Nyt kaikki huijaavat kaikkia – ja varsinkin Suomea

Europäättäjillä on juuri ollut velkakriisin jo 16. kriisikokous, jossa heidän tarkoituksensa oli sopia keinoista kriisin taltuttamiseksi ja varmistaa kriisin patoaminen.

Kokous noudatti aiempien kriisikokousten nyt jo surkuhupaisaa perinnettä, sillä yksikään kokouksen keskeisistä tavoitteista ei toteutunut ainakaan niin kuin oli tarkoitus.

Sekin on ennallaan, että itse kriisi on kriisikokouksen kuluessa ja kokouksesta huolimatta jatkanut pahenemistaan. Kriisin talttumisesta ei ole senkään vertaa tietoa kuin ennen kokousta.

Sen sijaan tällä välin on käynyt entistäkin selvemmäksi, että tämän kriisikokouksen keskeiset tavoitteet olivat – ja ilmeisesti yhä ovat – jotakin aivan muuta kuin miltä ne näyttävät ja kuulostavat.

Kriisitoimet alkavat muistuttaa katuhuijareiden ikiaikaista silmänkääntötemppua, kuppikepposta, jossa huijarit siirtelevät vikkelin liikkein ensin kumollaan olevia kuppeja edes takaisin ja heti perään hyväuskoisten hölmöjen varoja omiin taskuihinsa.

Kriisitoimet kuin
kuppikepponen

Katuhuijareiden kuppikepposessa huijari panee jalkakäytävän reunalle kastanjan tai minkä tahansa pienen esineen, kumoaa sen päälle kupin ja kummallekin puolelle samanlaiset tyhjät kupit. Sen jälkeen hän alkaa siirrellä kuppeja vikkelin liikkein.

Hyväuskoisen matkailijan on tarkoitus pitää kuppeja silmällä ja hetken kuluttua osoittaa, minkä kupin alla kastanja on.

Huijari on harjoitellut vikkeliä liikkeitään ja kuppien käsittelyä niin paljon, että hän onnistuu sujauttamaan kastanjan kesken kaiken pois pelistä ja kätkemään sen hyväuskoisen uhrinsa huomaamatta.

Niinpä uhri häviää veikkaamisesta maksamansa summan joka tapauksessa, osoittipa hän siirtelyn loputtua mitä kuppia tahansa.

Euroalueen velkakriisi ja euromaiden kriisitoimet alkavat muistuttaa samanlaista silmänkääntötemppua, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää ja kaikki huijaavat kaikkia – ja jossa lasku lopulta lankeaa hyväuskoisten hölmöjen maksettavaksi.

Raskaimmin näiden kriisitoimien silmänkääntötempuista kärsii Suomi, jolla on kunkin kriisitoimiin osallistuvan maan pankkien riskeihin suhteutettuja kriisivastuita ja -sitoumuksia taakkanaan maailman kaikista maista eniten.

Kriisitoimien
kaksi tavoitetta

Kriisitoimien ajankohtaisia tavoitteita ovat Kreikan velkataakan supistaminen ja pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien osallistumien taakan kantamiseen. Nämä on tarkoitus toteuttaa Kreikan yksityisten velkojen voimakkaalla saneerauksella.

Velkasaneeraus on ehtona seuraavalle tavoitteelle, joka on muiden eurovaltioiden Kreikalle lupaama mittava määrä uutta hätärahoitusta, Kreikan seuraava "pelastuspaketti".

Näiden toimien avulla olisi tarkoitus rauhoittaa ja taltuttaa kriisi ja ennen kaikkea estää kriisiä leviämästä.

Suoranaiselta silmänkääntötempulta nämä kriisitoimet näyttävät sillä perusteella, että niiden seuraukset ovat jopa tasan päin vastaiset kuin on tarkoitus – tai on ainakin tarkoitus näyttää.

Kreikan valtion velkamäärä kasvaa eikä supistu, pankit pääsevät pinteestä eivätkä suinkaan jää kantamaan taakkaa, ja lopulta myös kriisi pahenee ja laajenee eikä suinkaan taltu.

Pankit pääsevät
pahasta pinteestä

On totta, että Kreikka neuvottelee pankkien ja muiden yksityisten velkojiensa kanssa näiden Kreikalta perimien lainasaatavien arvon tuntuvasta alentamisesta. Mutta tämä on vain toinen puoli totuudesta.

Se toinen puoli samasta totuudesta on, että Kreikka tarjoaa pankeille ja muille yksityisille velkojilleen tuntuvasti parempia uusia lainaehtoja kuin velkakirjamarkkinoiden käypien arvojen perusteella olisi markkinoilta saatavilla.

Pankit ja Kreikan muut yksityiset velkojat saavat neuvottelutuloksesta riippuen takaisin ilmeisesti 35–40 prosenttia Kreikka-saataviensa nimellisarvosta, kun markkinanoteerausten perusteella saatavien käypä arvo olisi 20–25 prosenttia tai vähemmän.

