Suomen piikissä kymmenen kertaa sotakorvaukset

Suomi taivutteli muut euromaat hyväksymään pysyvän "vakausmekanismin" EVM:n pääoman korotukset yksimielisin päätöksin eikä määräenemmistöpäätöksin niin kuin suuret euromaat Saksa ja Ranska olivat esittäneet.

Tämä saattoi olla Suomelle kyseenalainen neuvotteluvoitto, sillä samalla Suomi menetti oivan tilaisuuden sanoa yhä uusille miljardivastuille "valitettavasti emme voi osallistua". Nyt on maksettava – tai sanottava suoremmin "kiitos riittää".

Jos EVM:n päätöksenteko olisi perustettu suurten euromaiden esittämän määräenemmistöperiaatteen varaan, olisi Suomella saattanut olla perustuslaillinen peruste jättäytyä pois hankkeesta. Näin tulkitsi eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Nyt tämä peruste lienee mennyttä. Niinpä näyttää perin todennäköiseltä, että Suomi osallistuu EVM:n rahoittamiseen niin kuin suuret euromaat tahtovat, kun "vakausmekanismi" aloittaa toimintansa ensi heinäkuussa.

Yhä todennäköisemmältä vaikuttaa myös, että ennestään toiminnassa oleva väliaikainen "vakausväline" ERVV jatkaa toimintaansa EVM:n rinnalla eikä yhdisty tähän niin kuin alun perin on ollut tarkoitus.

Näillä näkymin Suomen piikkiin kertyykin ensi kesään mennessä miljarditolkulla lisää muiden euromaiden velkavastuita tai niiden kattamiseen tarkoitettuja sitoumuksia.

Tätä menoa Suomen piikissä on pian yli kymmenen kertaa sotakorvausten verran kriisivastuita.

Sotakorvaukset
4,5 nykymiljardia

Suomen maksettavaksi määrättiin viime maailmansodan jälkeen sotakorvauksia, joiden arvo oli parin huojennuksen jälkeen noin 400 miljoonaa Yhdysvaltain senaikaista dollaria.

Vuoden 2010 rahaksi muutettuna sotakorvauksien arvo oli noin 4,5 miljardia euroa. Korvaukset Suomi toimitti Neuvostoliittoon laitteina, kulkuneuvoina ja muina teollisuustuotteina sekä muuna tavarana.

Maksuvelvoite oli juuri sodan koettelemuksista toipuvalle katajaiselle kansalle erittäin raskas urakka. Kyse oli kuitenkin Suomen omista velvoitteista, jotka se ainoana maana maailmassa myös maksoi.

Nyt meneillään on tyystin toisenlainen kriisi – ja toisenlaisia ovat myös kriisistä kertyneet maksuvelvoitteet sekä niiden jakoperusteet.

Tässä kriisissä kyse on ylivelkaisten euromaiden liian suurista veloista ja suurten EU-maiden suurpankkien ottamista liian suurista riskeistä. Suomella ei ole ollut osaa eikä arpaa kumpaankaan velkakriisin keskeiseen syyhyn.

Silti tämän kahakan laskua on kertynyt kosolti Suomenkin kannettavaksi – ja tätä menoa uhkaa kertyä vielä rutkasti lisää ennen kuin lasku on lopullisesti maksettu.

Suomen Pankin
riskit kasvaneet

Suomen valtion vastuulla on tällä haavaa pyörein luvuin 36 miljardia euroa kriisitoimiin liittyviä lainasaatavia, takaus- ja rahoitusvastuita tai vastaavia sitoumuksia sekä Suomen Pankin osuutta EKP:n kriisiin liittyvistä poikkeustoimista.

Summa on Suomen tähän mennessä päättämien ja lupaamien sitoumusten enimmäismäärä, josta vasta osa on jo lukkoon lyötyjä ja kriisimaihin jo toimitettuja luottoja tai ERVV:lle jo annettuja takauksia.

Toistaiseksi puolet Suomen sitoumuksista ja suurimman yksittäisen summan Suomen piikkiin on kerryttänyt Suomen Pankki. Sen osuus EKP:n poikkeuksellisista kriisitoimista on automaattisesti tuonut Suomen piikkiin noin 18 miljardin euron vastuut.

