Tällaisella talouden löylykisalla ei kriisiä voiteta

Brysselissä on ollut koolla Euroopan rahoitus- ja talouskriisin 15. suuri kriisikokous, jossa europäättäjät ovat sopineet tähän mennessä jo neljännestä "lopullisesta ratkaisusta" kriisin kertakaikkiseksi voittamiseksi.

Sekin noudattaa jo kriisin mittaan tutuksi tullutta kaavaa, että suurista odotuksista ja lupauksista huolimatta kriisi tuskin ratkeaa tämänkään "lopullisen ratkaisun" keinoin.

Euromaiden sopu uusista talouden kurinpitotoimista, uudet lupaukset alijäämien leikkauksista tai edes satojen miljardien eurojen uudet hätärahalupaukset eivät ratkaise kriisiä. Sen sijaan niillä on suuri vaara kääntyä tarkoitustaan vastaan.

Uusin "suuri ratkaisu" ei lopeta kriisiä, sillä sen keinoilla talous ei vahvistu tippaakaan vaan päin vastoin heikkenee entisestään. Uhkaa käydä niin kuin tähänkin asti: talous heikkenee mutta kriisi voimistuu.

Näyttää kuin euromaat vaarantaisivat tahallaan terveytensä jonkinlaisessa talouden järjettömässä löylykilpailussa, jossa ei ole tarkoituskaan puhdistautua ja kohentaa voimia vaan löylyttää kaikki lauteille kavunneet saunojat henkihieveriin.

Kurinpalauttajat ajavat
taloutta kohti lamaa

Euromaiden talousongelmat eivät voi ratketa sitä samaa väärää talouspolitiikkaa voimistamalla, joka on koko kriisin aivan keskeisiä syitä. Tätä kuitenkin europäättäjät jääräpäisesti yrittävät.

Europäättäjien yritys ei onnistu, koska se ei voi onnistua. Kriisin voittaminen europäättäjien yrittämin keinoin on matemaattisesti, taloudellisesti ja lopulta myös poliittisesti mahdotonta. Siksi se ei onnistu.

Näin ehdottoman jyrkästi euromaiden ja Euroopan unionin talouspoliittiset linjaukset ja kriisitoimet tuomitsee analyysiyhtiö Lombard Street Researchin (LSR) toimitusjohtaja ja pääekonomisti Charles Dumas tuoreimmissa raporteissaan.

Hän on Euroopan eturivin ekonomisteja ja siitä harvinainen, että hän kuvasi tarkasti ja täsmällisin perustein finanssikriisin syyt ja seuraukset ennen kuin kriisi puhkesi. Samoin hän varoitti eurokriisistä hyvissä ajoin ennen kuin kriisi yllätti päättäjät.

Dumas tyrmää europäättäjien kriisitoimet jokseenkin täydelleen väittämällä, että Saksa ja muut talouden "kurinpalauttajat" ajavat parhaillaan euroaluetta täyttä päätä taantumaan ja heti perään lamaan.

Alijäämät ja ylijäämät
toistensa peilikuvia

Mahdottomaksi kriisin voittamisen tekee se, että talouspäättäjät keskittyvät jääräpäisesti mutta toispuolisesti vain alijäämien oikaisuyrityksiin. Sen sijaan liian suuriin ylijäämiin päättäjät eivät pyri vaikuttamaan millään tavoin. LSR:n Charles Dumas'n mukaan tästä syntyy mahdoton yhtälö, joka ei voi ratketa.

Kansantalouksien niin kuin budjettitaloudenkin alijäämät ovat välttämättä vastaavien ylijäämien peilikuvia, joita ei voi erottaa toisistaan niin kuin europäättäjät yrittävät tehdä.

Dumas muistuttaa, että taloudessa on pakko olla joidenkin maiden tai toimijoiden säästöjen ja ylijäämien verran joidenkin muiden maiden tai toimijoiden kulutusta ja alijäämiä.