Sopusaneeraus tietää pankeille toki tappioita lainojen alkuperäisistä nimellisarvoista. Mutta saneerauksen todellinen vaihtoehto ei ole, että Kreikka maksaisi pankeille kaikki velkansa kokonaisuudessaan takaisin. Siihen Kreikka ei kykene.

Velkojen maksamista todennäköisempi vaihtoehto on Kreikan vararikko ja jopa kaikkien saatavien menettäminen. Siihen verrattuna pankeilla on tilaisuus saada edes jotakin takaisin – ja halutessaan livahtaa pinteestä.

Saneeraus ehtona
hätärahoitukselle

Muut eurovaltiot ovat asettaneet Kreikan yksityisten rahoittajien "taakanjaon" seuraavan "pelastuspaketin" keskeiseksi ehdoksi.

Tästä seuraa, että ilman yhä keskeneräistä ja kiistanalaista velkasaneerausta Kreikan valtion vararikon riski todennäköisesti kasvaisi ja sen velkakirjojen markkina-arvo laskisi.

Tästä koituisi pankeille todennäköisesti sopusaneerausta suuremmat tappiot. Samoin kävisi Kreikan vararikossa.

Saneeraukseen suostuminen tietäisi toisin sanoen pankeille pääsyä pinteestä eikä suinkaan uhrautumista saati talkoohenkistä taakan kantamista.

Mutta eikö yksityisten velkojen saneeraus muka kevennä Kreikan velkataakkaa, onhan neuvotteluissa sentään tarkoitus kirjata pois päiviltä pankkien ja muiden yksityisten velkojien noin 200 miljardin euron Kreikka-saatavista puolet tai vielä enemmän?

Ei, saneeraus ei vähennä eikä kevennä vaan se lisää Kreikan velkoja – ja siksi tämä muistuttaakin silmänkääntötemppua.

Hätäluottoja ei
vielä saneerata

Kreikan yksityisten velkojen saneeraus noin puoleen tai alle puoleen lainojen alkuperäisestä nimellisarvosta supistaa yksityisten Kreikka-saatavien nimellisarvoa täsmälleen saneerauksen suhteessa ja saatavien koko laina-ajalta laskettavaa nykyarvoa vielä enemmän.

Tämä on kuitenkin tyystin eri asia kuin Kreikan valtion velkataakan keveneminen.

Kreikan valtion neuvottelut yksityisten velkojien kanssa koskevat noin kahta kolmasosaa valtion koko velkamäärästä, eivät suinkaan Kreikan koko velkamäärää.

Nyt ei ole tarkoitus saneerata Kreikan saamia hätäluottoja muilta eurovaltioilta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä eikä euromaiden keskuspankin EKP:n hallussa olevia Kreikka-obligaatioita. Näin ollen saneerauksen ulkopuolelle jää noin kolmasosa Kreikan velkavastuista.

Vaikka saneerausneuvottelut onnistuisivat täydellisesti ja joka ikinen Kreikan valtion yksityinen velkoja suostuisi saataviensa leikkauksiin Kreikan haluamalla tavalla, supistuisi Kreikan velkamäärä lähes 350 miljardista eurosta parhaassakin tapauksessa vain runsaaseen 200 miljardiin euroon.

Velkaa jäisi parhaassakin tapauksessa enemmän kuin Kreikka kykenee maksamaan – eikä tällaista parasta tapausta ole odotettavissa. Sitä vastoin Kreikalle on tiedossa saneerauksen jälkeen uutta velkaa enemmän kuin saneeraus vähentää vanhaa.

Saneeraus ei takaa
Kreikan selviämistä

Kreikan valtion velkamäärä kasvaa jokseenkin vääjäämättä, kun saneerattavien yksityisten velkojen tilalle on tulossa rutkasti suurempi määrä uusia hätäluottoja.

Jos jokainen Kreikan valtion yksityinen velkoja suostuu alentamaan saatavansa arvoa 60 prosenttia, supistuu Kreikan velkavastuiden nimellisarvo noin 120 miljardia euroa.

Saneerauksen jälkeen muut eurovaltiot ovat ainakin alustavasti luvanneet Kreikalle uuden "pelastuspaketin", joka tarkoittaa uusia hätäluottoja ja suomeksi sanottuna lisää velkaa.

Useita kriisikokouksia sitten viime vuonna eurovaltioiden välillä sovittu Kreikan toinen "pelastuspaketti" piti olla 130 miljardia euroa. Viime viikkoina kansainvälisille talouslehdille vuodettujen tietojen mukaan uusien hätäluottojen määrä voi nousta 145 miljardiin euroon.

