Kriisiin uppoaa enemmän kuin Kreikalla oli velkaa

Se on jo nyt selvää, että Kreikan velkakriisi jää taloushistoriaan. Mutta se on vielä yhtä sopimusta vaille varmistamatta, kuinka omituista taloushistoriaa tässä kriisissä ja sitä taltuttavissa kriisitoimissa voikaan syntyä.

Tämä varmistuu, jos jo viikkokausia yli aikataulunsa viipynyt vääntö Kreikan valtion seuraavasta suuresta "pelastuspaketista" päättyy yhteisymmärrykseen ja Kreikka saa lisää tukirahoitusta niin kuin neuvottelijat ovat kaavailleet.

Uutta omituista taloushistoriaa olisi se, että tällä yhä viimeistä vääntöä vaille vahvistamattomalla "pelastuspaketilla" Kreikan kriisitoimien yhteismäärä kasvaa suuremmaksi kuin Kreikan valtiolla oli velkaa kriisin alussa kaksi vuotta sitten.

Oman lukunsa omalaatuisen taloushistorian kirjaan ansainnee sekin, että tätä menoa myös kriisitoimien kustantajille kertyy kriisitoimien verran uutta velkaa. Toisin sanoen enemmän kuin Kreikan valtiolla oli kriisin alussa.

Aivan samaa omalaatuista piirrettä on myös tämän uuden "pelastuspaketin" koostumuksessa: ensi kertaa kriisitoimien ”taakkaa” jakaville pankeille on eri tavoin luvassa uutta rahaa suurin piirtein tuon taakan verran.

Uutta velkaa
vanhan tilalle

Kreikan ensimmäinen "pelastuspaketti" koostuu yhteensä 110 miljardin euron tukiluotoista. Suurimman osan potista, 80 miljardia, Kreikka saa muilta euromailta. Loppusumman lainaa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Nyt yliaikaisin neuvotteluin kinasteltava toinen "pelastuspaketti" on viime kesän ja syksyn kaavailujen mukaan 130 miljardia euroa. IMF:n ja Kreikan edustajat ovat arvioineet rahaa tarvittavan ainakin 15 miljardia vielä runsaammin.

Uusien tukiluottojen lisäksi Kreikan velkojapankkien ja muiden yksityisten rahoittajien on tarkoitus osallistua "pakettiin" myöntymällä lainasaataviensa sadan miljardin euron nimellisarvon alennukseen.

Näistä "pelastuspakettien" summista syntyy seuraavanlainen yksinkertainen yhteenlasku: 110+130+100=340. Jos potti kasvaa 15 miljardilla, on yhteenlaskun summa 355.

Kaksi vuotta sitten Kreikan valtiolla oli kaiken kaikkiaan velkaa 300 miljardia euroa ja noin 25 miljardia euroa takausvastuita päälle. Luvut ilmenevät Kreikan valtiokonttorin julkaisemista tilastoista.

Kreikan alkuperäisiä velkoja mittavammat "pelastuspaketit" eivät ole kuitenkaan tehneet tehtäväänsä – eivät ainakaan, jos tarkoitus oli ratkaista kriisi ja helpottaa Kreikan velkataakkaa.

Kumpikaan ei ole onnistunut. Sen sijaan Kreikan valtiolla on nyt rutkasti enemmän velkaa kuin kriisin alussa kaksi vuotta sitten. Lisäksi maan talous on kaaoksessa.

Kreikan valtiolla
velkaa 370 miljardia

Helleenivaltiolla oli uunituoreen velkatilaston mukaan viime vuoden lopussa noin 370 miljardia euroa velkaa ja runsaat 20 miljardia euroa takausvastuita. Velkamäärä on siis kriisin ja kriisitoimien aikana kasvanut eikä suinkaan supistunut.

Vielä velkaakin jyrkemmin ovat kasvaneet velkaisuutta ilmentävät suhdeluvut, sillä osin kriisitoimien takia Kreikan kansantalous on painunut jyrkkään laskuun. Kreikan bruttokansantuote on nyt noin 13–15 prosenttia pienempi kuin kriisin alkaessa.

Kreikan tuoreilla velkaluvuilla laskettu velkaisuusaste on 180 prosenttia viime vuoden arvioidusta bruttokansantuotteesta. Jos velkojen päälle lasketaan valtion takausvastuut, nousee suhdeluku 190 prosenttiin.

Kriisitoimien omituisiin erityispiirteisiin kuuluu myös, että tukiluottojen myöntäjät ja takaajat, kuten Suomi ja muut euromaat, ovat itsekin velkaisina joutuneet käytännössä ottamaan tukitoimien takia juuri näiden tukitoimien verran uutta velkaa.

Toistaiseksi kriisitoimissa on ollut kyse Kreikalle myönnetyistä tukiluotoista. Ainakin teoriassa on siis tarkoitus, että Kreikka maksaisi tukiluotot aikanaan takaisin.

