Tämä on jo silkkaa suunnitelmataloutta

EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit toteuttavat parhaillaan euroalueen taloudessa temppua, jollainen jäi Neuvostoliiton taloussuunnittelijoilta tekemättä.

Neuvostoliitto suunnitteli jokien virtaussuunnan muuttamista ja näin luonnon ottamista entistä tehokkaammin suuren isänmaallisen päämäärän palvelukseen. Luonnonlakeja uhmanneet aikeet jäivät mahdottomina – tai ainakin mahdottoman kalliina – toteuttamatta.

Toista on euroalueella. EKP ja euromaiden keskuspankit toteuttavat täyttä päätä saman kaltaista temppua.

Eroa on ainoastaan siinä, että EKP toteuttaa temppuaan euroalueen taloudessa ja tarkemmin sanottuna rahoitusjärjestelmässä eikä suinkaan maastossa. Toinen ero on siinä, että nyt ei ole kyse ainoastaan aikeesta.

EKP antaa jokien virrata niin kuin luonto tahtoo, mutta sen sijaan se muuttaa pääomavirtojen kulkusuuntaa euromaiden välillä.

Meneillään on historiallisen mittakaavan talouskoe, joka uhmaa markkinatalouden luonnonlakeja – ja hivuttaa euroaluetta entistä selvemmin suunnitelmatalouteen.

Keskuskomitea
ohjaa taloutta

EKP ja euromaiden keskuspankit eivät suinkaan yksin kamppaile talouden luonnonlakeja vastaan, vaan toki samaan taistoon osallistuvat myös eurovaltiot ja muut hätärahan tarjoajat, kuten EU ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Suurimpia ponnisteluja on kuitenkin toteutanut EKP, joka on yhdessä euromaiden kansallisten keskuspankkien kanssa käyttänyt erilaisiin kriisitoimiin lähteestä ja laskutavasta riippuen jopa 1 500 miljardia euroa.

Summa on moninkertaisesti suurempi kuin eurovaltioiden, EU:n ja IMF:n kriisimaille lupaamat tai varsinkaan jo toimittamat apurahat.

Myös markkinatalouden väistyminen suunnitelmatalouden tieltä korostuu kenties selkeimmin juuri EKP:n toimissa – joita suunnittelee ja toteuttaa korkeintaan demoktatian liepeillä kaikkivaltiaan keskuskomitean tavoin toimiva hallintovirasto.

Kriisi levinnyt
ja pahentunut

EKP:n hätärahoituksen keskeinen tarkoitus on ollut estää kriisin leviämistä varsinaisista kriisimaista muihinkin euromaihin. Hienommin sanottuna EKP on toimillaan varmistanut euroalueen ja euron vakautta.

Toimien onnistuminen on toistaiseksi ollut vaihtelevaa ja epävarmaa. Vielä ei ole minkäänlaista varmuutta vakaudesta, kriisin päättymisestä tai edes kriisin rajoittumisesta viiteen heikoimpaan euromaahan.

Varmaa sitä vastoin on se, että EKP:n kriisitoimet ovat osaltaan päästäneet suuren määrän kriisimaiden yksityisiä rahoittajia pinteestä ja samalla siirtäneet erittäin suuren määrän riskejä euromaiden veronmaksajille.

Varmaa on myös se, että pelkästään markkinatalouden ehdoin kriisin kulku olisi ollut tyystin toisenlainen.

Automaattista
hätärahoitusta

Pohjimmiltaan kriisin keskeiset piirteet kiteytyvät kahteen rinnakkaiseen ja samaan aikaan kohisevaan pääomavirtaan. Ne virtaavat vastakkaisiin suuntiin, ensimmäinen kriisimaista pois ja toinen kriisimaihin takaisin.

Kriisimaista pois virtaa yksityistä pääomaa, joka kaikkoaa karkuun itse kriisiä ja varsinkin kriisin yhä tuntemattomia seurauksia, kuten rahaliiton mahdollista hajoamista ja mahdollisia pääomaliikkeiden rajoituksia.

