Euro hajoaisi yhtäkkiä mutta ei täysin yllättäen
Yhteisvaluutta euro on jokaisen euromaan laillinen valuutta, ja hieman poikkeavista maatunnuksista huolimatta kunkin euromaan eurot ovat muodollisesti täsmälleen samaa maata.
Virallisesti euro on aivan yhtä peruuttamaton kuin se on alun perinkin ollut.
Mutta tämä on vain virallinen totuus, jota ainakaan rahoitusmarkkinoilla ani harva on pitkään aikaan tulkinnut täysin kirjaimellisesti.
Yhä useampi rahoitusmarkkinoiden toimija niin kuin moni euromaan kansalainenkin on oivaltanut, että euron peruuttamattomuus on euromaiden välinen poliittinen sopimus eikä suinkaan luonnontieteellinen tosiseikka.
Parin viime kriisikuukauden kuluessa jopa keskeiset europäättäjät ovat myöntäneet ja ääneen asian lausumalla vahvistaneet, että euro voi hajota osittain tai jopa kokonaan.
Eipä siis ihme, että alituisesti tulevaisuuteen kuikuilevat rahoitusmarkkinoiden toimijat ovat ryhtyneet tosissaan varautumaan senkin mahdollisuuden varalle, että euro voi hajota.
Suursijoittajat
varautuvat
Euron hajoaminen tuskin ainakaan vielä on rahoitusmarkkinoilla toimivien pankkien, suursijoittajien tai kansainvälisten yritysten se kaikkein yleisin ja todennäköisin tulevaisuuden veikkaus.
Euron osittainenkin hajoaminen on kuitenkin mahdollinen tapahtuma, jolla olisi lisäksi niin suuret talousvaikutukset, että tältä pieneltäkin mahdollisuudelta olisi hölmöä sulkea silmiä.
Siksi suursijoittajien työpöydille ja lukulaitteisiin on parissa kuukaudessa kertynyt vino pino euron mahdollista hajoamista ja sen todennäköisiä seurauksia käsitteleviä tutkimusraportteja.
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että kansainväliset suursijoittajat ja muut markkinatoimijat varautuvat jo täyttä päätä euron mahdolliseen hajoamiseen.
Sitä vastoin kansalaisille tästä seuraavasta euroalueen valuuttamullistuksesta tuskin on luvassa samanlaista hyvissä ajoin aloitettua valistuskampanjaa kuin viranomaiset toteuttivat ennen euroon siirtymistä.
Pääoma pakenee
jo kriisimaista
Jos euro on hajotakseen, tapahtuu se yhtäkkiä. Näin voi tapahtua joko eroavan euromaan yksipuolisella äkkilähdöllä kaaoksen vallitessa tai rauhallisemmin kaikkien euromaiden yhteisellä sopimuksella.
Todennäköisintä lienee kuitenkin, että jos eron hetki koittaa, tapahtuu se yhtäkkisellä täyskäännöksellä talousviranomaisten viimeiseen saakka jatkuneiden vakuuttelujen vastaisesti.
Etenkin heikolla lähtijällä on lähdön hetkellä tulenpalava kiire, jos se haluaa estää edes osaa maassa vielä viivyttelevästä yksityisestä pääomasta karkaamasta muualle turvaan.
Pääomapaon uhka on sitä vakavampi mitä enemmän mahdollisen lähtijämaan uusi valuutta todennäköisesti heikkenisi suhteessa euroon – tai varsinkin Saksan uuteen valuuttaan.
Eikä pääomapako ole pelkkä uhkakuva, vaan se on kriisimaissa jo täyttä päätä meneillään oleva itse itseään voimistava tapahtumasarja. Yksityistä pääomaa on jo kuukausien ajan kaikonnut kriisimaista turvapaikan hakuun esimerkiksi Saksaan.
Kreikan valuuttaa
odottaisi romahdus
Euron mahdollista hajoamista ja sen todennäköisiä seurauksia ovat alkuvuoden tutkimusraporteissaan puntaroineet esimerkiksi japanilaispankki Nomuran ja analyysiyhtiö MSCI:n valuutta- ja korkoasiantuntijat.
