Näin uusi drakma korvaisi Kreikan eurot
Heini Karjanmaa
Kreikan ero eurosta olisi hankala, riskipitoinen ja kallis operaatio. Mutta paluu ikiomaan rahaan on silti mahdollinen tempaus talouden syöksykierteeseen suistuneelle helleenivaltiolle. Eikä ero ole vain mahdollinen vaan se on yhä todennäköisempi tapahtuma. Näin se sujuisi.
20.5.2012 06:03
214
Euro on talous- ja rahaliitto Emun (Economic and monetary union) yhteisvaluutta ja kaikissa liiton jäsenvaltioissa ainoa laillinen maksuväline. Jäsenvaltioiden sopimusten mukaan euro on rahajärjestelynä peruuttamaton.
Analyysi
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
Rahaliiton jäsenyys sekä euron peruuttamaton ja ainutlaatuinen asema laillisena maksuvälineenä koskee ja sitoo kaikkia jäsenvaltioita, ja sitä kunnioittaa ehdoitta koko muukin järjestäytynyt maailma.
Tilaa Taloussanomat+
Jan Hurrin analyysi ilmestyy perinteiseen tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Haluaisitko lukea samanlaisen analyysin viitenä päivänä viikossa? Kokeile Taloussanomat+:aa maksutta kahden viikon ajan!
Kreikka kuuluu rahaliiton jäsenmaihin, joten Kreikan ainoa laillinen raha on euro.
Näin on asian laita peruuttamattomasti – kunnes helleenivaltio toisin päättää.
Itsenäisenä valtiona Kreikalla on kansainvälisiä raha-asioita koskevan Lex Monetae -oikeusperiaatteen mukaan täysi oikeus itse päättää rahastaan. Niinpä on Kreikan asia, kuinka peruuttamaton sen eurosuhde on.
Kreikan laillinen raha on uusi drakma – Νέα Δραχμή – jos Kreikka näin päättää.
Pääoma pakenee
jo täyttä häkää
Kreikan ero eurosta on epävarmaa arvailua, kunnes maan parlamentti päättää ja hallitus ilmoittaa erosta. Siihen asti Kreikankin raha on euro.
Välttämättä Kreikka ei luovu eurosta milloinkaan, mutta juuri euro- ja erokysymyksen uusilla vaaleilla ensi kuussa valittava parlamentin saa ensi töikseen eteensä.
Täyttä häkää Kreikasta karkuun kaikkoava pääoma ei usko Kreikan pysyvän eurossa.
Kreikkalaiset säästäjät ja Kreikan ulkomaiset rahoittajat siirtävät eurojaan turvaan minkä pankkitileiltään irti saavat niin kauan kuin säästöt vielä ovat euroja ja niin kauan kuin säästöjä vielä saa vapaasti siirtää maasta pois.
Jos eron hetki koittaa, tapahtuu se yhtäkkiä – joskaan ei täysin yllättäen.
Ero olisi hyppy
tuntemattomaan
Eurosta luopuminen ja uuteen ikiomaan kansalliseen rahaan siirtyminen olisi Kreikalle niin kuin toki mille tahansa muullekin euromaalle hyppy tuntemattomaan.
Ero olisi erittäin mittava, epävarma, riskipitoinen, vaikea ja kallis operaatio. Kukaan ei ennalta tiedä varmasti, olisiko raharemontista Kreikalle enemmän haittaa vai hyötyä.
Sen sijaan se on joltisellakin varmuudella tiedossa, että rahaliitossa pysyminen ja eurosta kiinni pitäminen uhkaavat painaa Kreikan yhä ankarampaan deflatoriseen lamaan jopa vuosikausien ajaksi.
Talousahdingon, ankaran työttömyyden ja yhteiskuntarauhan rakoilun takia on yhä epävarmempaa, kuinka kauan Kreikka enää kestää euroa.
Jos mitta tulee täyteen, on euron ainoa vaihtoehto ero. Se taas tarkoittaa uuden kansallisen rahan käyttöönottoa. Haasteineen ja haittoineen, mutta myös houkutuksineen.