Jos Suomen kriisivastuisiin lasketaan mukaan arvio ERVV:n korkokuluista, venyy piikki jo nyt kevyesti yli kymmenkertaisesti sotakorvauksia suuremmaksi. Näin käy ilman korkokulujakin, jos EVM pystytetään ERVV:n rinnalle – ja jos Suomi jatkaa kiltisti maksamista.

Suomen piikissä
pian 50 miljardia

Väliaikaiseksi aiotun ERVV:n toiminta perustuu Suomen ja muiden eurovaltioiden takaussitoumuksiin, joita sillä on rahoituksensa turvana enimmillään 750 miljardia euroa. Suomen osuus on hieman alle 14 miljardia euroa.

Alun perin ERVV:n piti panna oma piikkinsä kiinni, kun pysyväksi tarkoitettu EVM aloittaa toimintansa. Näin piti alun perin tapahtua ensi vuoden kesällä, johon mennessä tämän kriisin piti olla ohi.

Kriisitoimet eivät kuitenkaan ole sujuneet alkuunkaan niin kuin oli tarkoitus, vaan kriisi on laajentunut ja pahentunut. Suuret euromaat näyttävät Saksaa myöten lämmenneen ajatukselle, että ERVV:n ja EVM:n onkin syytä toimia rinnakkain.

Tämä tietäisi markkinatoimijoiden, sekä kriisimaiden ja euroalueen ulkopuolisten talouspäättäjien patistamaa "tulivoiman" merkittävää kasvamista. Suomelle uusi "tulivoima" tarkoittaisi uusia sitoumuksia.

Suomelle on EVM:n pääomittamisesta tiedossa 13 miljardia euroa uusia sitoumuksia. Jos tämä tulee ERVV:n takausvastuun päälle eikä sen tilalle, kipuavat Suomen kokonaisvastuut Suomen Pankin osuus mukaan luettuna hilkkua vaille 50 miljardiin euroon.

Näin Suomella olisi kontollaan erityyppisiä kriisisitoumuksia rutkasti yli kymmenen kertaa sotakorvausten verran.

Hallitusohjelmasta
löytyy takaportti

Vaikka perustuslaillinen peruste vetäytymiseen saattaa olla mennyttä, voivat kriisivastuiden merkittävä kasvaminen tai siihen tähtäävät valmistelut vielä tarjota Suomelle viho viimeisen tilaisuuden irtautumiseen.

Viimeiset perusteet vetäytymiseen saattavat löytyä Suomen hallituksen viime keväänä laatiman hallitusohjelman liitteestä numero kolme, johon on kirjattu kaksikin mahdollista estettä Suomen EVM-rahoitukselle ja muille uusille sitoumuksille.

Kyseinen hallitusohjelman kolmas liite toteaa, että:

"Suomen linja euromaiden talouskriisien hoitamisessa muuttuu ja tiukentuu. Suomen kokonaisvastuita osallistumisessa euromaiden pelastamiseen rajataan jatkossa."

Ja:

"Suomi korostaa sijoittajavastuun johdonmukaisesti vahvistamista tukijärjestelyissä."

Kumpikaan hallitusohjelman linjaus ei näytä olevan sopusoinnussa viimeaikaisten EVM-valmistelujen kanssa.

Suomen vastuut eivät rajaudu vaan niitä tulee rutkasti lisää, jos EVM käynnistyy ERVV:n rinnalle. "Sijoittajavastuu" ei vahvistu vaan heikkenee, jos Kreikka onkin ainutlaatuinen yksittäistapaus eikä EVM vaadikaan sijoittajien taakanjakoa.

Nämä seikat voivat olla Suomelle tilaisuus siirtyä Britannian ja Ruotsin kaltaisten EU-maiden tavoin syrjään kriisitoimista – ja keskittyä oman talouden varmistamiseen.

Turha toivoa
talousihmettä

EVM, ERVV ja Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle kaavailtu uusi kriisikassa voivat yhdessä saavuttaa suurin piirtein 1 500 miljardin euron "tulivoiman". Summa on suuri – mutta ei tämän kriisin taltuttamiseksi tarpeeksi suuri.

Ylivelkaisten euromaiden rahoitustarpeet ovat vielä suuremmat kuin euromailla tai varsinkaan muilla mailla on maksukykyä tai -halua.

