Viisi väärää väitettä euromaiden "palomuurista"

Euromaiden talousministerit ovat sopineet kasvattavansa valuutta-alueen kriisirahastojen käytettävissä olevien hätävarojen määrää tavalla, joka edellyttää useimmissa jäsenmaissa parlamentin puumerkkiä.

Talousministereiden suuri "palomuurisopimus" syntyi viime perjantaina. Suomen eduskunta saa hallituksen esityksen kriisirahastojen kasvattamisesta pääsiäistaukonsa jälkeen.

Vaarana on, että kansanedustajat saavat tämänkin, talousvaikutuksiltaan jopa useiden miljardien eurojen arvoisen ja lisäksi perin mutkikkaan asian eteensä osin puutteellisin ja jopa harhaanjohtavin tiedoin.

Harhautumisen riskistä varoittavat ainakin ne kuvaukset, joita valtion kriisitoimia valmisteleva ja toteuttava valtiovarainministeriö (VM) on julkaissut kriisirahastojen kasvattamisesta.

Tulkinnan vaikeutta ja harhautumisen vaaraa voi syntyä esimerkiksi siksi, että VM:n julkaisemat kuvaukset kriisirahastojen kasvattamisesta ovat useilta osin ristiriidassa euromaiden valtiovarainministereistä koostuvan euroryhmän julkaisemien tietojen ja kriisirahastoja koskevien valtiosopimusten kanssa.

Väärinkäsitysten välttämiseksi Taloussanomat listasi varmuuden vuoksi jo ennalta viisi väärää väitettä euromaiden "palomuurin" vahvistamisesta, jotka eduskunta voi saada eteensä.

Vähän enemmän kuin
"ei kasvata vastuita"

Ensimmäinen väärä väite on, että kriisirahastojen kasvattaminen ei kasvata Suomen kriisivastuita. Tämä on väärä väite siksi, että kriisirahoituksen kasvattaminen ilman kriisivastuiden ainakin samanveroista kasvamista on mahdoton yhtälö.

Talousministerit ovat sopineet, että euromaiden kriisirahastot, Euroopan Rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan Vakausmekanismi (EVM) saavat yhteensä myöntää korkeintaan 700 miljardin euron hätäluotot.

Aikaisempi enimmäismäärä oli 500 miljardia euroa, joten hätärahaa on käytettävissä yhteensä 200 miljardia euroa enemmän kuin yhä voimassa olevien vanhojen sopimusten perusteella olisi mahdollista.

Suomea viime viikon ministerikokouksessa edustanut valtiovarainministeri Jutta Urpilainen tulkitsi tuoreeltaan kokouksen jälkeen, että "palomuurin" vahvistaminen on hyvä asia – etenkin, kun se "ei kasvata Suomen kriisivastuita".

Tästä tulkinnasta saattaa syntyä väärä käsitys "palomuurisopimuksen" vaikutuksista.

Taloussanomien laskelmien mukaan 200 miljardin euron uudesta luotonantovarasta voi koitua Suomen piikkiin yli kuuden miljardin euron ja korkoineen jopa yli 12 miljardin euron verran lisää kriisivastuita.

Arvion luvut ovat karkeita likiarvoja uusien kriisivastuiden mahdollisesta enimmäismäärästä, eivät suinkaan ennuste tulevasta. Luvut lienevät silti osuvampi tulkinta kuin "ei kasvata Suomen kriisivastuita". 

Uusia takausvastuita
jopa 6–12 miljardia

VM:n julkaisema selonteko kertoo, että kriisirahastojen kasvattaminen 200 miljardin euron uudella luotonantovaralla ei kasvata Suomen velvoitteita vasta perusteilla olevan EVM:n pääomittamiseksi.

Tämä on totta mutta tyystin eri asia kuin Suomen kriisivastuiden kasvaminen tai kasvamatta jääminen.

Olennaisempi kysymys on, mitä Suomenkin vastuille tapahtuu, jos uusi 200 miljardin euron luotonantovara tulee tarpeeseen ja lähtee uusina hätäluottoina liikkeelle.

Jos näin käy ennen kuin vasta perusteilla oleva EVM on ehtinyt saattaa oman rahoitusasemansa riittävälle tolalle, panee uusia miljardeja liikkeelle ERVV.

Samalla kasvavat Suomen ja muiden ERVV:n toimintaa takaavien euromaiden voimassa olevat ERVV-takausvastuut.

ERVV:n toiminta perustuu Suomen ja muiden euromaiden myöntämiin takauksiin ja ylitakauksiin. Jokainen ERVV:n myöntämä sadan miljardin euron "pelastuspaketti" edellyttää 165 miljardin euron pääoman takauksia ja pahimmillaan toisen mokoman korkojen takauksia vielä päälle.

