Miten ja milloin euro hajoaa?

Siitä on pian puolitoista vuotta, kun kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Capital Economics arveli laajassa euroraportissaan, että rahaliitto Emu ja samalla nykymuotoinen euro todennäköisesti hajoavat viiden vuoden kuluessa.

Tuolloin yhtiön ekonomistit olivat talouden toisinajattelijoita, joiden ennakkoluuloton ennuste oli jyrkässä ristiriidassa euromaiden talouspäättäjien "virallisen" totuuden kanssa.

Myös markkinatarkkailijoiden ja -toimijoiden enemmistö uskoi kriisin onnelliseen loppuun ja euron selviytymiseen. Ei usko enää.

Tuon ennusteen jälkeen kriisi on viranomaisten lukuisista kriisikokouksista ja yhä mittavammista "pelastuspaketeista" huolimatta – tai jopa niiden takia – pahentunut ja laajentunut eikä suinkaan ratkennut.

Niinpä lopun ennustaminen nykymuotoiselle eurolle ei ole enää vain toisinajattelijoiden veneenkeikutusta. Yhä useampi talouden tarkkailija ja nyttemmin etupäässä myyntipäätöksiä tekevä sijoittaja uskoo, toivoo tai pelkää euron hajoavan.

Kriisin etenemisen varsin tarkoin ennakoinut Capital Economics tiivistääkin yhä kiperämmän kriisitunnelman uunituoreen euroraporttinsa mutkattomaan otsikkoon:

Miten ja milloin euroalue hajoaa? (How and when will the euro-zone break up?)

Kreikka lähtee
ensimmäisenä

Euroalueen rahoitus- ja talouskriisin ratkeaminen ilman rahaliiton ja nykymuotoisen euron hajoamista lienee yhä mahdollista jonkin talousihmeen avulla. Mutta ainakaan Capital Economics ei pidä tätä todennäköisenä eikä varsinkaan kaikkein todennäköisimpänä loppuna kriisille.

Yhtiön mukaan kriisi kärjistyy lisää ennen kuin se alkaa tavalla tai toisella hellittää, ja tällä välin edessä on todennäköisesti yhden tai useamman eurovaltion ero rahaliitosta. Eron jälkeen ei eurokaan ole entisensä, vaikka se jossakin muodossa pysyisikin "hengissä".

Tällä viikolla yhtiön asiakkailleen toimittama laaja euroraportti panee kriisin vaihtoehtoiset vaikutukset rahaliiton ja euron koostumukseen todennäköisyysjärjestykseen näin:

♦ Todennäköisin perusoletus on, että Kreikka eroaa rahaliitosta ja siirtyy omaan valuuttaan ensi vuoden kuluessa ja ainakin yksi muu kriisimaa seuraa Kreikan esimerkkiä viimeistään vuonna 2013.

♦ Seuraavaksi todennäköisin vaihtoehto on rahaliiton ja euron laaja hajoaminen, joka tarkoittaisi Kreikan ja jonkin muun kriisimaan eron lisäksi useiden heikkojen euromaiden eroamista mahdollisesti jopa Italiaa ja Belgiaa myöten.

♦ Epätodennäköisintä on rahaliiton selviäminen kriisistä ehjänä.

Taantuma nopeuttaa
rahaliiton hajoamista

Capital Economics on viime kuukausien talous- ja markkinakehityksen perusteella muuttanut aiempaa ennustettaan eurokriisin etenemisestä ja lopputuloksesta. Suurin muutos koskee ajoitusta.

Rahaliitto hajoaa vuoden kuluessa eikä suinkaan viiden vuoden kuluessa.

Tätä loppunäytöksen aikaistamista yhtiön ekonomistit perustelevat erityisesti talouden heikkenemisellä ja kriisitoimien epäonnistumisella.

Heidän mukaansa euroalueen talous heikkenee parhaillaan kovaa vauhtia taantumaan, joka on lisäksi niin ankara, että muutenkin heikot kriisimaat eivät kauan kestä ilman radikaaleja toimia, kuten omaan valuuttaan siirtymistä.