Kilpailulla neuvoja
rahaliiton purkuun
Ero eurosta olisi Kreikalle poliittinen ja taloudellinen uhkayritys. Ero olisi myös tapahtumasarjana käytännöllinen haaste, joka voi mennä monella tavoin myttyyn. Mutta ero on mahdollinen ja se voi myös onnistua.
Tämä käy selväksi lukuisista pääomamarkkinoiden suurpankkien ja kansainvälisiä suursijoittajia neuvovien analyysiyhtiöiden analyysiraporteista.
Kreikan ero ja eron mahdolliset seuraukset ovat olleet tutkimusraporttien vakioaiheita pian kolme vuotta. Viime viikkoina eron puntarointi on ollut raporttien keskeisiä aiheita.
Brittiläinen Wolfson-tutkimussäätiö järjesti hiljattain taloustutkijoille kilpailun, jonka osanottajien piti laatia "käsikirjoitus" rahaliiton purkamiselle.
Kilpailun lopputulosta ei ole vielä julkistettu, mutta osa kilpailuun osallistuneista tutkimusraporteista on julkaistu. Niinpä Kreikan mahdollisen eron vaiheita ja toteutustapaa ei tarvitse pelkästään omin päin pähkäillä.
Käytännön opas
eurosta eroajalle
Wolfsonin kilpailun viiden voittajaehdokkaan joukossa on analyysiyhtiö Capital Economicsin lähemmäs 160-sivuinen kuvaus rahaliiton purkamisesta.
Raportin otsikko on lyhyesti ja ytimekkäästi "Eurosta eroaminen: Käytännön opas" (Leaving the euro: A practical guide).
Yhtiön toimitusjohtaja ja pääekonomisti Roger Bootle työryhmineen pitää todennäköisenä, että ainakin yksi heikko euromaa eroaa rahaliitosta ennen kuin tämä kriisi hellittää.
Capital Economicsin esimerkkilähtijä on Kreikka, mutta Kreikan lähdettyä muidenkin heikkojen jäsenmaiden lähtö on yhtiön mukaan todennäköistä.
Lopulta myös koko rahaliiton hajoaminen on mahdollista mutta ei toki varmaa, arvioi yhtiö.
Sen enempää Kreikan tai muidenkaan jäsenmaiden ero saati koko euron hajoaminen eivät ole yhtiön suosituksia tai toiveita. Kyse on yhtiön todennäköisinä tai mahdollisina pitämien tapahtumien puntaroinnista.
Miksikö juuri tämän yhtiön tulkinnoista pitäisi piitata?
Siksi, että sattumoisin juuri tämän yhtiön ekonomistit ovat ennenkin olleet oikeassa. He oivalsivat velkakriisin vaarat hyvissä ajoin ennen kriisin puhkeamista.
Muista ainakin nämä,
kun eroat eurosta
Capital Economics tiivistää perusteellisen tutkimuksensa johtopäätökset 12-kohtaiseksi ohjelmaksi, miten Kreikan olisi parasta – tai vähiten huonoa – erota eurosta.
Raharemontin tärkeimmät toimet ovat yhtiön mukaan toteutusjärjestyksessä seuraavat:
1) Erovalmistelut alkavat, kun pieni joukko maan keskeisiä talouspäättäjiä kokoontuu suljettujen ovien takana korkeintaan kuukautta ennen eron julistamista.
Aluksi valmisteluihin osallistuvat vain maan pää- ja talousministerit, keskuspankin pääjohtaja ja mahdollisimman pieni joukko muita avainpäättäjiä. Valmistelujen pitäisi sujua alle kuukaudessa, jos ne on tarkoitus pitää salassa.
2) Valmisteluista on kerrottava muiden euromaiden päättäjille, Euroopan unionin (EU) komissiolle ja euromaiden keskuspankille EKP:lle ennen suunnitelmien toteen panemista mutta vasta suunnitelmien valmistuttua.
Välirikkoa muihin "eurokumppaneihin" tulee välttää, sillä niiden myötävaikutus voi merkittävästi pienentää eron riskejä ja haittoja.
3) Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) ja keskeisiä keskuspankkeja on syytä varoittaa ennalta, jotta nämä voivat varautua mahdollisiin markkinahäiriöihin, vaikka valmistautumalla lisäämään rahan tarjontaa pankeille.
Tällaisille ennakkovaroituksille ei ole syytä varata aikaa kuin korkeintaan muutama tunti ennen valuuttahankkeen julkistamista yleisölle ja rahoitusmarkkinoille.
Raharemontti pantava
alulle viikonloppuna
Ennen pitkää raharemontista on kerrottava myös Kreikan kansalaisille ja muulle yleisölle. Capital Economicsin toimenpidelista jatkuu näin:
4) Uuteen valuuttaan siirtyminen julkistetaan yleisölle heti, kun suunnitelmat ja valmistelut ovat valmiit. Julkistuksen yhteydessä on selkeästi ilmoitettava, milloin valuuttamuutos tulee voimaan – korkeintaan muutaman päivän kuluessa.
Parasta olisi ilmoittaa vaihdosta perjantai-iltana pankkien ja kansallisten rahoitusmarkkinoiden sulkeuduttua sekä määrätä uuden valuutta-ajan aluksi seuraava maanantai.
5) Raharemontin julkistuksen jälkeen kotimaiset pankit ja rahoitusmarkkinat olisi suljettava tilapäisesti mutta todennäköisesti ilmoitusta seuraavaa viikonloppua pidemmäksi ajaksi.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Pankkien ja rahoitusmarkkinoiden sulkeminen ajaisi käytännössä saman asian kuin pääomamarkkinoiden rajoitukset, kuten maan rajojen sulkeminen pääoman vienniltä tai talletusnostojen rajoitukset.
Pääomaliikkeiden rajoitukset voivat myöhemmin osoittautua tarpeellisiksi, jos pääomapako yltyy vaarallisen voimakkaaksi ja uusi valuutta uhkaa heiketä valuuttamarkkinoilla liiaksi.
Yhdellä eurolla yksi
uusi drakma
Ilmoitusten jälkeen on aika panna raharemontti toteen. Näin se käy Capital Economicsin käsikirjoituksen mukaan:
6) Uusi kansallinen raha, kuten Kreikan uusi drakma, otetaan käyttöön ja se korvaa euron maan laillisen valuuttana.
Parasta ja kaikin puolin yksinkertaisinta on määrätä vaihtokurssiksi 1:1 eli yhdellä eurolla saisi yhden uuden drakman.
Tällä vaihtokurssilla kaikki kotimaiset palkat, hinnat ja muut raha-arvot siirtyisivät uuteen rahaan.
Kaikki tilikirjauksina olemassa oleva kansallinen raha, kuten kotimaiset talletukset, muuttuisivat saman tien uuden rahan määräisiksi. Suurin osa nykyrahasta on tällaista elektronista rahaa.
7) Kansalaisten ja yritysten hallussa oleva käteinen raha – eurosetelit ja -kolikot – on pyrittävä korvaamaan uudella käteisrahalla mahdollisimman pian, korkeintaan joidenkin kuukausien kuluessa.
Eurokäteisen asema laillisena maksuvälineenä on peruttava, kunhan uuden rahan käteistoimitukset voivat alkaa mutta ei ennen sitä. Euron käyttäminen maksuvälineenä tulisi siihen asti sallia ainakin pienissä käteiskaupoissa.
Uusi valuutta pian
vapaaseen vaihtoon
Raharemontin suurimmat käytännön seuraukset alkaisivat samalla hetkellä, kun pankit avaisivat vaihdoksen jälkeen ensimmäisen kerran ovensa ja kansalliset rahoitusmarkkinat alkaisivat toimia. Näin se tapahtuisi Capital Economicsin mukaan:
8) Pankit ja rahamarkkinat tulisi avata mahdollisimman pian, jotta kaupankäynti uudella valuutalla voi alkaa kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla.
Uuden drakman arvo suhteessa euroon ja muihin valuuttoihin olisi parasta jättää valuuttamarkkinoiden vapaasti "määrättäväksi". Luultavimmin uusi drakma heikkenisi heti ja paljon.
