Suomen Pankki kestää riskinsä – kestääkö valtio?

Keskustelu euromaiden keskuspankkien ja niiden yhteisen EKP:n kriisiaikaisen rahapolitiikan riskeistä on etenkin Saksassa varsin vilkasta ja paikoin kiivasta. Nyt riskit ovat alkaneet nousta julkiseen tarkasteluun Suomessakin.

Virallisen tulkinnan mukaan Suomen Pankin riskit EKP:n ja koko eurojärjestelmän (=EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit yhdessä) ovat yhtä suuria kuin sen osuus koko eurojärjestelmän tuotoista ja EKP:n pääomasta – eli 1,8 prosenttia.

Epävirallisen tulkinnan mukaan riskien luonne ja varsinkin niiden mittakaava muuttuisi kuin salaman iskusta, jos eurojärjestelmän koostumus yhtäkkiä muuttuisi. Jos näin on käydäkseen, tapahtuu se yhtäkkiä.

Riskien jako menisi osittain uusiksi, jos jokin euromaa tai joitakin euromaita eroaisi rahaliitosta. Riskien jako menisi täydelleen uusiksi, jos koko rahaliitto ja samalla eurojärjestelmä hajoaisi ja kaikki jäisivät omilleen.

Taloussanomat toteutti Suomen Pankille omatekoisen rasituskokeen – tai muodikkaammin sanottuna stressitestin – sen selvittämiseksi, kuinka suuria riskejä Suomen Pankin taseessa on – ja mitä tapahtuisi, jos nuo riskit muuttuisivat tappioiksi.

Testi on omatekoinen, karkeaa laatua ja kaikin tavoin kerettiläinen eikä yritä edustaa minkään lajin rahoitustutkimusta eikä varsinkaan ennustamista. Niinpä tuloksetkin ovat osin hämmentäviä ja jopa omituisia.

Riskit suurempia
kuin koskaan

Stressitestin ensimmäinen havainto ja lähtötilanne on, että Suomen Pankilla on taseessaan historiallinen määrä mahdollisen eron hetkellä ongelmallisia saatavia. Välirikon laadusta riippuen nämä saatavat voivat hetkessä muuttua epävarmoiksi.

Suomen Pankin maaliskuun lopun taseessa oli erityyppisiä saatavia eurojärjestelmältä yhteensä 77 miljardia euroa. Näiden katteena on EKP:n ja eurojärjestelmän uskottavuus mutta ei oikeastaan muuta.

Omatekoinen stressitesti lähtee vääräoppisesta ja lisäksi karkeasta oletuksesta, että nämä 77 miljardin euron saatavat ovat yhtä kuin Suomen Pankin riskit.

Tällä oletuksella riskit ovat erittäin suuria – rahamääräisesti suurempia kuin milloinkaan aiemmin.

Testin toinen vääräoppinen mutta keskeinen oletus on, että eurojärjestelmä ei olekaan peruuttamaton järjestely vaan päin vastoin päätyy aiempien valuuttaliittojen tavoin ennen pitkää välirikkoon.

Kolmas ja ratkaiseva oletus – ei siis ennuste eikä varsinkaan toive, vaan pelkästään riskien puntaroimiseksi kärjistetty oletus – on, että eurojärjestelmän purkautuessa Suomen Pankin saatavat jäävät saamatta ja muuttuvat tappioiksi.

Kysymys kuuluu, kuinka käy Suomen Pankin – ja kuinka käy Suomen valtion.

Immuunisuoja
tappioita vastaan

Niin kauan kuin ympäröivä yhteiskunta pysyy jonkinlaisessa järjestyksessä, ei Suomen Pankilla itsellään ole pelkoa tappioista. Se on ainakin teoriassa ja paperilla suorastaan immuuni tappioilta. Se ei voi mennä konkurssiin.

Tämä johtuu SP:n erityisasemasta, joka on hyvin selkeästi ja vailla minkäänlaista väärinkäsityksen mahdollisuutta kirjattu lakiin Suomen Pankista.

Lain 21. pykälä sanoo lyhyesti ja ytimekkäästi, miten mahdolliset tappiot on käsiteltävä SP:n tilinpäätöksessä.

