Tässä se on: Euroopan oudoin pörssiosake

Jos Taloussanomien toimituksella olisi käytössään luotettava kristallipallo, voisi tämä kirjoitus sisältää sijoitusvihjeitä. Näin ei kuitenkaan ole asian laita, joten käsillä on tietoisku kolmesta yllättävästä pörssiyhtiöstä.

Kyse on kolmesta eurooppalaisesta pörssiyhtiöstä, joilla on kullakin oma omalaatuinen mutta yllättävän suora suhteensa euroon ja näin ollen myös meneillään olevaan eurokriisiin – ja sen lopputulokseen.

Suhteen laatu vaihtelee sen mukaan, osallistuvatko yhtiöt eurojen painamiseen vai niiden "painamiseen". Tuo pieni mutta tärkeä ero jakaa kolmikon ainakin kriisivuosien kurssikehityksen perusteella yhteen jyvään ja kahteen akanaan.

Osakekolmikon jyvä on muun muassa euroseteleiden painamiseen erikoistunut turvapainoyhtiö, joka ei ole pörssiyhtiönä läheskään niin yllättävä kuin tämän tarkastelun omalaatuiset akanat: kaksi pörssilistattua keskuspankkia.

Viimeaikaisen kurssikehityksen perusteella rahan oikealla painamisella on paremmat tulevaisuuden näkymät kuin keskuspankkien harjoittamalla rahan vertauskuvallisella "painamisella".

Miten tämä jako yhteen jyvään ja kahteen akanaan pitää, riippuu kriisin jatkosta ja ratkaisusta. Ilman kristallipalloa lopputuloksen arvailu ja sijoitustoimet jäävät jokaisen omaksi huoleksi.

Ovatko nämä Euroopan
erikoisimmat pörssiyhtiöt?

Euroopan pörssien kaksi kenties yllättävintä yhtiötä ovat Kreikan ja Belgian keskuspankit. Ne ovat pörssiyhtiöitä, vaikka kuuluvat samaan euromaiden keskuspankkien ja niiden yhteisen EKP:n muodostamaan viralliseen eurojärjestelmään kuin Suomen Pankki.

Kreikan keskuspankin pääjohtaja George Provopoulos ja Belgian keskuspankin pääjohtaja Luc Coene eivät ole "vain" pörssipomoja. He linjaavat euroalueen rahapolitiikkaa samassa EKP:n neuvostossa kuin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Kreikan keskuspankki on listattu Ateenan pörssiin englanninkielisellä nimellä Bank of Greece ja se noteerataan osaketunnuksella TELL. Belgian keskuspankki löytyy Brysselin pörssistä nimellä Banque Nationale de Belgique osaketunnuksella BNB.

Se ei ole yllättävää, että Kreikan ja Belgian keskuspankit ovat osakeyhtiöitä. Niin on suurin osa maailman muistakin keskuspankeista. Samoin suuri osa muistakin keskuspankeista on alun perin yksityisiä yhtiöitä, lähinnä liikepankkien keskenään perustamia pankkien pankkeja.

Yllättävämpää Kreikan ja Belgian keskuspankeissa on se, että ne ovat edelleen pörssiyhtiöitä yksityisine osakkeenomistajineen. Kummankin kotivaltio on toki suurin osakkeenomistaja, ja kummassakin lainsäädäntö rajoittaa tuntuvasti yhtiöiden toimintaa ja yksityisten osakkeenomistajien oikeuksia.

Kuka tahansa voi silti ostaa ja myydä Kreikan ja Belgian keskuspankkien osakkeita niin kuin mitä tahansa tavallisiakin pörssiosakkeita. Kurssikehitys kertoo, että kriisin mittaan useampi sijoittaja on sanonut meklarilleen "myy" kuin "osta".

Veikkauskuponki
euron puolesta

Euromaiden keskuspankkien osakkeet ovat omalla omituisella tavallaan kuin suoraan eurokriisin lopputulokseen liittyviä veikkauskuponkeja. Ne ovat veikkaus eurokriisin onnellisesta lopusta.

Näin ainakin tähänastinen kriisin aikainen kurssikehitys vihjaa. Kurssikäyrät kertovat senkin, että Kreikan keskuspankissa "voittokerroin" on suurempi kuin Belgian keskuspankissa.