Yhtiön mukaan talouden heikkeneminen on suurelta osin perua talouspolitiikan virheistä, kuten kriisimaihin ja nyt myös muihin euromaihin ennen aikojaan määrätyistä julkisen talouden vyönkiristyksistä.

Raportin mukaan euroalueen uusi taantuma on osittain vyönkiristysten syytä, ja seuraavaksi taantuma kääntää vyönkiristyksiä tarkoitustaan vastaan. Vyönkiristykset voivat onnistua vain talouskasvun avulla, mutta ilman kasvua ne vain heikentävät taloutta ja pahentavat julkisen talouden alijäämäisyyttä ja velkaisuutta.

Talouden nopea ja suhteellisen voimakas heikkeneminen etenkin kriisimaissa muokkaa maaperää työttömyydelle, tyytymättömyydelle, poliittiselle rauhattomuudelle ja äkkikäänteille, kuten erovalmisteluille.

Euroalueella alkoi
hajoamisen kierre

Rahaliiton hajoamista on aikaistanut – tai ainakin Capital Economicsin odotusta on voimistanut – kolme seikkaa:

1) Talousviranomaisten toistuvat epäonnistumiset kriisin hallinnassa edes Kreikan kaltaisessa suhteellisen pienessä kriisimaassa ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että viranomaiset tuskin kykenevät taltuttamaan kriisiä tai pelastamaan euroa.

2) Lukuisista palomuureista huolimatta kriisi on levinnyt suhteellisen pienistä maista jo Espanjan ja Italian kaltaisiin suuriin euromaihin. Samalla rahoitusmarkkinoiden epäluulo on siirtynyt kriisimaiden tilapäisistä maksuvalmiushuolista pitkäaikaisiin maksukykyongelmiin.

3) Keskeiset europäättäjät, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, ovat ensi kertaa vahvistaneet julkisesti, että euromaa voi myös erota rahaliitosta.

Capital Economicsin ekonomistien mukaan nämä seikat, yhdessä ja erikseen, ovat merkinneet suurta muutosta. Nyt yhä useampi rahoitusmarkkinoiden toimija pitää euron hajoamista varteenotettavana vaihtoehtona – ja toimii sen mukaan.

Näin on jo saattanut käynnistyä itse itseään voimistava markkinamekanismi, joka voi muuttaa euron hajoamisen etäisestä mahdollisuudesta ensin todennäköiseksi ja lopulta väistämättömäksi tapahtumaksi.

Rahaliiton hajoaminen
ei suinkaan varmaa

Siitä Capital Economics on vakuuttunut, että talousviranomaiset yrittävät edelleen kaikkensa kriisin taltuttamiseksi ja euron pelastamiseksi. Siitäkin yhtiön ekonomistit ovat varmoja, että euron selviäminen ja kaikkien jäsenmaiden pysyminen Kreikkaa myöten mukana on yhä mahdollista.

Ainakaan tämän yhtiön mukaan euron pelastuminen nykyisessä kokoonpanossaan ei kuitenkaan ole todennäköistä, vaikka mahdollista onkin.

Irlannin kaltainen käänne parempaan ja mahdollinen nousu kriisistä on yhtiön mukaan muissa kriisimaissa huomattavasti epätodennäköisempää kuin joustavassa Irlannissa. Eikä Irlanninkaan selviytyminen ole vielä varmaa, kun talous painuu taantumaan ja paluu markkinarahoitukseen on vasta etäinen haave.

Rahaliiton pelastaminen jonkinlaisilla jäsenmaiden yhteisvastuullisilla eurobondeilla tai liittovaltiokehityksellä on sekin epävarmaa.

Yhtiön arvion mukaan kriisimaiden ahdinkoa suuresti helpottavat muutokset kaatuvat maksajamaiden vastustukseen. Lisäksi ne ovat liian hitaita pysäyttämään pikavauhtiin kiihdyttäneen kriisin.

Yhtiön mukaan sama maksajamaiden haluttomuus uusien velvoitteiden vastaanottamiseen voi estää myös EKP:tä panemasta pistettä kriisille niillä jopa rajattomilla velkakirjaostoilla, joita moni keskuspankilta kärttää.