Jos tappioita on tullakseen, SP kattaa niitä aiempien vuosien voitoista kokoamallaan niin sanotulla vararahastolla – mutta vain sen verran kuin tuota vararahastoa riittää. Varsinaista oman pääoman ydinosaa, niin sanottua kantarahastoa, SP:n ei tarvitse eikä se edes saa käyttää tappioiden kattamiseen.

Jos tappioita kertyy kerralla enemmän kuin taseessa on tappioiden kattamiseen käyttökelpoista vararahastoa, SP saa jättää vararahaston ylittävät tappiot siltä erää kattamatta.

Vararahaston määrän ylittävät tappiot jäävät odottamaan, kunnes tappiovuotta seuraavina vuosina taas kertyy uusia voittoja. Uudet voitot on käytettävä ensisijaisesti kattamatta jääneiden vanhojen tappioiden kattamiseen.

Tämä on yhtä kuin SP:llä olisi lupa toimia negatiivisella omalla pääomalla. Mille tahansa tavanomaiselle yritykselle moisesta koittaisi konkurssi.

Laki Suomen Pankista ei määrittele minkäänlaista aikataulua tappioiden kattamiselle. Senkin laki jättää avoimeksi, kuinka suuria tappiot voivat teoriassa tai käytännössä olla.

Taseen tappiopuskuri
muuttuisi vesihöyryksi

Suomen Pankin lainsäädännöltä saama erityisasema ja käytännön immuniteetti tappioita tai ainakin konkurssia vastaan tarkoittavat, että SP itse kestää tämän omatekoisen testin rasitukset.

Samalla testaamisella käy selväksi, että SP:n omistajalle, Suomen valtiolle keskuspankin riskit ovat totisinta totta. Valtio on kaikkea muuta kuin immuuni keskuspankkinsa riskeille.

Laki Suomen Pankista ei aseta valtiolle minkäänlaisia velvoitteita SP:n pääomittamiseksi tappioiden kattamiseksi. Epäsuorasti laki suorastaan estää SP:n pääoman kirjaamisen negatiiviseksi.

Samalla laki kuitenkin tekee selväksi, että mitä suurempia tappioita SP kärsii ja mitä pidemmäksi aikaa tappioita ja katettavaksi, sitä pidemmältä ajalta valtio voi unohtaa SP:n tavanomaisen voitonjaon.

Normaalisti SP tulouttaa vuotuisesta voitostaan suunnilleen puolet valtion budjettiin, kunhan on ensin kattanut toimintakulunsa. Toinen puolet voitosta kerryttää taseen vararahastoa mahdollisten tappioriskien varalle.

Tämän laskuharjoituksen tappioriskit ovat kuitenkin niin suuria, että jos ne muuttuvat kokonaan tappioiksi ja jäävät katettaviksi tulevien vuosien voittovaroilla, voi valtio unohtaa SP:n voitonjaon hyvin pitkäksi aikaa.

Jos SP:n saatavat eurojärjestelmältä jäävät saamatta ja muuttuvat tappioiksi, muuttuu taseen vararahasto eli ensisijainen tappiopuskuri saman tien vesihöyryksi. Kuprussa palaisi noin 400 vuoden voitonjakoa vastaava määrä euroja.

Valtiolle tämän verran
voittoa 400 vuodessa

Suomen Pankin vuosikertomus viime vuodelta kertoo, että voittoa kertyi noin 255 miljoonaa euroa. Tuloksesta noin 70 miljoonaa jäi SP:n omaan taseeseen kartuttamaan vararahastoa eli oman pääoman tappiopuskuria.

Valtio sai jokavuotisena voitonjakona viime vuoden tuloksesta noin 185 miljoonaa euroa.

Vastikään toteutetun korotuksen jälkeen SP:n taseessa on nyt tappioiden vastaanottamiseen ja kattamiseen soveltuvaa vararahastoa yhteensä 1,4 miljardia euroa.

Vararahasto on suurin piirtein 1,8 prosenttia SP:n EKP:lta ja muulta eurojärjestelmältä avoimina olevista 77 miljardin euron saatavista.

Nuo saatavat ovat olleet keskeinen SP:n tuottojen ja voittojen lähde. Esimerkiksi SP:n mittavat, maaliskuun lopussa peräti 73 miljardin euron, niin sanotuista Target-saatavista tuottavat korkotuloja.