Suurin osa tukiluotoista on kulunut vanhojen velkojen maksuun. Näin tukiluotot ovat siirtäneet Kreikka-riskiä pankeilta eurovaltioille ja Kreikan velkojapankkien tilalle on tullut eurovaltioita.

Tukiluotot eivät ole kuitenkaan pienentäneet Kreikan velkoja euronkaan vertaa.

Tukiluottojen verran
enemmän velkaa

Sen lisäksi, että tukiluotot eivät ole pienentäneet Kreikan valtion velkoja, ne ovat kasvattaneet näitä tukiluottoja tarjoavien euromaiden velkoja. Kreikan ja tukiluottoja kustantavien eurovaltioiden yhteen laskettu velkamäärä on nyt noiden tukiluottojen verran suurempi.

Tai itse asiassa uutta velkaa on kertynyt vielä enemmän kuin "vain" noiden Kreikan tukiluottojen verran. Kreikan lisäksi vastaavaa tukirahoitusta on luvattu myös Irlannin ja Portugalin valtioille, tähän mennessä yhteensä 145 miljardia euroa.

Moisia varoja ei ole yhdenkään kriisitoimiin sitoutuneen valtion kassassa. Sen sijaan varat on lainattava rahoitusmarkkinoilta. Näin velkakriisin taltuttamiseen tarkoitetut toimet painavat toimiin osallistuvia valtioita yhä raskaampiin velkoihin.

Tämä kriisin ja kriisitoimien velkamääriä kasvattava peruspiirre korostaa liian suurten velkamäärien viheliäistä taipumusta karata noidankehäksi. Vanhan velan maksaminen yhä suuremmalla määrällä uutta velkaa on yhtä kuin velkakierre.

Samalla tämä velkamäärien alituinen kasvu merkitsee kriisitoimin pelastettaville kansainvälisille pankeille tilaisuutta uuteen ja ennen kaikkea entistä turvallisempaan liiketoimintaan.

Kriisitoimista
tuplajättipotti

Yhä mittavampaan velkarahoitukseen perustuvat kriisitoimet ovat pankeille eräänlainen tuplajättipotti.

Ensin pankit saavat tilaisuuden tuottoisaan liiketoimintaan lainaamalla Suomelle ja muille eurovaltioille tai näiden takaamille kriisirahastoille hätätoimiin tarvittavat varat.

Seuraavaksi ne hyötyvät, kun nämä samat hätärahat kiertävät Kreikan ja muiden kriisivaltioiden kautta vanhojen ongelmaluottojen kuoletuksiin.

Tähän asti pankit ovat saaneet kriisin mittaan erääntyneet vanhat luottonsa Kreikalta ja muilta kriisimailta takaisin täsmälleen lainaehtojen mukaan täyteen hintaan. Ja korot päälle.

Vasta Kreikan toisessa "pelastuspaketissa" pankit ja Kreikan muut yksityiset rahoittajat olisi tarkoitus taivutella jakamaan taakkaa. Näin näyttääkin käyvän, jos sopimus syntyy niin kuin on tarkoitus.

Se näyttää jäävän joka tapauksessa hyvinkin tulkinnalliseksi, miten tämän paketin todellinen taakka lopulta jakautuu. Pankit näyttävät kantavan suurta taakkaa, joka ei ehkä sittenkään ole aivan niin suuri kuin näyttää.

Pankeille lähes täysi
hyvitys taakanjaosta

Pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien taakanjakosopimus on vahvistamattomien ennakkotietojen mukaan monimutkainen kokonaisuus, jonka keskeinen koostumus kiteytyy kahteen lukuun: sata ja 93,7.

Kyse on miljardeista euroista – ja summista, jotka siirtyvät vastakkaisiin suuntiin.

Ensin Kreikan yksityiset rahoittajat tinkivät Kreikka-saataviensa nimellisarvosta puolet eli sata miljardia euroa, ja sitten ne saavat tästä hyvästä 93,7 miljardia euroa Kreikan uuteen "pelastuspakettiin" sisällytettäviä erilaisia hyvityseriä.

Jäljelle jäävä "pelastuspaketti" ja sitä aikanaan todennäköisesti täydentävä uusi tukirahoitus käytetään loppujen velkojen maksamiseen pankeille ja muille rahoittajille.

Näin siitä huolimatta, että yksityisten velkojien alun perin 200 miljardin euron Kreikka-saatavilla on käypää arvoa enää noin 50 miljardia euroa – ei 200, ei 100 eikä varsinkaan 100 plus 93,7 miljardia vaan 50 miljardia.

Tarjous vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta näissä kriisitoimissa mitä oudoimmat koukerot voivat olla täyttä totta. Aivan yhtä hyvin kuin koko kriisitoimien todellinen luonne voi olla tyystin muuta kuin päälle päin vaikuttaa.

Kuten se, että nämä Kreikan "pelastuspaketit" pelastavat pelkästään pankkeja eivätkä suinkaan Kreikkaa.