Kreikan keskuspankin osakekurssi on laskenut jokseenkin yhtä soittoa siitä lähtien kuin finanssikriisin ensi merkit näkyivät maailman osakemarkkinoilla suunnilleen viisi vuotta sitten. Viiden vuoden kurssikehitys on mykistävä -83 prosenttia.

Belgian keskuspankki ei ole aivan yhtä syvällä kriisin synkimmässä syöverissä kuin Kreikan keskuspankki. Niinpä sen osakkeenomistajatkin ovat päässeet pienemmin kärsimyksin – viiden vuoden kurssikehitys "vain" -44 prosenttia.

Niin kauan kuin Kreikka ja Belgia kuuluvat nykyiseen rahaliittoon ja euromaiden keskuspankkien yhteiseen eurojärjestelmään, saavat tai kärsivät ne kaavamaisen osansa koko eurojärjestelmän voitoista tai tappioista.

Hurja ero kurssikärsimyksissä ei ehkä perustukaan pelkästään tulosnäkymiin. Ehkä sitä selittää sijoittajien varautuminen muunlaisiin muutoksiin, kuten valuuttakurssimuutoksiin.

Kreikan euro herättää
ylimääräistä epäluuloa

Kreikan ja Belgian keskuspankkien osakkeet noteerataan tällä haavaa aivan samoin euroin, joiden paimentamiseen ne eurojärjestelmässä osallistuvat. Mutta ilmeisesti osakemarkkinat eivät luota Kreikan euroihin senkään vertaa kuin Belgian euroihin.

Epäluulo Kreikan euroa kohtaan on luonteva selitys, miksi Kreikan keskuspankin osake on kärsinyt kriisin mittaan kaksin verroin raskaammasta kurssilaskusta kuin Belgian keskuspankin osake.

Kreikan siirtyminen eurosta uuteen drakmaan tarkoittaisi hyvin suurella todennäköisyydellä Kreikan valuutan voimakasta heikkenemistä suhteessa Euroopan vahvimpien maiden valuuttoihin. Ulkomaiselle osakkeenomistajalle tästä koituisi tappioita.

Suuri epäluulo Kreikan euroa kohtaan tarkoittanee, että kriisin ratkeaminen ilman edes Kreikan eroamista eurosta olisi todellinen yllätys. Osakekursseissa aidot yllätykset näkyvät yleensä sitä railakkaampina kurssimuutoksina mitä epätodennäköisemmästä yllätyksestä on kyse.

Eurokriisin ratkeaminen ilman euromaiden keskuspankkien tuntuvia tappioita olisi suuri yllätys. Jos vielä Kreikkakin pysyisi eurossa, olisi kyseessä jymy-yllätys.

Belgian ja Kreikan keskuspankkien osakkeet ovat kuin veikkaus EKP:n kriisitoimien ja euron puolesta. Ylimääräinen drakma-riski kasvattaa tässä veikkauksessa Kreikan keskuspankin voittokerrointa.

Ylimääräisen drakma-riskin takia Kreikan keskuspankki lienee tällä haavaa Euroopan omituisin pörssiyhtiö.

Jonkun on uudetkin
setelit valmistettava

Jos kriisitoimet menevät myttyyn ja euro hajoaa, voivat kaaoksen keskelle pakosta ajautuvat keskuspankit olla jopa tavallista tukalampi sijoitus. Silloin saattaa löytyä mielenkiintoisempia mahdollisuuksia rahan tuotantoketjun toisesta päästä.

Turvapainatuksiin erikoistunut brittiyhtiö De La Rue on maailman vanhin setelirahaa teollisesti ja lisäksi laillisesti valmistava pörssiyhtiö. Sen osake noteerataan Lontoon pörssissä tunnuksella DLAR.

De La Rue on omalla erikoislaatuisella tavallaan kuin veikkaus euroalueen talousviranomaisten kriisitoimia ja euroa vastaan. Jos kriisitoimet epäonnistuvat ja euro hajoaa, on De La Ruelle tiedossa kosolti uusia toimeksiantoja.

Vaikka vain Kreikka eroaisi eurosta, pitäisi Kreikan keskuspankin ensi töikseen tilata jostakin laivalasteittain uusia drakma-seteleitä. Luontevimmin tilauspyynnöt lähtisivät niille samoille painoalan erikoisyrityksille, jotka eurojakin painavat.