Niinpä 200 miljardin euron uusista hätäluotoista koituisi ylitakauksineen 330 miljardin euron takausvastuut. Korkokulujen takauksista voi kertyä ylitakauksineen jopa saman verran takausvastuita lisää.

Suomen osuus ERVV:lle luvatuista takauksista on tällä haavaa noin 1,92 prosenttia.

Tällä osuudella Suomen piikkiin voi viimeviikkoisen "palomuurisopimuksen" perusteella kertyä uusia takausvastuita ilman korkojen vaikutusta noin 6,3 miljardia euroa ja korkoineen päivineen jopa yli 12 miljardia euroa.

Uutta takausvastuuta voi toisin sanoen kertyä Suomenkin piikkiin melkein yhtä paljon kuin sitä on tähän mennessä kertynyt ERVV:n Irlannille, Portugalille ja Kreikalle kokoamista "pelastuspaketeista".

Toistaiseksi jatkuva
väliaikainen korotus

Toinen väärä väite on, että kriisirahastojen kasvattaminen olisi väliaikainen järjestely. Tämä väite esiintyy VM:n tiedotteissa. Se on kuitenkin väärä esimerkiksi sillä perusteella, että kriisirahastoja on tarkoitus kasvattaa pysyvästi.

Tai näin ainakin asian ilmaisee "palomuurikokouksen" viime perjantaina järjestänyt ja kaikkia euromaita edustava euroryhmä omassa tiedotteessaan.

Euroryhmän mukaan ERVV:n ja EVM:n yhteen laskettu luotonantovara nousee 500 miljardista eurosta 700 miljardiin euroon ja jää korotuksen jälkeen jatkuvasti 700 miljardiin euroon eikä suinkaan laske takaisin alkuperäiseen 500 miljardiin euroon.

Euroryhmän oman tulkinnan mukaan järjestely on toisin sanoen jatkuva eikä suinkaan väliaikainen, tilapäinen tai ohimenevä.

Ristiriitainen tulkinta voi johtua siitä, että käsitteet "jatkuva" ja "väliaikainen" tarkoittavat eri asioita Brysselissä ja Helsingissä.

Tulkintaero kiteytynee kysymykseen, ovatko ERVV:n kokoamat "pelastuspaketit" ja kriisimaille lainaamat apurahat jatkuvia vai väliaikaisia.

Sanavalinnasta ja ilmaisujen merkitysopillisesta tulkinnasta riippumatta ERVV:n myöntämien tukiluottojen laina-aika on jopa 30 vuotta, ja euromaiden toistaiseksi sopima takaraja ERVV:n purkamiselle on joulukuun viimeinen päivä vuonna 2060.

Näin pitkäksi voi siis näillä näkymin venähtää VM:n "väliaikaiseksi" tulkitsema ja kuvaama järjestely – jota euroryhmä kuvaa mieluummin sanalla "jatkuva".

Yksiselitteisesti
rajoittamaton

Kolmas väärä väite esittää, että Suomen vastuut EVM:n rahoituksessa olisi rajattu yksiselitteisesti korkeintaan 12,58 miljardiin euroon. Tämäkin väite esiintyy VM:n julkaisemissa kuvauksissa.

VM:n mukaan Suomen enimmäisvastuiden yksiselitteinen rajaus kuuluu niihin EVM:n hyödyllisiin piirteisiin, joiden ansiosta kriisitoimien painopisteen siirtyminen ERVV:ltä EVM:lle on hyvä asia.

Väite on kuitenkin väärä tai ainakaan se ei pidä yhtä EVM:n toiminnasta solmitun ja Suomenkin eduskunnan valiokunnissaan käsittelemän valtiosopimuksen kanssa.

Sopimuksen perusteella Suomen tai sen puoleen muidenkaan euromaiden enimmäisvastuut eivät ole yksiselitteisesti ennalta rajattuja vaan ne ovat päin vastoin ennalta rajoittamattomat.

Se on totta, että EVM-sopimuksen erikseen lukuna ilmaisema ja Suomen lupaama osuus EVM:n pääomasta on 12,58 miljardia euroa. Tämä luku koskee kuitenkin EVM:n alkupääomaa. Sopimus sanelee muitakin velvoitteita kuin alkupääoman.

Samasta sopimuksesta ilmenee, että varsin itsenäisen aseman euromailta saava EVM voi harkintansa mukaan vaatia euromailta lisää pääomaa esimerkiksi tappioiden kattamiseen tai kriisitoimien laajentamiseen.

