Ei auta – Kreikka uppoaa yhä syvemmälle

Kreikassa syntyy paraikaa peräti kolme taloushistorian uutta maailmanennätystä, joista kaksi ensimmäistä ovat selkeitä ja kelpaavat sellaisinaan ennätysten kirjaan. Kolmas syntyy näiden seurauksena ja on tulkinnallisempi.

Ensimmäinen ennätys syntyy, kun Kreikan valtio panee toimeksi taloushistorian nimellisarvoisesti mittavimman velkasaneerauksen. Tämä supersaneeraus on varmistunut ja viimeistelyä vaille historian kirjoissa.

Toinen ennätys syntyy, kun muut euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF saavat kootuksi Kreikan toisen "pelastuspaketin" ja näin nostavat Kreikkaa varten toteutetut kriisitoimet ennätysmäisen suuriksi.

Kolmas ja tulkinnallisempi ennätys syntyy tavasta, jolla Kreikan "pelastajat" toteuttavat näitä historiallisen mittavia "pelastustoimia".

Ennätysmäisestä saneerauksesta ja ennätysmäisistä hätärahamääristä huolimatta – tai ehkä ennemmin niiden takia – Kreikan valtio painuu parhaillaan entistä syvemmälle velkasuon silmään.

Varsinkaan kolmannesta ennätyksestä ei hevin uskoisi, että meneillään ovat Kreikan pelastustoimet. Osuvampi ilmaisu lieneekin "pelastustoimet" – lainausmerkkien kera.

Historian suurin
velkasaneeraus

Viime viikon lopulla varmistui, että Kreikan valtio panee toimeksi järeän velkasaneerauksen leikatakseen yksityisten rahoittajiensa saatavista noin puolet pois.

Saneeraus on tarkoitus toteuttaa velkakirjavaihdolla, jossa valtio lunastaa noin 200 miljardin euron nimellisarvoiset vanhat velkakirjat pois ja antaa tilalle noin sadan miljardin euron nimellisarvosta uusia velkakirjoja ja rahaa tilalle.

Pankkien ja Kreikan valtion muiden yksityisten rahoittajien saatavien nimellisarvosta leikkautuu noin sata miljardia euroa.

Tämä on mojovampi leikkaus kuin sijoittajille koituneet tappiot yhteensä kahdessa aiemmassa valtioiden suursaneerauksessa Venäjällä vuonna 1989 ja Argentiinassa vuonna 2001.

Kreikka-saatavien niin sanottu käypä nykyarvo supistuu nyt toteutettavalla saneerauksella noin 75 prosenttia saatavien alkuperäisestä nimellisarvosta. Sen sijaan saatavien käypä arvo ei muutu juuri lainkaan, jos sitä verrataan vanhojen velkakirjojen saneerausta edeltäneeseen käypään arvoon.

Toki uusien velkakirjojen arvo voi vaihdella, ja niiden haltijoille voi koitua tappioita ja mahanpuruja ennen kuin ne erääntyvät 11–30 vuoden kuluttua.

Kaupankäynti Kreikan uusilla velkakirjoilla on alkanut tällä viikolla voimakkain arvonalennuksin, joten voi tämä "taakanjako" aiheuttaa pankeille oikeaakin rasitusta.

Mutta yksityisten Kreikka-saatavien saneeraus on tykkänään eri asia kuin Kreikan velkataakan leikkaus. Kreikan velkamäärä ei tällä saneerauksella supistu, ei sinne päinkään.

Uutta velkaa enemmän
kuin vanhaa pois alta

Yksityisten velkojen saneeraus on keskeinen osa moniosaista "tukipakettia", jota Kreikan "pelastamiseksi" parhaillaan kootaan ja paketoidaan. Mutta saneeraus on vain yksi osa.

Toinen ja ainakin yhtä tärkeä osa koostuu muiden euromaiden ja IMF:n uusista tukiluotoista. Näistä kertyy kokoon jopa suurempi rahasumma kuin saneerauksesta.