De La Rue kuuluu joukkoon, ja on lisäksi pörssiyhtiö. Sijoittajan harmiksi muut eurojen lailliseen tuotantoon osallistuvat turvapainoalan yritykset ovat joko keskuspankkien omia painolaitoksia tai pörssien ulkopuolisia yksityisiä yrityksiä.

Erityisen harmillista on, että saksalainen Giesecke & Devrient on suljetun osakaskunnan perheyhtiö eikä kenen tahansa sijoituskohteeksi avoin pörssiyhtiö.

Yhtiö tiettävästi vastasi Zimbabwen viime vuosikymmenen hyperinflaation aikaisista huimista setelitarpeista, joten sillä olisi kokemusta eurokriisin outojenkin käänteiden varalle.

Edes lupa painaa
rahaa ei takaa voittoja

Sananmukainen lupa painaa rahaa ei takaa De La Ruelle tai muillekaan seteleitä painaville yrityksille varmoja voittoja eikä sijoittajalle riskittömiä tuottoja. Mutta se tarjoaa kiintoisan tulokulman siltä varalta, että kriisi päättyy kaaokseen.

Seteleiden valmistajalle ei ole edes väliä, tulviiko sille uusia tilauksia eurojen ylituotannon takia tai euroja korvaavien uusien valuuttojen tarpeisiin. Kumpikin tietää tilauksia ja ansaintamahdollisuuksia.

Viimeksi De La Rue tienasi mojovia tuottoja valuuttaliiton hajoamisesta, kun se sai runsaasti entisten ruplamaiden setelitilauksia 1990-luvun alkupuolella.

De La Ruen kurssikehitykseen on epäilemättä vaikuttanut moni muukin seikka kuin sijoittajien euroon liittyvä spekulointi. Se on kriisin alusta lähtien kuitenkin ollut huimasti tuottoisampi sijoituskohde kuin kumpikaan euroalueen pörssilistattu keskuspankki.

Viime vuonna De La Rue kärsi vakavia vastoinkäymisiä ja tulosnotkahduksen, jonka jälkeen yhtiön johto vaihtui. Tästä koitui rajuhko kurssilasku – ja osakkeenomistajilla karvas muistutus riskeistä.

Osake on silti tuottanut viiden viime vuoden aikana yhtä paljon plussaa kuin Belgian keskuspankin osake on kärsinyt miinusta, noin 40 prosenttia.

Se ei erotu kurssikäyrästä, kuinka suuri osa noususta perustuu "toiveisiin" euron hajoamisesta ja uusien seteleiden tilauksista. Eikä se, kuinka paljon euron selviäminen ja noiden "toiveiden" pettäminen laskisi kurssia.

Ennen kriisiä
järjestys oli toinen

Ennen kriisin puhkeamista järjestys tämän tarkastelun kolmen osakkeen paremmuudessa oli tyystin toinen kuin se on kriisin aikana ollut. Tämä on hyvä muistaa ennen säntäämistä uusiin sijoituksiin.

Euroajan alku osui yksiin vuosituhannen alun teknokuplan puhkeamisen ja osakemarkkinoiden laajan kurssilaskun kanssa.

Euroon liittyneet kovat odotukset antoivat Kreikan ja Belgian keskuspankeille vahvaa kurssinostetta ja suojaa yleistä laskupainetta vastaan. Samaan aikaan setelinpainaja De La Rue kärsi yleisestä kurssilaskusta siinä kuin suurin osa maailman muistakin pörssiyhtiöistä.

Sattumoisin pörssien yleinen kurssilasku päättyi suunnilleen samaan aikaan, kun euromaat ottivat euron käyttöön käteisenä rahana eli viikkoa vaille kymmenen vuotta sitten, vuoden 2002 alussa.

Yleisen kurssilaskun hellittäminen ja euroalueen keskuspankkien mittavat setelitilaukset auttoivat De La Ruen uuteen kurssinousuun. Niskan päälle se pääsi vasta kriisin puhjettua – kun kriisi oli toden teolla käynyt euroa paimentavien keskuspankkien kimppuun.

Tämä kirjoitus ei ole suositus ostaa tai myydä kirjoituksessa mainittuja osakkeita tai ryhtyä mihinkään muihin sijoitustoimiin.