9) Kreikan valtion pitäisi ilmoittaa, että sen velkojen takaisinmaksuvaluutta on euron asemesta uusi drakma.
Samalla valtion olisi syytä neuvotella velkojiensa kanssa tuntuvasta velkasaneerauksesta. Parasta olisi leikata velat korkeintaan 60 prosenttiin vuotuisesta bruttokansantuotteesta, mutta sen jälkeen sitoutua hoitamaan niitä.
Pankit pakko
pitää pystyssä
Kreikan valtion lisäksi myös maan pankkijärjestelmä on heikossa jamassa jo ennen raharemonttia, ja pankit joutuisivat koitoksessa entistä kovempaan paineeseen. Näin ne kestäisivät paineen, esittää Capital Economics:
10) Kreikan keskuspankin olisi estettävä pankkeja kaatumasta pääoma- tai rahapulaan. Keskuspankin olisi tarvittaessa tarjottava pankeille erittäin suuri määrä rahoitusta.
Keskuspankin tai jonkin muun talousviranomaisen on oltava valmis pääomittamaan pankit. Tämä valmius olisi syytä ilmoittaa julkisesti.
11) Luottamuksen palauttamiseksi Kreikan olisi hyvin nopeasti kerrottava, miten se aikoo torjua ja hallita inflaatioriskejään.
Kreikan pitäisi julkistaa ja ottaa käyttöön tiukat julkisen talouden tasapainosäännöt, kieltää palkkojen indeksointi ja sitoa valtion lainakorot inflaatiokehitykseen.
Valtion tulisi myös sitoutua jatkamaan talouden rakennemuutoksia tavara- ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi.
Välit säilytettävä
eurokumppaneihin
Missään tapauksessa Kreikan ero ei olisi läpihuutojuttu. Capital Econimics korostaa hankkeen haasteita, ja katsoo yhteistyön EU:n kanssa välttämättömäksi:
12) Kreikan talousviranomaisten on tehtävä rahaoperaation laillisista yksityiskohdista ja vaikutuksista niin tarkoin selkoa kuin mahdollista.
Samoin viranomaisten on selvitettävä ja kerrottava tarkoin, mikä on Kreikan laillinen asema suhteessa Euroopan unioniin, ja mikä on kreikkalaisten ennestään euromääräisten kansainvälisten sitoumusten asema.
Mahdolliset pääomaliikkeiden rajoitukset edellyttävät EU:n hyväksyntää. Parasta olisi muutenkin erota niin läheisessä yhteistyössä ja -ymmärryksessä EU:n kanssa kuin suinkin.
Ylileimaukset tai ei,
ero on mahdollinen
Capital Economics uskoo, että käteisenä liikkeessä olevat eurot katoaisivat kansalaisten piirongin laatikoihin ja ulkomaille hyvin pian rahauudistuksen julkistamisen jälkeen.
Siksi yhtiön mielestä olisi turhaa ryhtyä muutaman kuukauden ylimenokauden ajaksi muuttamaan euroseteleitä uuden drakman määräisiksi jonkinlaisilla ylileimauksilla.
Vanhan rahan ylileimaukset ovat kuitenkin olleet aiemmissa äkillisissä valuutanvaihdoksissa ennemmin sääntö kuin poikkeus. Leimaukset voisivat Kreikassakin tulla kyseeseen.
Näin suosittelee esimerkiksi ranskalaisen Lillen yliopiston talousprofessori Eric Dor jo vuonna 2007 laatimassaan tutkimuksessa "Eroaminen eurosta: käsikirja" (Leaving the euro: A user's guide).
Dorin neuvot ovat monilta osin samaa maata kuin Capital Economicsin suositukset, mutta hän suosittelee kansalaisten hallussa olevien euroseteleiden leimaamista.
Käytännön kysymys euroseteleiden leimaamisesta tai leimaamatta jättämisestä on kuitenkin pieni sen rinnalla, mikä on kummankin tutkimuksen keskeinen johtopäätös:
Käytännön haasteet eivät estä Kreikkaa eroamasta, vaan euro vaihtuu uudeksi drakmaksi, jos Kreikka näin päättää.