Kummastakin raportista löytyy luonteva selitys sille, että rahaa poistuu kiireen vilkkaa etenkin euroalueen varsinaisista kriisimaista, Kreikasta, Portugalista, Irlannista, Espanjasta ja Italiasta.
Näille maille analyytikot ennustavat kaikkein voimakkainta valuutan heikkenemistä euron mahdollisen hajoamisen jälkeen. Kreikan uusi valuutta heikkenisi todennäköisesti kaikkein eniten ja nopeiten.
Nomuran laskelmien perusteella Kreikan uuden valuutan eräänlainen tasapainokurssi olisi peräti noin 60 prosenttia heikompi suhteessa Saksan valuuttaan kuin maiden välinen nykyinen kiinteä eurokytkös.
MSCI:n laskelmien mukaan Kreikan valuuttakurssi voi heiketä lähemmäs 80 prosenttia.
Euro piilottanut
inflaatioeroja
Analyytikot laskevat euromaiden välisiä valuuttakurssijännitteitä monin eri tavoin, joista keskeisiä on kunkin euromaan eurojen ostovoiman ja kustannustason kehitys sekä todennäköiset inflaationäkymät.
Yhteinen euro ei ole suinkaan estänyt huomattavia eroja eri euromaiden kustannuskehityksessä, yhteinen valuutta on ainoastaan estänyt eroja näkymästä valuuttakurssieroissa.
Saksalaispankki Deutsche Bank korostaa tätä seikkaa vuodenvaihteen laajassa korko- ja valuuttatutkimuksessaan.
Pankin mukaan euromaiden väliset suuret kustannus- ja kilpailukykyerot näkyivät ennen euroaikaa erittäin suurina valuuttakurssimuutoksina, ja tarkemmin sanottuna useimpien muiden valuuttojen alituisena heikkenemisenä suhteessa Saksan markkaan.
Euroaikana kansalliset erot kustannuskehityksessä ovat jatkuneet entiseen malliin, mutta velkakriisin puhkeamiseen asti ne ovat pysyneet piilossa. Kiinteä eurokytkös on tarkoittanut, että useimpien muiden euromaiden eurot ovat tavallaan vahvistuneet suhteessa Saksan euroon.
Juuri tuon euron sisäisen jännitteen purkautuminen olisi omiaan heikentämään etenkin kriisimaiden uusia valuuttoja suhteessa alueen vahvimman maan, Saksan valuuttaan, jos euro hajoaisi ja tilalle tulisivat kansalliset valuutat.
Erokin olisi
politiikkaa
Ranskalaispankki Societe Generale samoin kuin esimerkiksi sveitsiläispankki UBS ovat omissa rahaliiton tulevaisuutta tutkailevissa tutkimuksissaan päätelleet, että euron hajoaminen aiheuttaisi vakavaa häiriötä ja pitkäaikaisen taantuman tai ankaran laman.
Nomuran eurotutkimuksen laatineet analyytikot ovat samaa mieltä siitä, että varsinkin euron täydellinen hajoaminen aiheuttaisi pitkäksi aikaa sekaannusta ja häiriöitä talouden toimintoihin. Valuutanvaihdoksista koituisi todennäköisesti myös hankalia oikeusriitoja.
Heidän mukaansa eurosta eroamisen ja uuteen valuuttaan siirtymisen haasteet tuskin kuitenkaan riittävät pitämään rahaliittoa koossa. Jos eurossa jatkaminen käy jollekin tai joillekin jäsenmaille poliittisesti mahdottomaksi, voi ero olla herkässä.
Kreikan ja muiden heikoimpien kriisimaiden lähtökynnystä todennäköisesti laskee se, että euron hajoamisesta povatut vitsaukset ovat jo nyt niiden kimpussa.
Ison lähtö kaataisi
koko rahaliiton
Jos euro on hajotakseen, tapahtuu tämä Nomuran mukaan suhteellisen nopeasti ja todennäköisimmin jommalla kummalla kahdesta mahdollisesta tavasta mutta tuskin minkäänlaisella välimuodolla.