Näiden osien yhteisvaikutuksesta syntyy Kreikalle ainakin ensi alkuun omituinen yhdistelmä, joka kasvattaa helleenivaltion niskassa olevaa velkamäärää eikä suinkaan supista sitä.

Uudet tukiluotot ovat monipuolinen kokoelma eri lähteistä ja eri tavoin kokoon kertyvää hätärahoitusta, joka kuitenkin lopulta kiertyy kokonaisuudessaan Kreikan kontolle.

Karkeasti pelkistäen Kreikan velkavastuut supistuvat yksityisten velkojen saneerauksella sata miljardia euroa mutta samalla erityyppisistä uusista hätäluotoista kertyy tilalle noin 130 miljardia euroa uutta velkaa.

Kreikan valtion velka- ja takausvastuiden yhteismäärä paukahtaa tällä "pelastuspaketilla" ensi kerran yli 400 miljardin euron. Samalla lukema paisuu suurin piirtein sata miljardia euroa suuremmaksi kuin se oli kriisin alussa kaksi vuotta sitten.

Kreikalla velkaa pian
yli 400 miljardia euroa

Kreikan valtion velka- ja takausvastuut olivat helleenivaltion rahoitusyksikön mukaan viime vuoden lopussa noin 390 miljardia euroa. Tämä luku sisältää kaiken valtion vastuulla olevan velan lisättynä valtion antamien takausten määrällä.

Luku on suurempi kuin Kreikan niin sanottu Emu-velka, mutta kuvastaa kaikkien niiden velkojen ja takausten kokonaismäärää, jotka Kreikan valtio on sitoutunut maksamaan.

Jos viime vuoden lopun velkamäärää ensin pienennetään leikkaamalla yksityisten velkojen määrästä sata miljardia ja sen jälkeen kasvatetaan panemalla tilalle uusien tukiluottojen 130 miljardia euroa, ja annetaan muiden erien olla ennallaan, kasvaa velkojen ja takausten kokonaismäärä 415 miljardiin euroon.

Näin käy, jos velkasaneeraus ja "pelastuspakettiin" valmistellut uudet tukiluotot toteutetaan kerta heitolla kokonaisuudessaan.

Velka- ja takausvastuiden paisuminen yli 400 miljardiin euroon ei ole kuitenkaan ainoa eikä ehkä edes tärkein omituinen piirre tässä "pelastuspaketissa".

Omalla tavallaan vielä omituisempaa on, että viimeistään tämän "paketin" jälkeen Kreikka-saatavat ja -riskit ovat entistä selvemmin ja entistä syvemmällä muiden euromaiden veronmaksajien piikissä.

Yli puolet veloista
euromaiden piikissä

Velkasaneerauksen ja uusien tukiluottojen jälkeen yli puolet Kreikan valtion veloista ja niihin liittyvistä riskeistä on muiden euromaiden sekä muiden "pelastajien" piikissä.

Näin on asian laita, vaikka kreikkalaispankit laskettaisiin Kreikan yksityisiin eikä julkisiin rahoittajiin. Näin on ollut jo aiemmin, jos kreikkalaispankit on laskettu valtion epäsuoran takausvastuun perusteella mukaan julkiseen piikkiin.

Euromaiden keskuspankin EKP:n hallussa on tiettävästi noin 40–50 miljardin euron arvosta Kreikan valtion velkakirjoja. Euromaiden, EU:n ja IMF:n tukiluottojen määrä kasvaa noin 200 miljardiin euroon.

Pelkästään näiden varsinaisten tukitoimien yhteismäärällä muiden maiden piikissä olevien Kreikka-saatavien summa kasvaa noin 250 miljardiin euroon. Suurin osa tästä summasta on Suomen ja muiden euromaiden saatavia.