Kreikalle uudet hätäluotot ovat mahdollisesta saneerauksesta huolimatta tarpeen, sillä ilman uutta hätärahoitusta se ei selviä edes saneerauksesta jäljelle jäävistä veloistaan eikä alituisesti kasvavasta julkisen talouden alijäämästään.

Silti kyse on Kreikan vastuulla olevan velkamäärän kasvamisesta eikä suinkaan supistumisesta. Eikä Kreikan velkataakan kasvaminen ole tämän silmänkääntötempun ainoa ominaispiirre.

Kriisitoimista lisää
velkaa eurovaltioille

Kreikalle tavoiteltava velkasaneeraus ja uusi "pelastuspaketti" eivät pelkästään päästä pankkeja pinteestä ja kasvata Kreikan velkavastuita.

Lisäksi ne siirtävät suuren määrän Kreikka-riskiä yksityisiltä rahoittajilta muiden euromaiden veronmaksajille – ja pakottavat samalla hätärahoitusta kustantavia eurovaltioita velkaantumaan lisää.

Kreikalle valmisteltava uusi "pelastuspaketti" on tarkoitus toteuttaa euromaiden väliaikaisen "vakausvälineen" ERVV:n hätäluotoin. Tämä tietää Suomelle ja muille ERVV:n toimintaa takaaville maille uuden "pelastuspaketin" verran uusia takausvastuita.

Nyt valmisteltavat uudet Kreikka-luotot sisältyvät euromaiden viime vuonna korottamaan ja kansallisissa parlamenteissa jo vahvistettuun ERVV:n luotonantovaraan.

ERVV:n toimintaa takaavien euromaiden omat velkavastuut tai niitä vastaavat takausvastuut kasvavat EU:n tilastoviraston Eurostatin velkatilastoissa sitä mukaa kuin ERVV hankkii rahoitusmarkkinoilta tuoretta rahoitusta ja ryhtyy siirtämään varoja Ateenaan.

Näin kriisitoimet kasvattavat eivätkä suinkaan kevennä Suomen ja muiden eurovaltioiden vastuulla olevien velkojen ja takausten yhteen laskettua kokonaismäärää.

Takauksia maksuun
ensi vuodesta alkaen

Pankeille ja muille rahoitusmarkkinoilla lainarahoitusta tarjoaville sijoittajille ja rahoittajille syntyy kriisitoimien seurauksena Kreikan uuden "pelastuspaketin" verran uutta ja lisäksi suhteellisen turvallista rahoitettavaa.

ERVV:n tarvitsema rahoitus on pankeille monin verroin Kreikkaa turvallisempi ja Suomenkin osaltaan takaama sijoituskohde.

Suomi ja muut ERVV:n toimintaa takaavat euromaat ovat sitoutuneet takaamaan ERVV:n rahoituksen kokonaisuudessaan korot ja muut rahoituskustannukset mukaan luettuna, vaikka korot eivät ole mukana viime vuonna vahvistetuissa nimellispääoman takausten enimmäismäärässä.

Kreikan seuraava "pelastuspaketti" opettaa Suomellekin kantapään kautta, mitä ERVV:n takausvastuisiin sisältyvät rahoituskustannukset käytännössä tarkoittavat.

Näillä näkymin ensimmäinen maksumääräys lähtee ERVV:n konttorista Luxemburgista Suomenkin valtiovarainministeriöön viimeistään ensi vuonna.

Hyväuskoiset
maksavat viulut

Kreikan uuden "pelastuspaketin" laina-aika on euromaiden viime vuonna sopimien kaavailujen mukaan 30 vuotta.

Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana Kreikalta ei peritä lainkaan korkoja eikä lyhennyksiä. Irlannin ja Portugalin vanhoihin tukiohjelmiin on luvattu vastaavat huojennukset.

Uusien Kreikka-lainojen ja vanhojen Irlanti- ja Portugali-lainojen kymmenen vuoden huojennusjakso tarkoittaa, että hätäluottojen rahoituskustannuksia maksaa joku muu kuin hätäluottoja saaneet kriisimaat.

ERVV ei saa missään tapauksessa mistään kymmeneksi vuodeksi korotonta eikä ehkä edes lyhennysvapaata rahoitusta, vaan se joutuu maksamaan omille rahoittajilleen korkoja ja lainapääoman kuoletuksia.

Alun perin ERVV:n oli tarkoitus periä korkoja ja lainan lyhennyksiä hätäluottojen saajilta ja vasta niiden maksukyvyttömyyden jälkeen takaajiltaan, kuten Suomelta.

Kriisimaille luvattu kymmenen vuoden huojennusjakso muuttaa kuviota. Se takaa kriisimaille maksurauhan – ja Suomelle ja muille takaajamaille ainakin ERVV:n korkojen verran maksettavaa.

Näin tämänkin silmänkääntötempun lasku päätyy hyväuskoisille hölmöille aivan niin kuin käy katuhuijareiden kuppikepposenkin päätteeksi.