¡Atención! Eurot evakkoon kriisimaista, kun vielä ehtii

Espanjassa ja muissa euroalueen kriisimaissa asuu vakituisesti tuhansia ja osavuotisesti todennäköisesti kymmeniä tuhansia suomalaisia. Useimmilla heistä lienee pankkitili ja jokin määrä käyttövaroja ja säästöjä paikallisessa pankissa.

Nyt nuo kriisimaiden pankeissa olevat eurot voivat olla vaarassa.

Ja mikä keljuinta, tästä uhasta ei kannata odottaa varoitusta sen enempää Suomen kuin minkään muunkaan valtakunnan viranomaisilta.

Luonnonmullistuksista ja sotatoimien kaltaisista vaaroista kansalaisia kyllä varoitetaan. Mutta tämä uhka on taloudellista laatua ja poliittisesti arkaluonteinen, joten tämä uhka iskee varoittamatta ja yhtäkkiä, jos on iskeäkseen.

Tässä vaarassa kyse on kahdesta ennalta arvaamattomasta mutta pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisesta kysymyksestä:

♦ Pysyvätkö kriisimaat rahaliitossa vai eivät?

♦ Säilyvätkö kriisimaissa olevat eurot euroina vai muuttuvatko ne yhtäkkisellä ilmoituksella uusiksi drakmoiksi, pesetoiksi tai escudoiksi?

Tältä eurovaaralta voi suojautua, mutta se on tehtävä ennen kuin uhka toteutuu.

Suuri raha kaikkoaa
karkuun minkä ehtii

Kansainväliset suursijoittajat ovat vetäneet varojaan pois euroalueen ylivelkaisista kriisimaista nyt kolmatta vuotta. Viime kuukausina pako on kiihtynyt.

Kreikka, Irlanti ja Portugali tai niiden kotimaiset pankit eivät ole pariin vuoteen saaneet euroakaan aidosti markkinaehtoista rahoitusta. Espanja on hyvin lähellä samaa jamaa, eikä uhka Italiassakaan ole kovin kaukana.

Pelkästään Espanjasta ja Italiasta on viime syksyn jälkeen kaikonnut karkuun yhteensä yli 500 miljardia euroa, eikä tilalle ole tullut kuin euromaiden keskuspankkien ja EKP:n lainaamaa keskuspankkirahaa.

Lukemat kertovat, että pääomapako on täyttä totta – vaikka virallisesti talletuspako on toki turhaa ja haitallista.

Talletuspakoon
viisainta osallistua

Talletuspakoa ei ole kenenkään järkevää panna alulle. Mutta talletuspaon jo alettua siihen on järkevää ottaa osaa siirtämällä itsekin omat talletusvaransa turvaan.

Tätä neuvoa jokainen noudattakoon tai jättäköön noudattamatta niin kuin parhaaksi katsoo. Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa neuvosta – eikä varsinkaan toimittajan kotikutoisesta vinkistä.

Kyseisen neuvon on lausunut Britannian keskuspankin pääjohtaja Mervyn King.

Sir Mervyn ei toki ole ainakaan julkisesti neuvonut ketään vetämään varojaan turvaan euroalueen kriisimaista, vaan hänen arvionsa on peräisin valtion syliin kaatuneen brittipankki Northern Rockin jälkipeleistä finanssikriisin alkuajoilta.

Pankki kaatui, kun tallettajat huolestuivat pankin kaatumisvaarasta, ryhtyivät urakalla nostamaan talletusvarojaan turvaan – ja näin osaltaan varmistivat pankin kaatumisen.

Ilman valtion väliintuloa tallettajat olisivat menettäneet ainakin osan säästöistään.

Kingin neuvoa soveltaen euroalueen kriisimaissa olisi itse kunkin viisainta ottaa osaa talletuspakoon, sillä se on jo täydessä käynnissä.

Minkä maan pankissa
euroja uskaltaa pitää?