Kriisiä pakenevaa pääomavirtaa vastaan kulkee jokseenkin samalla voimalla ja suurelta osin automaattisesti saman verran julkista pääomaa. Suurin osa julkisen pääoman vastavirrasta saa voimansa EKP:n korkeapainepumpuista.

Julkisen pääoman virtausvoimaa ja virtaaman suuntaa säätää erääänlainen täysautomaattinen paineventtiili, EKP:n ja euromaiden keskuspankkien välinen Target-maksujärjestelmä.

Viime vuoden loppua kohti tuo paineventiili avautui avautumistaan. Kun pääomapako kiihtyi ja levisi Italiaan asti, EKP:n Target-järjestelmä syötti keskuspankkirahaa tilalle – esimerkiksi Suomesta.

Suomen Pankin
tase paisuu

Suomen Pankin – ja samalla Suomen – osallistuminen EKP:n kriisitoimiin ja ennen kaikkea kriisitoimien rahoittamiseen ilmenee keskeisiltä osin Suomen Pankin taseesta.

Suomen Pankin Target-järjestelmään liittyvät saatavat ovat syksyn aikana kaksinkertaistuneet peräti 66 miljardiin euroon, ilmenee pankin joulukuun lopun taseluvuista.

Koko Suomen Pankin tase on paisunut puolessa vuodessa kolminkertaiseksi ja oli vuoden lopussa pyörein luvuin 98 miljardia euroa.

Lukemat ovat hirmuisia ja lisäksi ne ovat paisuneet erittäin nopeasti. Suomeksi sanottuna Suomen Pankki on lainannut muiden euromaiden keskuspankeille rutosti rahaa.

Suurin Target-järjestelmän rahoittaja on Saksan keskuspankki Bundesbank, joka on lainannut järjestelmään jo yli 500 miljardia euroa. Tämän rinnalla Suomen Pankin saatavat ovat pieniä, joskin ne ovat kasvaneet nopeammin.

Suomen Target-riski
kymmenen miljaria

Suomen Pankin ja Saksan Bundesbankin lisäksi Target-järjestelmää ovat merkittävin summin kyenneet rahoittamaan vain Hollannin ja Luxemburgin keskuspankit. Eniten tätä rahaa on mennyt kriisimaiden keskuspankeille.

Target-järjestelmä oli jokseenkin tasapainossa velkakriisin puhkeamiseen asti. Vasta parin kriisivuoden aikana kriisimaiden velat ja yhä harvempien ylijäämämaiden saatavat ovat revenneet jyrkkään kasvuun.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen Pankki olisi suoraan lainannut rahaa esimerkiksi Kreikan tai edes Italian keskuspankille, vaan raha on siirtynyt Suomesta alijäämämaihin EKP:n kautta.

Koska EKP on Target-järjestelmän saatavien ja vastuiden vastapuoli, jakautuvat järjestelyn tuotot ja riskit kaikkien euromaiden keskuspankkien kesken. Niinpä Suomen järjestelmään lainaamat 66 miljardia euroa eivät ole kokonaan Suomen riskillä.

Tuottojen ja riskien jakoperuste on kunkin euromaan osuus EKP:n pääomasta eli sama EKP:n pääoma-avain, jonka mukaan euromaat ovat kriisitoimien kustannuksia keskenään jakaneet.

Suomen laskennallinen osuus Target-järjestelmän yhteenlasketuista noin 600 miljardin euron saatavista on kymmenkunta miljardia euroa.

Kriisimaiden yhteenlaskettu velka on noin 500 miljardia euroa. Loput ovat pääosin Ranskan, Itävallan ja Belgian velkaa.

Turvapaikkaa
hakemassa

Suomen Pankin taseesta löytyy viitteitä myös siitä toisesta kriisiin liittyvästä pääomavirrasta. Siitä, joka kuljettaa yksityistä pääomaa karkuun kriisimaista. Se näkyy Suomen Pankin taseen vastattavaa-puolelle kootuista vastuista.