Eikä tuossa luvussa ole mukana kuin Kreikan valtiolle suoraan annettu rahoitus. Sen rinnalla Kreikkaan on mennyt suuri määrä EKP:n kreikkalaispankeille tarjoamaa hätärahoitusta.

Kaikelle Kreikan "pelastamiseksi" toteutetulle hätärahoitukselle kertyy tällä uusimmalla "pelastuspaketilla" yhteismäärää jo runsaammin kuin Kreikan valtiolla oli velkaa kriisin alussa kaksi vuotta sitten.

"Pelastajillekin"
lisää velkaa

Kreikan suistuminen yhä syvemmälle velkakierteeseen ei ole "pelastustoimien" ainoa surkea sivuvaikutus. Yhtä surkeata on "pelastajien" oma velkaantuminen ainakin kriisitoimien verran entistä raskaammin.

Suurin osa Kreikalle tukiluottoja myöntävistä ja takaavista muista euromaista on itsekin EU:n määrittelemien velkarajojen mukaan sananmukaisesti ylivelkaisia.

Näin oli asian laita jo ennen kriisitoimiin ryhtymistä, ja sittemmin uutta velkaa tai velan veroisia takausvastuita on "pelastajillekin" kertynyt ainakin kriisitoimien verran lisää.

Suomi on ani harvoja eurovaltioita, jotka eivät ole rikkoneet EU:n velkarajoja ennen kriisiä tai edes kriisin kuluessa. Suurin osa muista eurovaltioista sen sijaan on Saksaa myöten velkaisempia kuin sopimukset sallivat.

Mutta ei Suomikaan ole niin vahvoissa varoissa, että kriisitoimien rahoittaminen onnistuisi tuosta vain. Suomen valtion niin kuin muidenkin "pelastajien" on pakko hankkia joka ikinen tukiluottoihin hupeneva euro itsekin uutta velkaa ottamalla tai omia menoja vastaavalla määrällä leikkaamalla.

Niinpä kriisitoimet eivät ole kasvattaneet noiden kriisitoimien verran pelkästään Kreikan velkamäärää, vaan samalla määrällä ovat kasvaneet myös "pelastajien" velat.

Mutta eivät edes Kreikan "pelastustoimet" ole niin onnettomia, ettei niistä joku osapuoli hyötyisi.

Kriisitoimista
liiketoimintaa

Pankit ja Kreikan valtion muut yksityiset rahoittajat näyttävän jääneen alakynteen ja vihdoin osallistuvan kriisitoimien taakan kantamiseen. Leikkaahan Kreikka sentään niiden lainasaatavia.

Velkasaneeraus ja muut kriisitoimet eivät kuitenkaan ole pankeille ja muille yksityisille sijoittajille pelkästään kelju koettelemus.

Saneerauksesta koitui uusia tappioita vain sellaisille pankeille ja sijoittajille, jotka ovat viivytelleet todennäköisten tappioiden tunnustamista. Markkinaehtoisin periaattein toimivat sijoittajat olivat kirjanneet saneerausta vastaavat tappiot pois päiviltä aikaa sitten.

Saneerauksen vastapainoksi kriisitoimissa on tilaisuus uuteen liiketoimintaan.

Uudet kriisitoimet tietävät euromaille yhtä paljon tai enemmän uutta rahoitettavaa kuin velkasaneeraus leikkaa pankkien vanhoja Kreikka-saatavia.

Pankeille ja muille rahoittajille "pelastuspaketti" tarkoittaakin tilaisuutta suunnilleen samansuuruisiin sijoituksiin kuin ennenkin mutta merkittävästi entistä pienemmällä riskillä.

Sijoitettavat summat ovat ennallaan tai jopa kasvavat hieman, mutta nyt sijoituskohteita ovat Kreikan asemesta Suomen ja Saksan kaltaiset valtiot tai niiden takaamat kriisirahastot.

Raha jatkaa kiertokulkuaan, mutta yhä enemmän riskejä siirtyy euromaiden veronmaksajien piikkiin.