Omaan valuuttaan palaa pankin mukaan joko yksi tai korkeintaan muutama pieni kriisimaa tai sitten euron hylkäävät kaikki. Pienten maiden erossa enemmistö jatkaisi eurossa ja näin ollen eurokin säilyisi valuuttana. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi euron loppua.
Sen sijaan Nomuran analyytikot pitävät epätodennäköisenä, että eurosta eroaisi pienten kriisimaiden lisäksi yksikään suuri jäsenmaa, kuten Espanja tai varsinkaan Italia, ja muut euromaat silti jatkaisivat yhteisvaluutalla.
Espanja ja Italia ovat erikseen ja varsinkin yhdessä niin suuria euromaita, että niiden lähtö tietäisi Nomuran mukaan hyvin suurella todennäköisyydellä koko nykyisen rahaliiton ja euron hajoamista.
Täyden hajoamisen jälkeen euron tilalle tulisi yhtä monta uutta valuuttaa kuin on euromaita – tai jonkinlainen yhdistelmä uutta yhteisvaluuttaa ja kansallisia valuuttoja.
Suomi heikkenisi vain
suhteessa Saksaan
Nomura ei arvaile, mitä kullekin euromaan uudelle valuutalle tai muillekaan talousmuuttujille tapahtuisi välittömästi euron mahdollisen hajoamisen jälkeen.
Sen sijaan pankin analyytikot arvioivat uusien valuuttojen tasapainoarvoja viiden vuoden kuluttua eron jälkeen. Laskelmien vertailuvaluutta on Yhdysvaltain dollari.
Laskelmien lähtöarvot niin valuuttakursseissa kuin muissakin muuttujissa ovat viime joulukuulta. Laskelmat koskevat 11 niin sanottua vanhaa euromaata ilman Luxemburgia.
Vain Saksan uusi valuutta vahvistuisi Nomuran mukaan suhteessa dollariin, ja sekin vain runsaan prosentin. Kaikki muut euromaiden uudet valuutat heikkenisivät suhteessa dollariin mutta samalla myös suhteessa Saksan uuteen valuuttaan.
Suomen uusi valuutta heikkenisi vähiten, odotettavissa olisi noin kahdeksan prosentin devalvoituminen suhteessa Saksaan. Suomen valuutta vahvistuisi suhteessa kaikkien muiden euromaiden kuin Saksan uusiin valuuttoihin.
Toinen ääripää on Kreikka, jonka uusi valuutta heikkenisi suhteessa Saksaan peräti 59 prosenttia.
Kaikki nykyisten kriisimaiden uudet valuutat heikkenisivät erittäin voimakkaasti. Devalvoituminen olisi Portugalissa liki 50, Espanjassa melkein 40 ja Italiassa, Irlannissa sekä Belgiassa 25–30 prosenttia.
Kaksi tärkeää
oivallusta
Yhden tai useammankaan analyysiraportin arvioita euromaiden uusien valuuttojen keskinäisistä kurssimuutoksista vuosien kuluttua tuskin kannattaa lukea pilkun tarkasti.
Ennusteiden tarkat lukemat ovat väistämättä karkean lajin summittaisia arvioita – eihän laskelmien koskemia valuuttoja ole edes olemassa.
Olennaisinta analyyseissä eivät olekaan valuuttakurssiennusteet sinänsä. Paljon tärkeämpää raporteissa on oivaltaa kaksi aivan keskeisen tärkeää havaintoa.
Ensimmäinen ja tärkeämpi oivallus on se, että euro ei ehkä sittenkään ole peruuttamaton.
Toinen ja lisäksi käytännönläheisempi oivallus on se, että jos euro on hajotakseen, pääsee saman tien valloilleen erittäin suuria jännitteitä – jotka voivat johtaa erittäin suuriin valuuttaliikkeisiin.
Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä oivalluksia, olipa itse kukin itse eurosta heikkouksineen ja vahvuuksineen mitä mieltä tahansa.
