Iso osa kriisimaiden pankeista on huterassa kunnossa. Näin ainakin arvioivat pääomamarkkinat ja luottoluokitusyhtiöt.

Pankeissa olevat säästöt voivat toisin sanoen olla vaarassa yksittäisiin pankkeihin liittyvien riskien takia. Varsinkin, kun kriisimaissa talletussuojan takana on itsekin jo maksukyvytön tai hilkkua vaille maksukyvytön kriisivaltio.

Vielä suurempi syy pääomapakoon lienee kuitenkin kriisimaiden euroon liittyvä epävarmuus.

Rahoitusmarkkinoiden jo aikaa sitten oivaltama ja nyt myös talousviranomaisten vahvistama uhka on, että velkakriisi voi koitua nykymuotoisen rahaliiton kohtaloksi.

Tämä uhka tarkoittaa, että sillä voi yhtäkkiä olla melkoinen merkitys, minkä maan pankissa – ja minkä maan euroissa – itse kukin talletusvarojaan säilöö.

Pääomavirta vie
kriisimaista pois

Tavanomaisin veikkaus lienee, että ainakin Kreikka mutta mahdollisesti osa muistakin heikoimmista kriisimaista eroaa rahaliitosta ja ottaa euron tilalle oman valuutan.

Myös vahvimpien maiden eroaminen tai jopa koko rahaliiton hajoaminen ovat mahdollisia, joskin tällä haavaa kriisimaiden eroaminen lienee todennäköisempi välikohtaus.

Euroa pitää koossa poliittinen tahto, eivät luonnonlait. Talouden eräänlaiset luonnonlait sen sijaan pyrkivät ohjaamaan, mihin suuntaan kunkin maan valuutta mahdollisen välirikon jälkeen hakeutuisi.

Jos meneillään olevan pääomapaon suunnasta voi mitään päätellä, tietäisi ero kriisimaiden uusille valuutoille tuntuvaa arvon laskua suhteessa vahvimpien maiden valuuttaan tai valuuttoihin.

Juuri siksi rahaa pakenee kriisimaista karkuun.

Hitaat voivat
jäädä jalkoihin

Kansainvälisiä suursijoittajia neuvovat analyysiyhtiöt ja suurpankit urakoivat jo miltei päivittäin analyysejä euron mahdollisesta hajoamisesta ja tuon hetken mahdollisista seurauksista.

Pääomapako herättää nyt jo itsessään huolta pääomapaon seurauksista – mikä taas osaltaan kiihdyttää tuota pääomapakoa, pahentaa paon seurauksia ja taas voimistaa pakoa.

Ennen pitkää pääomapakoa voi olla likipitäen mahdoton hillitä sen jälkeen, kun paon voima on kasvanut riittävän kovaksi. Kun tuo hetki koittaa, hupenee jäljellä oleva pääoma ja aika kiihtyvää vauhtia.

Lopulta lappu pamahtaa luukulle – ja hitaimmat jäävät jalkoihin. Jalkoihin jäisivät esimerkiksi ne, joiden talletusvarat ovat vielä kriisimaassa pääomanliikkeiden katkaisun hetkellä.

Sen jälkeen ei ehkä ole mitään tehtävissä – jumiin jääneet eurot voivat yhdessä yössä muuttua uusiksi drakmoiksi tai pesetoiksi.

Suomi harvoja
luottomaita

Yleisin odotus lienee, että heikoimpien euromaiden valuutat alkaisivat eron hetkestä heiketä suhteessa vahvimpien maiden valuuttaan tai valuuttoihin.

Tämän takia rahaa pakenee kriisimaista ja pakkautuu ani harvoihin euroalueen vahvoina pidettyihin maihin, kuten varsinkin Saksaan, mutta myös Hollantiin, Itävaltaan ja Suomeen.

