden muiden europäättäjien aiemmin esittämän moitteen markkinavoimille.

Moitteen mukaan on epäreilujen ja hölmöjen rahoitusmarkkinoiden syytä, että kriisi yhä jatkuu eikä ole hellittänyt niin kuin olisi pitänyt.

Espanja ja Italia ovat panneet toimeksi tai ainakin luvanneet panna toimeen niin mittavia talousuudistuksia, että markkinoiden olisi jo pitänyt rynnätä ostamaan näiden velkakirjoja ja näin taltuttaa kriisi avittamalla valtioiden lainakorot tuntuvaan laskuun.

Samoin euromaiden yhteisten kriisitoimien olisi pitänyt jo ajat sitten tepsiä, palauttaa markkinavoimien luottamus ja saada kriisi päättymään.

Mutta toisin on asian laita. Myyntipaine ylivelkaisten euromaiden velkakirjamarkkinoilla on pysynyt erittäin kovana ja korot kestämättömissä korkeuksissa.

Päättäjien mukaan paine olisi jo hellittänyt ja luottamus kohentunut, jos vain markkinavoimat ymmärtäisivät kriisitoimien ja talouden vakautustoimien merkityksen.

Moiset moitteet ovat rahoituskriiseissä yhtä tavanomaisia kuin ne ovat irrallaan talouden ja varsinkin rahoitusmarkkinoiden arkitodellisuudesta.

Markkinat ymmärtävät
mutta päättäjät eivät

Kriisi ei suinkaan jatku sen takia, että markkinavoimat eivät ymmärtäisi kriisitoimien merkitystä.

Sen sijaan kriisi jatkuu – ja tätä menoa yhä pitkittyy ja pahenee – ennemmin siksi, että talouspäättäjät eivät ole vieläkään oivaltaneet kriisin luonnetta tai omien kriisitoimiensa haitallisia vaikutuksia.

Asiaa pahentaa, etteivät päättäjät näytä oivaltaneen siitäkään juuri mitään, miten markkinat toimivat ja miksi ne toimivat niin kuin toimivat.

Tämä ei ole uutta eikä yllättävää, eikä tässäkään kriisissä markkinoiden moittiminen kriisin pahenemisesta ole suinkaan pääministeri Kataisen vasta viime viikolla keksimä selitys.

Samaa moitetta ovat eri muodoissaan toistelleet lukuisat eri talouspäättäjät suunnilleen siitä asti, kun finanssikriisi alkoi viitisen vuotta sitten.

Pelkästään muutaman viime viikon kuluessa epäreiluja markkinoita ovat jo ennen Kataista ennättäneet vuoron perään arvostella ainakin Ranskan presidentti Francois Hollande, Italian pääministeri Mario Monti, Espanjan pääministeri Mariano Rajoy sekä euromaiden keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi.

Moitteita yhdistää yhteisen mutta epämääräisen syntipukin lisäksi se, että näillä moitteillaankin päättäjät osaltaan pahentavat kriisiä.

Siitä tuskin kohenee sen enempää talouden kunto kuin markkinoiden luottamustaan, että europäättäjät varta vasten muistuttavat vuoron perään olevansa eksyksissä.

Kolme syytä, miksi
eurokriisi pahenee

Parin viime viikon kuluessa europäättäjien tietämättömyyttä ovat raporteissaan hämmästelleet esimerkiksi Pekingin yliopiston espanjalaissyntyinen talousprofessori Michael Pettis, japanilaispankki Nomuran tutkimusyksikön pääekonomisti Richard Koo sekä kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö BCA Research.

Toisin kuin europäättäjien äänekäs enemmistö, Pettis, Koo ja BCA:n ekonomistit tuntevat rahoitusmarkkinoiden ja talouden toimintaperiaatteet ja -mekanismit juurta jaksain.

Siksi heille ei ole minkäänlainen yllätys, että euroalueen kriisi yhä jatkuu ja todennäköisesti ennemmin pahenee entistäkin rujommaksi ennen kuin hellittää. Eikä heille ole minkäänlainen mysteeri, miksi näin tapahtuu.