Eurotalouden tasapainoa ei voi kohentaa pelkästään alijäämiä leikkaamalla eivätkä kaikki euromaat voi olla samaan aikaan ylijäämäisiä ja yhtä säästäväisiä kuin Saksa. Saksankin ylijäämät ovat peräisin joidenkin muiden maiden alijäämistä eivätkä suinkaan Marsista.

Säästötkin voivat
olla liian suuria

Saksan tai Suomenkaan kansantalouden ylijäämät eivät ole kokonaisuudessaan peräisin euroalueen alijäämämaiden alijäämistä. Mutta hyvin suuri osa euromaiden vaihtotaseiden ali- ja ylijäämistä on seurausta euromaiden keskinäisen kaupan tasapaino-ongelmista.

Kokonaisuutena euroalue on jokseenkin tasapainossa muiden maiden ja talousalueiden kanssa, joten eurotalouden tasapainohäiriöt ovat suurimmaksi osaksi omatekoisia.

LSR:n Charles Dumas huomauttaa, että yhtä suuri merkitys kuin vaihtotaseiden epätasapainolla on euromaiden keskinäisten saatavien ja velkojen välillä. Kyse onkin pohjimmiltaan saman ilmiön eri piirteistä.

Saksan ja muiden ylijäämämaiden kotitalouksien ja yritysten "liian suuret" säästöt ovat siirtyneet pankkien kautta alijäämämaiden alijäämien rahoitukseen. Näin ylijäämämaiden säästöistä on tullut nyttemmin kriisissä kärvistelevien alijäämämaiden liian suuria velkoja.

Ylijäämät ja alijäämät eivät ole toisistaan riippumattomia muuttujia niin kuin eivät ole säästöt ja velatkaan, vaikka europäättäjät kuinka yrittäisivät asiaa muuksi muuttaa vain ongelman toista puolta "korjaamalla".

Dumas'n lohduton tulkinta onkin, että kriisi ei voi päättyä vaan se voi vain jatkua ja pahentua niin kauan kuin päättäjät yrittävät korjata talouden tasapaino-ongelmia pelkästään alijäämiä ja velkoja leikkaamalla.

Saksa vain pahentaa
talouden tasapainoa

Pahinta yksisilmäisessä ja toispuolisessa "talouskurissa" on, että sen haittavaikutukset häätävät harhaisen talouspolitiikan omia tavoitteita vyönkiristys vyönkiristykseltä kauemmas ja kauemmas.

Alijäämien vähentämiseksi toteutettavat talouden vyönkiristykset lisäävät kansantalouden säästöjä, mutta eivät synnytä tilalle uutta kysyntää. Kasvu heikkenee entisestään ja sitä mukaa heikkenee myös kansantalouden ja julkisen talouden kunto.

Työttömyys kasvattaa julkisia menoja samalla, kun verotulot supistuvat, ja syntyy talouden deflatorinen noidankehä niin kuin Kreikassa on käynyt. LSR:n Charles Dumas'n mukaan sama uhkaa muita kriisimaita ja ennen pitkää koko euroaluetta.

Hänen mukaansa on suorastaan vastuutonta talouspolitiikkaa velvoittaa kaikki euromaat pyrkimään samaan aikaan kohti kansantalouden ja julkisen talouden tasapainoa tai jopa ylijäämäisyyttä.

Kaikki maat eivät voi olla Saksan kaltaisia – ellei Saksa vastavuoroisesti suostu tinkimään omasta ylijäämäisyydestään ja "ylisäästämisestään" kotimaista kysyntäänsä lisäämällä. Dumas'n mukaan tällaisesta ei näy merkkejä.

Japani teki samoja
talousvirheitä

Samoista toispuolisen ja itsetuhoisen talouspolitiikan vaaroista on lukuisissa kirjoituksissaan varoittanut japanilaispankki Nomuran tutkimusyksikön pääekonomisti Richard Koo.

Hän on kautta maailman tunnettu ja tunnustettu Japanin talouden "kadotettujen vuosikymmenten" tuntija, joka kuvaa ylivelkaisen talouden heikkouden tilaa "tasetaantumaksi".