Suomi onkin niitä harvoja euromaita, joiden valuutta ainakin markkina-arvioiden mukaan pysyisi euron täysmittaisenkin hajoamisen jälkeen jokseenkin vakaana tai heikkenisi vain vähän suhteessa Saksan valuuttaan.

Suhteessa kriisimaiden valuuttoihin Suomen valuutta todennäköisesti vahvistuisi tuntuvasti. Talletusvarojen siirto kriisimaan pankista suomalaiseen pankkiin voikin säästää siirtäjän jopa kymmenien prosenttien ikävältä yllätykseltä.

Omatoiminen
talletussuoja

Jos Suomeen on pankkiyhteydet kunnossa ja kotimainen pankkitili käytettävissä, on omatoiminen "talletussuoja" mahdollisimman yksinkertainen toteuttaa.

Riittää, että siirtää sopivaksi katsomansa määrän varoja vaikkapa espanjalaisen pankin tililtä Espanjasta Suomessa toimivan pankin Suomessa sijaitsevan konttorin tilille. Verkkopankissa tilisiirto sujuu nappia painamalla.

Kunhan varoista ja koroista on aikanaan tullut maksettua kaikki asiaan kuuluvat verot ja varojen alkuperä on ongelmaton, ei siirrosta pitäisi koitua juuri kuluja tai muutakaan riesaa.

Näin talletusvarat tulee sidottua Suomen valuuttaan, olipa Suomella käytössään kriisipölyn laskeuduttua euro, markka tai mikä tahansa.

Tämä voi olla vaivattomin turvatoimi – etenkin, jos ansiotulot tai esimerkiksi eläke ovat joka tapauksessa Suomesta peräisin ja ne maksetaan Suomen valuutassa vastakin.

Kreikka voi erota
jo vaalien jälkeen

Aikaa oman "talletussuojan" järjestelemiseen voi olla enää runsas kuukausi tai jopa vielä vähemmän. Kreikka järjestää 17. kesäkuuta ylimääräiset parlamenttivaalit, jotka voivat johtaa jopa maan eroon eurosta.

Vaalien jälkeen pääpuolueilla on pari viikkoa aikaa yrittää koota uusi hallitus. Sen on ensi töikseen päätettävä, pitääkö se kiinni tukirahoituksen vyönkiristysvaatimuksista ja muista tukiehdoista vai ei.

Euroalueen talouspäättäjät ovat pelotelleet vaaleihin valmistautuvia kreikkalaisia, että tukiehtojen irtisanominen merkitsee eroa eurosta.

Jos Kreikka eroaa tai joutuu eroamaan, tarkoittanee se uuden valuutan käyttöön ottamista, pääomaliikkeiden rajoituksia – ja aikanaan valuutan hyvin voimakasta heikkenemistä suhteessa euroon.

Näin ainakin päättelevät kaikki ne kreikkalaiset ja ulkomaiset tallettajat, jotka siirtävät eurojaan pois Kreikasta. Samaan aikaan moni päättelee Portugalissa, Espanjassa, Irlannissa ja Italiassakin, että jos Kreikka eroaa, seuraako muita perässä.

Turhasta evakosta
tuskin suurta haittaa

Kriisimaista varojaan muualle siirtävät ovat päätelleet, että evakkoon on parempi kiirehtiä ennen kuin kaikki muut tekevät samoin. Nostorajoitusten tai kansainvälisten tilisiirtojen rajoituksista on vähemmän harmia, jos omat eurot on jo siirretty alta pois.

Ja jos varotoimet osoittautuvat tarpeellisiksi ja euron tilalle tulee uusia valuuttoja, voi omat evakossa olleet eurot aikanaan siirtää takaisin tilanteen rauhoituttua – ja samalla saada mahdollisuus hyötyä uusien valuuttojen halpenemisesta.

Jos taas pelko euron hajoamisesta osoittautuukin yllättäen turhaksi, voi säästöt siirtää takaisin yhtä vähällä vaivalla kuin niiden evakkoon lähettämisestä koitui. .