Sopimuksen mukaan EVM voi korottaa pääomavaatimuksia silläkin perusteella, että joku jäsenmaa laiminlyö oman maksuvelvoitteensa. Toki rästit on tarkoitus periä korkoineen takaisin, mutta välillä maksumääräys lähtee jäljellä oleville maille.

Suomi osallistuu EVM:n päätöksentekoon, joten uudet pääomavaatimukset eivät tule aikanaan täytenä yllätyksenä. Sekin on mahdollista, että tarvetta uusille pääomavaatimuksille ei milloinkaan ilmene.

Tämä on silti eri asia kuin enimmäisvastuiden yksiselitteinen rajaus.

Kiinteitä ja muuttuvia
euroja ja prosentteja

Neljäs väärä tai ainakin harhaanjohtava väite esittää Suomenkin hyötyvän siitä, että kaikki euromaat osallistuvat EVM:n pääomittamiseen kiintein osuuksin kun taas ERVV:n takausosuuksien mahdolliset muutokset ovat ongelma.

On totta, että Suomen kiinteä maksuosuus EVM:n pääomasta on 1,79 prosenttia eikä muutu, vaikka joku maksajamaa joutuisi hakemaan EVM:n apurahaa. Myös EVM:n rahoitusapua vastaanottavat maat osallistuvat EVM:n pääomittamiseen.

Sekin on totta, että ERVV:ssä Suomen suhteellinen takausosuus on kasvanut sitä mukaa kuin uusia maita on joutunut hätärahoituksen varaan ja saanut vapautuksen takausvastuista.

Sattumoisin EVM:n "hyödylliset" kiinteät maksuosuudet ja ERVV:n "ongelmalliset" muuttuvat takausosuudet koskevat prosenttiosuuksia. Suomea velvoittaviksi euromääriksi muutettuna edut ja ongelmat kääntyvät päälaelleen.

Kiinteä osuus EVM:n pääomittamisesta tarkoittaa, että Suomen on maksettava 1,79 prosenttia EVM:n pääomasta tuon pääoman kokonaismäärästä riippumatta. Jos EVM:n pääoma kasvaa, kasvaa myös Suomen maksuvelvoite.

Sen sijaan ERVV:ssä Suomen takausvastuun euroina laskettu enimmäismäärä pysyy samana, vaikka takauksen prosenttiosuus muuttuisi jonkin uuden kriisimaan saatua vapautuksen omasta takausvastuustaan.

Ehkä EVM:n pääomavelvoitetta ja ERVV:n takausvastuuta kannattaa arvioida euroina, jos prosenttiosuudet ja niiden muuttuminen tai ennallaan pysyminen herättävät hämmennystä.

Sijoittajavastuuta
ja etuoikeuksia

Viides väärä tai ainakin harhaanjohtava väite liittyy sekin EVM:n ja ERVV:n vertailuun. Se korostaa EVM:n etuja sen etuoikeutetulla velkojan asemalla ja sen mahdollisuuksilla panna avustettavien kriisimaiden yksityisiä rahoittajia "vastuuseen".

Euromaat ovat kieltämättä sopineet, että EVM saa kaikkia muita vahvemman velkojan aseman Kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää lukuun ottamatta. Samoin maat ovat sopineet, että EVM:n keinovalikoimaan kuuluu yksityisten velkojien pakottaminen velkasaneerauksiin.

Mutta näiden seikkojen esittäminen erityisesti juuri EVM:n eduiksi on harhaanjohtavaa tai suorastaan pöhköä. Silti VM tekee juuri näin.

Kreikka on ERVV:n avustuksella juuri toteuttanut taloushistorian suurimman velkasaneerauksen, jossa yksityisten rahoittajien saatavista leikattiin puolet pois, ja jossa euromaat, EU ja keskuspankit jättäytyivät saneerauksen ulkopuolelle.

Kreikan saneeraus eli yksityisten rahoittajien "paneminen vastuuseen" oli mahdollinen ilman EVM:n erityisvaltuuksia.

Samoin euromaiden, EU:n ja keskuspankkien muita velkojia vahvempi velkojan aseman oli mahdollinen ilmoitusasiana ilman EVM:n erityisvaltuuksia.

EVM voi toki osoittautua tehokkaammaksi hätärahoittajaksi kuin ERVV on. Mutta eivät sitä ainakaan nämä viisi väärää väitettä osoita.

(Oikaisu: Kirjoitus totesi, että Suomen eduskunta olisi jo hyväksynyt EVM-sopimuksen. Tämä oli virhe, joka on 4.4. korvattu toteamuksella, että eduskunta on käsitellyt sopimusta valiokunnissaan.)