He ovat omissa raporteissaan tiivistäneet kriisin pahenemisen ja pitkittymisen syitä ja seurauksia hieman eri tavoin, mutta tulkintoja yhdistämällä syyt voinee kiteyttää kolmeen keskeiseen havaintoon:

1) Euroalueen ylivelkaisilla kriisimailla on rutkasti liian paljon velkaa milloinkaan maksettavaksi, joten jonkun on tavalla tai toisella kärsittävä mittavia tappiota ennen kuin kriisi voi lopullisesti hellittää. Kriisitoimista koituva lisävelka vain kasvattaa aikanaan kärsittäviä tappioita.

2) Ainakaan velkojen kuolettaminen tai alijäämien umpeen kurominen ei onnistu kesken talouden syöksykierteen niin kuin nyt näyttää olevan tavoitteena. Apuun tarvitaan talouskasvua eikä suinkaan taloutta heikentäviä kriisitoimia.

3) Talouskasvusta tuskin on toivoa niin kauan kuin euroalueen ja EU:n talous- ja rahapolitiikan päättäjät painostavat niin kriisimaita kuin useimpia muitakin jäsenmaita samanaikaisiin vyönkiristyksiin.

Pettis, Koo ja BCA:n ekonomistit pelkäävät, että satunnaisista huojennuksen hetkistä huolimatta eurokriisi pahenee tätä menoa vielä merkittävästi pahemmaksi.

Omatekoinen
taantuma

Tiistaina Euroopan unionin talousviranomainen Eurostat vahvisti tuorein tilastoluvuin, että vuoden alkupuolen kuluessa taantumaan tai hilkkua vaille taantumaan on painunut suurin osa euroaluetta.

Alamäkeä eivät enää painele pelkästään varsinaiset kriisimaat. Talouskasvu on käytännössä tyssännyt tai talous suorastaan supistuu nyt kovinta ydintä eli Saksaa myöten.

Tämä ei ole yllätys kenellekään, joka on kriisin kuluessa seurannut Pettisin, Koon tai BCA:n analyysejä. Yhtä tarkoin ja pitkälti samoin perustein taantumaa ovat pitäneet melkoisen varmana asiana myös BCA:n tavoin kansainvälisiä suursijoittajia neuvovat Capital Economics, Lombard Street Research ja GaveKal Research.

Tarkoista ja kriittisistä talousanalyyseistä löytyy jokseenkin yksituumaisen taantumaodotuksen lisäksi toinenkin yhteinen piirre:

Vain varovasti analyysien johtopäätöksiä pelkistäen voinee kiteyttää euroalueen painuvan parhaillaan pitkälti omatekoiseen taantumaan. Tästä taas seuraa, että myös kriisin pitkittyminen ja paheneminen on pitkälti europäättäjien omaa aikaansaannosta.

Säästämällä
taantumaan

Nomuran Richard Koo kiteyttää euroalueen keskeisen haasteen poikkeuksellisen selkeästi. Hänen mukaansa talous ei oikeastaan mahda muuta kuin painua taantumaan, kun kaikki kolme kansantalouden osa-aluetta supistuvat samaan aikaan.

Näin käy, jos samaan aikaan yksityinen ja julkinen talous kohottavat säästämisastettaan ja lisäksi nettomääräinen vienti supistuu. Tämä on yhtä kuin kokonaiskysynnän kutistuminen – jota kutsutaan koettelemuksen kestosta ja voimasta riippuen taantumaksi tai lamaksi.

Euroalueen kriisimaat ovat nyt lamassa ja koko euroalue taantumassa tai taantuman partaalla.

Koo luonnehtii euroaluetta koettelevaa taantumaa omatekoisella termillään "tasetaantuma" (balance sheet recession), joka on ylisuuren velkataakan takia tavanomaista taantumaa viheliäisempää sorttia ja edellyttää aivan muunlaisia lääkkeitä kuin tavanomainen taantuma.

Toistaiseksi europäättäjät eivät ole Koon mukaan oivaltaneet käsillä olevan taantuman ja näin ollen kriisinkään luonnetta. Talousprofessori Pettis ei käytä termiä "tasetaantuma" mutta on päätynyt samoihin päätelmiin kuin Koo.