Näistä kriisin aikana hurjasti kasvaneista saatavista on valtionkin saama voitonjako suurimmaksi osaksi peräisin.

Jos saatavat eurojärjestelmältä jäävätkin saamatta ja muuttuvat tappioiksi, tyssäävät tuotot siihen paikkaan. Enimmillään 77 miljardin euron tappiosta SP:n vararahasto kattaisi ensi hätään 1,8 prosenttia eli 1,4 miljardia euroa.

Kattamatta jäisi 75,6 miljardin euron tappio. Sen kattamiseen hupenisivat seuraavien vuosien voitot.

Moisen tappion sulattamiseen hupenisi viime vuoden veroisia tuloksia tasaisesti ja yhtä soittoa lähemmäs 300 vuoden ajalta. Valtion viime vuodelta saama voitonjako hukkuisi tappion kattamiseen 400 vuoden ajalta.

SP:llä yhtä paljon
velkaa pankeille

Jopa muutaman vuosisadan keskuspankkituottoja vastaava määrä tappioita voisi olla liian suuri kolaus jätettäväksi muina miehinä kattamatta kuin mitään omituista ei olisi tapahtunut.

Suomen Pankin saatavat eurojärjestelmältä ovat sama asia kuin eurojärjestelmän velat Suomen Pankille. Ketjun alussa – tai yhtä hyvin lopussa – Suomen päässä ovat SP:n omat velat, kuten sen vastaanottamat liikepankkien talletukset.

SP:n saatavista ylivoimaisesti suurin osa on syntynyt automaattisesti juuri pankkien ylimääräisistä keskuspankkitalletuksista SP:n tileille. Kun liikepankki tallettaa varoja SP:n tilille, syntyy SP:lle samalla hetkellä automaattisesti yhtä suuri saatava EKP:ltä.

Niin kauan kuin eurojärjestelmä pysyy koossa ja toimii niin kuin on tarkoitus, järjestelmän sisäiset velat ja saatavat eivät ole ongelma. Mutta jos järjestelmä purkautuu, voivat järjestelmän sisäiset velat jäädä maksamatta.

Saatavat voivat muuttua ongelmasaataviksi, jotka jäävät kenties saamatta. Saamatta jääviä saatavia kutsutaan luottotappioiksi.

SP:n maksettava omat
velkansa jopa "huomenna"

Edes Suomen Pankin erikoislaatuinen lain suoma immuunisuoja tappioita vastaan ei säästäisi sitä omalaatuisilta seurauksilta eurojärjestelmän hajoamisessa.

SP:n omat velkojat, kuten mittavia keskuspankkitalletuksia tehneet liikepankit, tuskin olisivat halukkaita pidentämään talletuksiaan 300 tai 400 vuoden mittaisiksi. Pankeilla on oikeus vaatia ja saada tallettamansa varat takaisin ennen tuota, yleensä vaikka saman tien.

Maaliskuun taseen mukaan SP:n hallussa oli yhteensä 79 miljardin euron verran pankkien talletuksia. Talletuksista 56,6 miljardia euroa oli yhden yön mittaisia.

Viime aikoina suuri osa ylimääräistä likviditeettiä keskuspankkiin tallettaneista pankeista on uusinut yötalletuksensa päivästä toiseen, mutta joka tapauksessa niillä on oikeus nostaa vaikka kaikki rahansa pois "huomenna".

Mittavat luottotappiot ja samaan aikaan äkisti kaikkoava oma rahoitus olisi tavalliselle pankille kuolettava isku. Mutta ei Suomen Pankille.

Tämän omatekoisen stressitestin "onnellinen" loppu on, että SP:sta tulisi eurojärjestelmän hajoamisessa taas aidosti itsenäinen, ikiomaa rahaa paimentava, keskuspankki.

SP selviäisi omien velkojensa, kuten pankkien keskuspankkitalletusten, maksamisesta kirjaimellisesti nappia painamalla – eli uutta rahaa luomalla. Määrästä ja tavasta riippuisi, olisiko tämä eurokriisin onnellinen loppu myös valtiolle ja Suomelle.

Sen jälkeen SP:n riskit syntyisivät joka tapauksessa sen omista toimista eivätkä esimerkiksi kriisimaiden keskuspankkien tai koko eurojärjestelmän yhä uhkarohkeamman rahapolitiikan toimista.