Kriisiin varattujen hätävarojen riittäminen edellyttäisi talousihmettä, jollaiseen eivät usko enää edes yleensä toiveikkaisiin ennusteisiin taipuvaiset IMF tai teollisuusmaiden järjestö OECD.

Rahoitusmarkkinoiden suursijoittajia neuvovat analyysiyhtiöt samoin kuin kriisin ytimessä kiehuvat suurpankit ovat omissa ennusteissaan jo heittäneet toivon eurotalouden pikaiselle toipumiselle ja kriisin parantavalla talouskasvulle.

Taantuman oloissa velkakriisi ennemmin pahenee lisää kuin hellittää. Tämä tarkoittaa yhä kasvavaa hätärahoituksen tarvetta – jos kriisimaiden rahoitusta on tarkoitus ylläpitää samaan tapaan hätärahoituksen keinoin kuin tähän asti.

Italia ja Espanja
liian suuria

Suomen ja muiden euromaiden tähän mennessä kokoamat tai kaavailemat hätärahat ovat vasta alkua, jos kriisi pitkittyy ja kolmen pienen kriisimaan lisäksi markkinarahoitus ehtyy myös suuriin euromaihin kuuluvilta Italialta ja Espanjalta.

IMF:n entinen pääekonomisti Simon Johnson ja hänen tutkijakumppaninsa Peter Boone ovat vastikään laatineet mahdollisimman tuoreisiin tietoihin perustuvia laskelmia kriisimaiden rahoitustarpeista. Tutkimuslaitos Peterson Institute for International Economics on julkaissut heidän raporttinsa.

Johnsonin ja Boonen mukaan Italian ja Espanjan markkinakorot ovat parhaillaan niin korkeita, etteivät velkaiset valtiot kestä kovin pitkään moisia rahoituskustannuksia suistumatta itseään voimistavaan velkakierteeseen.

Tätä menoa myös Italia ja Espanja ovat ennen pitkää kriisimaita – ja putoavat pois rahoitusmarkkinoilta. Jos näin käy, ja jos nekin olisi tarkoitus pitää pystyssä muiden euromaiden hätärahoituksen avulla, ovat onnettomat kriisitoimet saman tien umpikujassa.

Näin suuria summia
ei löydy mistään

Viiden kriisimaan vanhojen velkojen erääntymisistä ja taantuman aikaan kertyvien uusien alijäämien kattamisesta kertyy Johnsonin ja Boonen laskelmien mukaan parhaassakin tapauksessa lähemmäs 2 500 miljardin euron rahoitustarve vuoteen 2016 mennessä.

Tutkijoiden todennäköisenä pitämä kehitys vie noin 2 750 miljardin rahoitustarpeeseen. Kehnon talouskehityksen ja jyrkkenevän alijäämäkehityksen oloissa rahoitustarve karkaa jo lähes 3 500 miljardiin euroon.

Jos meno muuttuu kehnoksi ja hätärahoitusta olisi jollakin konstilla mahdollista jatkaa, kertyisi viidelle kriisimaalle rahoitustarvetta vuoteen 2020 mennessä lähemmäs 4 500 miljardia euroa.

Tutkijat eivät suinkaan yritä ennustaa, että euromailla olisi aikeita tai mahdollisuuksia kasvattaa "vakausmekanismejaan" moninkertaisiin mittoihin. Päin vastoin he eivät usko, että tarvittavia summia löytyy milloinkaan mistään.

Niin paljon hätärahaa ja maksuhaluja ei siis löytyne edes Suomesta, että se riittäisi tämän kriisin taltuttamiseen. Ei ainakaan, jos Suomi pitää vähääkään huolta omasta maksukyvystään.

Suomen kriisivastuut pian 50 miljardia euroa
Euroalueen kriisitoimien toteutuneet määrät ja kaavaillut enimmäismäärät sekä Suomen osuus Taloussanomien laskemin likiarvoin 1/2012.
Hätärahan lähde	Yhteensä, mrd eur	Suomen osuus, mrd eur
EKP	1000	18
ERVV	750	14
EVM	700	13
IMF, EU ym.	190	2
Suorat hätäluotot	120	2
Yhteensä	2760	49
Käyttämättä	750	14
Lähde: VM, EKP, IMF, Deutsche Bank, Taloussanomat