Vain valtio estänyt
talouden syöksyn

Talous kärsii "tasetaantumasta", kun yksityinen talous tekee kaikkensa liian suuriksi paisuneen velkataakkansa keventämiseksi ja ennemmin maksaa vanhoja velkoja pois sekä säästää kuin ottaa uuta velkaa, vaikka uusi velkaraha olisi ilmaista.

Näin on asian laita ollut Japanissa maan oman velkakuplan puhkeamisesta lähtien nyt jo yli kaksi vuosikymmentä. Talouden syöksykierteen on Nomuran Koon mukaan  Japanissa estänyt ainoastaan valtiontalouden voimakas velkavetoinen elvytyspolitiikka.

Toki Kreikkaakin velkaisemman Japanin valtion velkaantuminen herättää huoltakin, mutta Koon mukaan huoli on aiheetonta niin kauan kuin yksityisen talouden säästöhalut käytännössä takaavat valtion rahoituksen.

Valtion velkaantumiselle on aika – ja mahdollisuus – panna piste vasta sitten, kun yksityinen talous tohtii taas tinkiä säästämistarpeistaan, pystyy taas ottamaan uutta velkaa, ja kun talouden "tasetaantuma" hellittää.

Eurooppa toistaa
Japanin virheitä

Japani on omien "kadotettujen vuosikymmentensä" aikana pari kertaa yrittänyt aloittaa julkisen talouden tasapainotustoimet. Yritykset ovat jääneet yrityksiksi.

Koon mukaan kummallakin kerralla talouspäättäjien mahdottomat tavoitteet karkasivat ja tasapainon asemesta niin budjettialijäämä kuin valtionvelka kasvoivat entistä suuremmiksi.

Euroalueen talouspäättäjät pahentavat paraikaa omaa kriisiään samanlaisilla virheillä kuin japanilaispäättäjät aiemmin, kirjoittaa Nomuran Koo alkuviikosta ilmestyneessä raportissaan.

Japanin ja euroalueen talousvirheissä on Koon mukaan kuitenkin se ero, että europäättäjät panevat samoja virheitä toteen yhtä aikaa useissa eri maissa ja lisäksi ratkaisevasti voimakkaammin ottein.

Koon mukaan onkin joltinenkin onnenkantamoinen, jos eurotalous "menettää" tämän kriisin ja talouspäättäjien virheiden jälkeen vain yhden vuosikymmenen.

Kriisi alkanut jo
voimistaa itseään

Talousprofessori Michael Pettis kertaa tuoreessa talouskatsauksessaan tulkintansa euroalueen talouskriisistä hieman eri sanoin kuin Nomuran Koo, mutta hänenkin mukaansa meneillään tai oikeastaan vasta aluillaan on mittava taseiden puhdistus.

Hänen mukaansa tässä ei ole mitään yllättävää eikä edes mitään erityisen eurooppalaista. Juuri näin velkakuplien puhkeamisesta alkavassa velkakriisissä on aina käynyt ja näin kriiseissä tulee vastakin käymään.

Niinpä Pettisin mukaan siinäkään ei ole mitään yllättävää, outoa saati "espanjalaista", että käytännössä kaikki talouden toimijat kotitalouksista yrityksiin, pankkeihin ja julkisen talouden päättäjiin yrittävät suojautua kriisin vaaroilta vähentämällä omia riskejään.

Tällaisesta yksittäisten toimijoiden täysin järkevästä itsesuojelusta syntyy Pettisin mukaan koko talouden alamäkeä ja kriisiä voimistava ketjureaktio, jollainen on paraikaa meneillään kaikissa euroalueen kriisimaissa ja ennen pitkää muissakin maissa.

Kierteen voimistumisesta ja leviämisestä pitävät osaltaan huolen talouspäättäjien haitalliset kriisitoimet, kuten kesken ankaran talous- ja rahoituskriisin toimeen pantavat talouden vyönkiristykset.

Talouspäättäjien keskeiset kriisitoimet ovat yhtä suurta surullista väärinkäsitystä, josta lankeaa pitkä ja raskas lasku. Tätä eivät päättäjät itse oivalla tai ainakaan myönnä – mutta yhä useampi markkinatoimija oivaltaa.