Enää EKP puhaltaa euroon henkeä

Tänään selviää, kuinka paljon euroalueen keskuspankki EKP lainaa alueen rahapulaa poteville pankeille uunituoretta hätärahaa. Se on jo ennalta tiedossa, että luottolupaus on jokseenkin niin antoisa kuin se vain voi olla:

Tuoretta lainarahaa on pankeille tarjolla vaikka rajattomasti.

Mutta mistä ihmeestä on kysymys ja mitä oikeastaan tarkoittaa, kun EKP lupaa lainata pankeille tarvittaessa vaikka rajattomasti rahaa?

Rahapolitiikan termein kyse on likviditeettioperaatiosta, jonka avulla EKP varmistaa euroalueen rahoitusjärjestelmän vakautta ja rahapolitiikan välittymistä sekä pitää huolta alueen hintavakaudesta.

Rajattoman luottotarjouksen voi toki ilmaista suorasukaisemminkin.

Suomeksi sanottuna kyse on likipitäen epätoivoisesta hätäkeinosta. EKP yrittää paikata euroalueen kriisimaista nyt jo yhä suurempiin jäsenmaihin ja pankkeihin levinnyttä pääomapakoa.

Pääomapako on jo
täydessä käynnissä

Euroalueen sisällä samoin kuin euroalueen pankkijärjestelmän sisällä on parasta aikaa meneillään suoranainen pääomapako. Yksityistä päämaa on kaikonnut ja kaikkoaa kriisimaista ja niitä rahoittaneista pankeista karkuun miljarditolkulla joka kuukausi.

Viime kuukausina pääomaa on kasvavalla voimalla kaikonnut jo Ranskankin kaltaisista aiemmin suhteellisen vahvoiksi uskotuista maista ja niiden pankeista. Yksityistä rahaa on siirtynyt turvaan Saksaan ja euroalueen ulkopuolelle.

Tätä yksityisen pääoman virtaa vastaan EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit ovat kamppailleet pumppaamalla tilalle uunituoretta keskuspankkirahaa.

Tämä keskuspankkien hätärahoitus on varmistanut, että kriisimaiden ja niiden pankkien rahoitustoiminnot ovat ylipäätään pysyneet käynnissä. Pankkien tai kriisimaiden omin voimin tämä ei olisi sujunut, sillä yksityinen rahoitus on ollut jo pitkään poikki.

Ilman EKP:n hätärahoitusta kriisimaat ja niiden pankit olisivat jo todennäköisesti lysähtäneet kasaan kuin kesken lennon puhjennut kuumailmapallo. Tätä luhistumista keskiviikon uusi rajaton hätärahoituskin yrittää osaltaan estää.

EKP:n hätärahaa virtaa
kriisimaille ja -pankeille

EKP on kriisin alusta asti tarjonnut pankeille poikkeuksellisen avokätistä keskuspankkirahoitusta, eikä edes rajattoman piikin avaaminen ole uusi asia. Uutta on, että nyt pankit voivat hakea puoli-ilmaista rahoitusta jopa kolmeksi vuodeksi ja entistäkin kevyemmin vakuusvaatimuksin.

Uudet keskuspankkiluotot laajentavat EKP:n hätätoimien valikoimaa, jossa on ennestään lyhytaikaisempaa lainarahoitusta ja kriisimaiden velkakirjojen mittavia tukiostoja.

Myös euromaiden keskuspankkien väliseen Target-maksujärjestelmään on kriisin mittaan kertynyt erittäin mittavia kriisimaiden alijäämiä ja niitä rahoittavien yhä harvempien ylijäämämaiden yhä suurempia saatavia.

EKP:n poikkeuksellisten rahoitusoperaatioiden, velkakirjaostojen ja muiden hätätoimien yhteismäärä on kriisin mittaan kasvanut satoja miljardeja euroja. Euroalueen pankeilla on jo nyt käytössään jopa 1 300 miljardia euro tavalla tai toisella EKP:n ja euromaiden keskuspankkien tarjoamaa poikkeuksellista rahoitusta.

Iso osa tuosta rahasta ylläpitää pankkien kautta kriisimaiden rahoitusta.

Ei nyt sentään aivan
rajattomasti rahaa

Rahamarkkinoilla toimivat suurpankit ja markkinoita seuraavat analyysiyhtiöt ovat ennalta arvioineet, että pankit saattavat keskiviikkona hakea EKP:ltä uutta kolmen vuoden mittaista lainarahaa 250–400 miljardia euroa.

Rahan tarvetta pankeilla ja kriisivaltioilla on toki vielä runsaammin.

Euroalueen pankkien on pakko jollakin konstilla uusia kolmen lähivuoden kuluessa peräti tuhannen miljardin euron verran erääntyvää markkinarahoitusta. Pelkästään Italian ja Espanjan valtioilta erääntyy samaan aikaan saman verran vanhoja velkoja.