Suurin piirtein samaa tahtia Suomen Pankin Target-saatavien kanssa ovat kasvaneet liikepankkien yö- ja määräaikaistalletukset Suomen Pankin tileille. Joulukuun lopussa pankeilla oli SP:n tileillä tällaista rahaa yhteensä 70 miljardia euroa, noin kaksi kertaa lokakuun lopun määrä.

Virallisin keskuspankkitermein pankkien talletukset ovat Suomen Pankin "rahapoliittisiin toimiin liittyviä euromääräisiä velkoja". Pankkien talletukset ovat yhtä kuin Suomen Pankin velkoja pankeille.

Kyse on kriisiä säikkyneestä pelokkaasta rahasta, jota pankit pitävät keskuspankkien heikkotuottoisilla mutta absoluuttisen turvallisiksi uskomillaan tileillä ennemmin kuin lainaavat sitä tavallisille laina-asiakkaille tai varsinkaan kriisimaille.

Maksutasehäiriö
pysyy piilossa

EKP:n Target-järjestelmä tasaa maiden välisten rahavirtojen ali- ja ylijäämät automaattisesti. Samalla se peittää näkyvistä euromaiden piilevän maksutasehäiriön – ja kriisimaissa kiihtyvän pääomapaon.

Ellei esimerkiksi Italia olisi euromaa eikä sen keskuspankki olisi mukana EKP:n Target-järjestelmässä, se olisi vielä pahemmassa pinteessä kuin nyt näyttää.

Jokaisen maan on pakko pitää maksutaseensa tasapainossa, sillä maahan on tultava yhtä paljon rahaa kuin maasta poistuu. Vaihtotaseen alijäämä ja pääomapaosta koituva vaje on jollakin konstilla rahoitettava.

Italiankin olisi joko nostettava korkonsa niin korkeiksi, että yksityisen pääoman virta kääntyisi takaisin, tai sitten sen olisi tempaistava tasapaino alijäämien pikaisin pakkoleikkauksin.

Euroalueella tällaisia huolia ei ole sen enempää Italialla kuin muillakaan kriisimailla.

Ei ainakaan niin kauan kuin yhä harvemmaksi käyvät ylijäämäisen maksutaseen maat sietävät Target-järjestelmän yhä railakkaampaa epätasapainoa – ja omien saataviensa hirmuisen kasvun.

Raha kiertää kehää
ja siirtää riskejä

Euroalueen rahavirtoja railakkaasti pelkistäen voinee tulkita, että EKP ja alueen kansalliset keskuspankit kierrättävät samaa rahaa maasta toiseen. Tai tältä ainakin näyttää.

Target-järjestelmä syöttää rahaa vahvimpien euromaiden keskuspankeilta etenkin kriisimaiden keskuspankeille. Nämä lainaavat rahan kriisimaiden pankeille ties kuinka kehnoja vakuuksia vastaan.

Pankit lainaavat hätärahat esimerkiksi kriisivaltioille, jotta nämä voivat maksaa vanhoja erääntyviä velkojaan. Näin raha päätyy pankeille ja kriisivaltioiden muille rahoittajille.

Sitä mukaa kuin julkinen hätäraha näin muuttuu yksityiseksi, kimpaisee se karkuun esimerkiksi saksalaisiin tai jopa suomalaisiin pankkeihin – ja päätyy näiden uusiksi keskuspankkitalletuksiksi taas kierrätettäväksi EKP:n kautta takaisin kriisimaihin.

Tarkalleen ottaen euromaiden välillä ei kierrä aivan sama raha, vaikka näin näyttää käyvän.

Kiertokulun kriittisissä pisteissä yksityinen raha muuttuu julkiseksi ja päinvastoin. Samalla yksityistä riskiä siirtyy kierros kierrokselta kasvava määrä veronmaksajien piikkiin – niin kuin tässä suunnitelmataloudessa näyttää asiaan kuuluvan.