Koon mukaan mittavan velkakuplan puhkeamista seuraa "tasetaantuma", jonka aikana yksityinen talous keskittyy liikojen velkojensa maksuun, vaikka korko olisi nolla prosenttia. Samalla yksityinen kysyntä on heikkoa ja rahapolitiikka menettää tehoaan.

Koon mukaan vain julkinen kysyntä voi estää taloutta painumasta "tasetaantumasta" deflatoriseen lamaan. Hänen mukaan julkisen talouden velkaantuminen ei moisissa poikkeusoloissa rasita taloutta vaan on välttämätöntä.

Koo on varoittanut euroalueen talouspäättäjiä toistamasta Japanin talous- ja rahapolitiikan onnettomia virheitä lukuisia kertoja eurokriisin mittaan.

Varoitukset ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville. Nyt europäättäjät toteuttavat täyttä päätä aivan samoja onnettomia virheitä, joilla Japanin talouspäättäjät ovat pitkittäneet oman taloutensa "kadotetut" vuodet jo kahdeksi vuosikymmeneksi.

Myös EKP painostaa
kriisiä pahemmaksi

Nomuran Richard Koo ei moiti euroalueen kriisin pahentamisesta ja pitkittämisestä ainoastaan euromaiden ja EU:n talouspäättäjiä. Tuoreimmassa raportissaan hän liittää EKP:n pääjohtajan Mario Draghin taloustunareiden joukkoon.

Koo kirjoittaa kursailematta, että Draghi ei ymmärrä "tasetaantumaa" ilmiönä saati oivalla ilmiön talous- ja rahapolitiikalle sanelemia erityisvaatimuksia.

Draghi on EKP:n edellisen pääjohtajan Jean-ClaudeTrichet'n tavoin osallistunut EU:n komission ja Saksan rinnalla euromaiden talouspolitiikan toispuolisiin "kurinpalautustoimiin".

EKP:n rahapolitiikan kevennykset tai velkakirjaostot menettävät Koon mukaan hyvin nopeasti tehoaan ja kääntyvät tarkoitustaan vastaan, jos EKP kevennysten ehtona painostaa euromaita väkisin pyrkimään julkisen talouden tasapainottamiseen.

Vastaavat talouspolitiikan ennenaikaiset tasapainoyritykset ovat epäonnistuneet surkeasti Japanissa ja niin ne epäonnistuivat myös 1930-luvun lamavuosina Yhdysvalloissa, Koo muistuttaa.

Kesken "tasetaantuman" toteutetut tasapainoyritykset eivät pienentäneet julkisen talouden alijäämiä tai velkaisuutta vaan päin vastoin pahensivat niitä. Näin Koo pelkää käyvän myös euroalueella.

Uusista sopimuksista
pitkäaikaista vahinkoa

Nomuran Richard Koon mukaan europäättäjät eivät ole ainoastaan vaarassa pahentaa meneillään olevaa kriisiä. Hän varoittaa, että huippukokouksen päätöksin syntyy välittömien vahinkojen lisäksi pysyvää haittaa.

Koon mukaan on kohtalokas talouspoliittinen vikatikki kirjata euromaiden keskinäisiin sopimuksiin ja jopa kansallisiin lakeihin entistä tiukempia ja täsmällisempiä alijäämärajoja ja julkisen talouden tasapainovelvoitteita.

Moiset säännöt voivat synnyttää mielikuvaa hyveellisestä talouskurista, mutta niistä koituu Koon mukaan varsinkin meneillään olevan "tasetaantuman" kaltaisissa oloissa erittäin vakavaa vahinkoa.

Tätä riskiä ei Koon mielestä pienentäisi lainkaan, vaikka euroalue muuttuisi liittovaltioksi. Suhdannevaihtelua jyrkentävä talouspolitiikka on haitallista, perustuipa se itsenäisten eurovaltioiden sopimuksiin tai liittovaltion toimiin.

Ilman "tasetaantuman" tajua euromaat suistavat tätä menoa itsensä deflatoriseen noidankehään, Koo varoittaa. Samoin talouspolitiikan toispuolisin periaattein johdettu liittovaltio olisi hänen mukaansa aivan samassa vaarassa.