Tosin tuokaan summa tuskin on rajattoman luottolupauksen yläraja. Rajaton luottolupaus ei ole aivan kirjaimellinen, sillä rahaa liikenee korkeintaan niin paljon kuin rahoitusta hakevilla pankeilla on antaa vakuuksia tilalle.

EKP on sopivasti ennen uuden lainarahan tarjoamista keventänyt pankeilta vaatimiensa vakuuksien laatuvaatimuksia. Esimerkiksi Kreikan valtion velkakirjat ovat jo ennestään kelvanneet vakuudeksi, ja nyt vaatimukset kevenevät lisää.

Entistä keveämpien vakuusvaatimusten ja entistä pitkäaikaisemman laina-ajan yhdistelmä voi houkutella osaa kriisimaiden pankeista hakemaan keskuspankista lainarahaa oman kotivaltion velkakirjojen ostamiseen.

Pankki saisi EKP:n lainakoron ja pankin kotivaltion markkinakoron välistä jopa useiden prosenttiyksiköiden verran "varmaa" voittoa. Samalla kotivaltion markkinakorot voisivat laskea, niin kuin Espanjalle ja Italialle kävi jo tiistaina.

Pankit vaativat vielä
enemmän hätärahaa

EKP on joutunut vastaanottamaan runsaasti arvostelua saamattomuudesta kriisin taltuttamisessa, ja moni on vaatinut siltä kriisin helpottamista kriisivaltioiden velkakirjojen jopa rajoituksettomin tukiostoin.

EKP on jyrkästi torjunut vaatimukset valtioiden suorasta rahoitustuesta. Moinen tuki on EKP:ltä kiellettyä setelirahoitusta.

Sen sijaan velkakirjojen tukiostot velkakirjamarkkinoilta ovat EKP:n oman tulkinnan mukaan sallittuja, vaikka osa EKP:n johdosta ja euromaiden keskuspankkiireista on niitäkin vastustanut.

EKP:n tiukka linja on tosin tulkinnallinen, sillä se tukee ilmiselviin rahoitusvaikeuksiin joutuneita pankkeja tarjoamalla jopa rajattomasti rahoitusta likipitäen olemattomin vakuusvaatimuksin. Lisäksi EKP tulee pankkien välityksellä rahoittaneeksi jopa maksukykynsä menettäneitä kriisivaltioita.

Vielä suorasukaisempia tukitoimia EKP:ltä vaativia pankkiireja ja muita markkinatoimijoita yhdistää yleensä kaksi seikkaa:

♦ He haluaisivat päästä kriisivaltioiden tai ongelmapankkien velkakirjoista eroon myymällä niitä muiden ostajien puutteessa EKP:lle.

♦ He eivät osallistu EKP:n hätätoimien kustannusten tai riskien jakamiseen.

Suomen Pankki, Suomen valtio ja suomalaiset veronmaksajat sitä vastoin osallistuvat. Tästäkin tuesta Suomi ja suomalaiset maksavat, tahtoivat tai eivät.

Suomi maksaa osansa
EKP:n hätätoimista

Suomen Pankki kantaa osansa EKP:n ja koko eurojärjestelmän kustannuksista ja riskeistä. Suomen valtio ja valtion kautta suomalaiset veronmaksajat taas vastaavat kokonaisuudessaan Suomen Pankin sitoumuksista, kustannuksista ja riskeistä.

Suomen osuus EKP:n ja eurojärjestelmän kaikista rahoitusoperaatioista, sijoituksista ja sitoumuksista on noin 1,85 prosenttia. EKP:n tähänastisista noin 1 300 miljardin poikkeustoimista Suomen vastuulla on siis vähän yli 20 miljardia euroa.

Jos EKP:n hätätoimista koituu tappioita ja muita kustannuksia, Suomi maksaa ja kärsii osansa.

Kriisistä lopulta koituvien kustannusten muotoa ja määrää on mahdoton arvioida niin kauan kuin kriisi on meneillään. Se on kuitenkin tiedossa jo nyt, että maksettavaa ja kärsittävää kertyy tätä menoa enemmän kuin laskun maksajille olisi mieleen.

Jos näiden hätätoimien lasku lankeaa tappioina, käyttää Suomikin verovaroja Suomen Pankin ja EKP:n pääomittamiseen. Jos lasku lankeaa esimerkiksi inflaationa, maksavat säästäjät tappioina ja tuottojen menetyksinä.

Ja vaikka hätätoimet onnistuisivat täydellisesti eikä suoranaisia tappioita koituisi lainkaan, osallistuvat suomalaisetkin parhaillaan muiden maksajien mukana taloushistorian mittavimpiin kuuluvaan pankkitukioperaatioon.