Erosta enemmän
hyötyä kuin haittaa

Capital Economics ei usko, että edes Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n voimakas väliintulo enää ehtii estämään rahaliiton ainakin jonkinasteista hajoamista.

Yhtiön ekonomistien mukaan ainakin Kreikka lähtee, tekevätpä muut euromaat, EKP tai IMF mitä tahansa tuon eron estämiseksi.

Vähiten haitallisia sivuvaikutuksia koituu niin muulle euroalueelle kuin Kreikalle itselleen, jos maa eroaa jonkinlaisessa järjestyksessä keskeisistä eroon liittyvistä seikoista muiden euromaiden kanssa sopien.

Toki Kreikankin ero voi muuttua sekavaksi, jos se tapahtuu äkkipikaisessa epäjärjestyksessä. Yhtiön mukaan pelkästään Kreikan eroaminen on epätodennäköistä.

Merkittävästi suurempia haasteita ja ainakin lyhytaikaisia häiriöitä koituu niin lähtijöille kuin muillekin euromaille, jos Kreikan lisäksi lähtevät muut kriisimaat Italiaa myöten.

Ennen pitkää tästä laajasta lähdöstä olisi yhtiön mukaan etua, kun lähtijät saisivat taloutensa kasvuun ja jäljelle jäävät vahvat maat jäisivät nykyistä luontevampaan ja toimivampaan rahaliittoon.

Jos kuitenkin rahaliiton hajoaminen muuttuisi niin kaoottiseksi, että Italian lisäksi myös Ranska päättäisi erota, olisivat talouden ja rahoitusmarkkinoiden häiriöt mittavia. Sen jälkeen eurosta tuskin jäisi jäljelle mitään vaan loputkin maat joutuisivat palaamaan kansallisiin valuuttoihin.

Taantuma kestää
ainakin kaksi vuotta

Capital Economicsin mielestä on todennäköisintä, että rahaliitosta lähtee ensin ensi vuonna Kreikka ja viimeistään seuraavana vuonna ainakin yksi muu kriisimaa. Kreikkaa seuraa yhtiön mukaan todennäköisimmin Portugali tai Irlanti – tai molemmat.

Suurempien kriisimaiden Espanjan tai Italian lähtö on jo selvästi vähemmän todennäköistä kuin pienten kriisimaiden lähtö. Tosin yhtiö muistuttaa, että kyse on hyvin epävarmoista ennusteista. Italia voi yllättää jopa lähtemällä ensimmäisenä.

Kahden tai korkeintaan kolmen pienen kriisimaan lähdöstä ja muista talouden jo nyt tiedossa olevista rasitteista seuraa yhtiön mukaan, että euroalueen talous taantuu ensi vuonna noin prosentin ja seuraavana kaksi ja puoli prosenttia.

Yhteensä kahden lähivuoden mittaan euroaluetta koettelisi suunnilleen yhtä voimakas taantuma kuin vuosina 2008–2009.

Taantuma voi jatkua vielä vuonna 2014 – varsinkin, jos pienten kriisimaiden jälkeen rahaliitosta eroavat vielä Espanja ja Italia.

Entä mikä on se
pahin vaihtoehto?

Talouden taantuma tai joidenkin kriisimaiden ero rahaliitosta ei ole Capital Economicsin omalla ennusteasteikolla suinkaan synkkä tai pahaenteinen ennuste.

Yhtiö muistuttaa, että lyhytaikaisista talous- ja rahoitushäiriöistä huolimatta rahaliiton jonkinasteinen hajoaminen todennäköisesti osoittautuu ennen pitkää Euroopan taloudelle hyvinkin myönteiseksi tapahtumaksi.

Sen sijaan yhtiön ennusteista se todella pessimistinen vaihtoehto on, että talousviranomaiset pitävät kaikin keinoin rahaliiton väkisin kasassa eikä nykyinen pattitilanne pääsekään purkautumaan.

Pahinta olisi, jos rahaliitto ei hajoakaan, vaan euroalue juuttuu samanlaiseen tuskaiseen junnaamiseen ja kriisiolojen epävarmuuteen, jollainen on koetellut taloutta ja rahoitusta puolitoista viime vuotta.